Psykologiliitto on huolissaan siitä, kun kirkko tarjoaa nuorille keskusteluapua

Psykologi liitto on huolissaan kun itse oppineet terapeutit tulevat syömään psykologien pöydästä ja vievät ahneiden psykologien työt

Eri asia jos tarttee niitä lääkkeitä. Tai jotain lääkkeitä kuten unen saantiin. Sit on vähän pakko

Ja sit jos sanot ettei tukiverkostoja ole niin... Ei ne pysty tekemään asialle mitään tai tarjoamaan apua

Eikö se ole ihan loogista, että kysytään ihmiseltä onko lääkkeet otettu, jos on niin harhainen että väittää, ettei kukaan ole muka kahteenkymmeneen vuoteen kysynyt että mitä kuuluu?

Miten sinä niin harhaiselle ihmiselle käyt rakentamassa jotain tukiverkkoja, jos harhaisen ihmisen käsitys tukiverkoista on se, että koko loppumaailma toteuttaa sitä hänen harhaista mielikuvaansa.

Kyse ei siis ole siitä että suositteleeko joku sairaudentunnoton ihminen psykiatrisia palveluita, vaan siitä, että saako harhansa pidettyä sen verran kurissa, että ei joudu sinne palveluun.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö se ole ihan loogista, että kysytään ihmiseltä onko lääkkeet otettu, jos on niin harhainen että väittää, ettei kukaan ole muka kahteenkymmeneen vuoteen kysynyt että mitä kuuluu?

Miten sinä niin harhaiselle ihmiselle käyt rakentamassa jotain tukiverkkoja, jos harhaisen ihmisen käsitys tukiverkoista on se, että koko loppumaailma toteuttaa sitä hänen harhaista mielikuvaansa.

Kyse ei siis ole siitä että suositteleeko joku sairaudentunnoton ihminen psykiatrisia palveluita, vaan siitä, että saako harhansa pidettyä sen verran kurissa, että ei joudu sinne palveluun.

Lue lisää

Ei ne kysy tollasia. Aina lääkkeitä, paino yms

Anonyymi kirjoitti:

Ei ne kysy tollasia. Aina lääkkeitä, paino yms

Valitettavasti kysyy, vaikka muuta valehteletkin.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ne kysy tollasia. Aina lääkkeitä, paino yms

Olet huomioissasi ja kommentissasi aivan oikeassa. Saman asian minäkin laitoin sille aikoinaan merkille. Muut asiat eivät alalla olevia juurikaan kiinnostaneet. Päämielenkiinto, tai mihin keskityttiin oli se, että käytätkö lääkkeitäsi vaiko et. Joillakin on saattanut jotkin elämässä olevat ongelmat jäädä pitkäksikin aikaa päälle.

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti kysyy, vaikka muuta valehteletkin.

Tiedän kokemuksesta mitä iteltä kysytty

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän kokemuksesta mitä iteltä kysytty

Kai ymmärrät, että et pysty olemaan mikään erikoistapaus, jonka kohdalla olisi tehty joku hoitovirhe toistuvasti kahdenkymmenen vuoden ajan?

No sit sitä ammattilaisen apua olis syytä saadakkin. Nythän sitä ei saa kirveelläkään paitsi lääkkeitä

Anonyymi kirjoitti:

No sit sitä ammattilaisen apua olis syytä saadakkin. Nythän sitä ei saa kirveelläkään paitsi lääkkeitä

Lääkehoitokin on hoitoa, varsinkin sairaudentunnottomalle, joka kieltäytyy kaikesta muusta hoidosta.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkehoitokin on hoitoa, varsinkin sairaudentunnottomalle, joka kieltäytyy kaikesta muusta hoidosta.

Entäs ne muut jotka ei kieltäydy eikä ole sairaudentunnottomia? Kaikkiin ongelmiin ei lääkkeet auta. Traumat, syömishäiriöt, masennus jne

Anonyymi kirjoitti:

Entäs ne muut jotka ei kieltäydy eikä ole sairaudentunnottomia? Kaikkiin ongelmiin ei lääkkeet auta. Traumat, syömishäiriöt, masennus jne

No siitä voidaan sitten varmaan kinastella ajasta iäisyyteen, onko se oikeaa traumaa tai syömishäiriötä, jos se lähtee sillä, että pari kertaa ripittäytyy papille.

Anonyymi kirjoitti:

No siitä voidaan sitten varmaan kinastella ajasta iäisyyteen, onko se oikeaa traumaa tai syömishäiriötä, jos se lähtee sillä, että pari kertaa ripittäytyy papille.

Niin meinasinkin yleisellä tasolla. Psykiatrian puolella on paljon sairauksia, johon lääkehoitoa ei liiemmin ole. Ne ei välttämättä sairaudentunnottomia ole

Anonyymi kirjoitti:

Niin meinasinkin yleisellä tasolla. Psykiatrian puolella on paljon sairauksia, johon lääkehoitoa ei liiemmin ole. Ne ei välttämättä sairaudentunnottomia ole

Niin no... Mitä tapahtuu syöpäpotilaalle, johon hoito ei tehoa?

Näkisin sen sellaisena retorisena kysymyksenä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin no... Mitä tapahtuu syöpäpotilaalle, johon hoito ei tehoa?

Näkisin sen sellaisena retorisena kysymyksenä.

No noita ei voi verrata. Osaan psykiatrian puolella toimii terapia, jos siitä siis saisi

Anonyymi kirjoitti:

No noita ei voi verrata. Osaan psykiatrian puolella toimii terapia, jos siitä siis saisi

Terapiaa saa nopeammin ja matalammalla kynnyksellä, kuin syöpähoitoja, jos vaan omistaa niin paljon sairaudentuntoa, että on valmis siitä maksamaan.

Aloittajahan ei hae parantavaa juttuseuraa, vaan seuraa jossa voi vahvistaa omaa vahvustusharhaa. Ilmeisestikkään tämä foorumi ei yksistään riitä pitämään sitä omaa illuusiota maailmasta yllä, kun siihen pitää sotkea jo uskontokin mukaan.

Jonkinverran korjausta heittoosi: en ole todellakaan kuvitellut, että lääketiede tai että lääkkeillä ratkaistaan yksilön kaikki ongelmat. Mutta siinähän se onkin, mt-puolella olevat ja psykiatrit eivät näe ja pidä yksilön mt-oireilujen syynä mitään muuta, kuin jonkin psyykkisen sairauden. Eli yksilön oireiden taustalla olevat syitä ja taustatekijöitä ignoorataan, vähätellään ja jätetään huomiotta alalla systemaattisesti.

Keskusteleminenkin voi oikeasti auttaa ihmistä. Mutta jos jonkin esim. systeemin toimintatavat, periaatteet ja se, mihin keskitytään on vain jonkin diagnoosin etsiminen ja lukkoon lyöminen, niin ne eivät välttämättä auta jokaista, ja suurinta osaa, jotka kuitenkin juuri nimenomaan hakeutuvat erilaisiin palveluihin, että olisi joku, joka kuuntelisi, auttaisi ja tukisi. Ne syyt ovat, tai voivat olla jokaisen kohdalla erilaiset. Se voi olla kuormittumista, liiallisia paineita, tai sosiaalisia ongelmia omien perheenjäsenten, tai läheisten kanssa. Tai epävarmuus oma paikasta tässä maailmassa. Minun mielestä Suomessa oleva mielenterveyshoito ei ole tarpeeksi kokonaisvaltaista, ei ainakaan julkisella puolella. Koska siellä keskitytään hoidon puolella iian kapea-alaisesti. Ja se aivan liian usein, mitä sieltä julkiselta puolelta tarjotaan on pääasiallisesti ovat vain ne diagnoosit ja lääkemääräykset.

Siksi minun mielestä se, että kirkko ylipäätään tarjoaa edes jotakin keskusteluapua nuorille on ihan hyvä ja kannatettava asia. Tämänkaltaisia palveluita pitäisi olla olemassa nykyistä huomattavasti enemmän.

Parasta apua ja tukea, mitä kukaan voi ikinä tarjota kenellekään, on kuitenkin se oma läheisistä muodostuva tukiverkosto. Tosin siinä on se yksi ongelma, kaikilla ei ole olemassa sitä tarvittavaa tukiverkostoa. Mutta esim. julkinen mt-sektori ei tarjoa psykososiaalista tukea mihinkään muuhun, kuin sairausasioihin liittyen, Ja sekin painottaa lähinnä vain tiedon antamista erilaisista sairauksista, korostaa sairauden hyväksymistä, painotetaan hoitomyöntyväisyyttä, tai ( lääke) hoitoon sitoutumista. Uskon, että maassamme on paljon niitä ihmisiä, jotka on joo kyllä saaneet itselleen diagnoosit, ja lääkemääräykset ja pintapuolista "hoitoa". Mutta niiden hoitojen kokonaisvaltaisuuden voi kyseenaĺaistaa. Niissä "hoidoissa" jätetään niiden ulkopuolelle ihmisten elämään olennaisesti kuuluvia asioita. Joidenkin elämässä olevat syvemmät ongelmat ovat saattaneet jäädä kokonaan selvittämättä ja ratkaisematta. Ja heitä on iso joukko tässä maassa. Tavallaan heidät jätettiin täysin yksin. Tämä on se, mitkä olivat ne seuraukset.

Jos mt-palveluita ja niiden puolelta tarjottavia palveluita uudistettaisiin ja kehitettäisiin, mm. luopumalla ylidiagnosoinnista, tai liiallisesta diagnoosi ja lääkekeskeisyydestä, tarjottaisiin yksilöllistä hoitoa, ja selvitettäisiin, mitkä ovat ne yksilön elämässä mt-oireita aiheuttavat asiat ja ongelmat, saavutettaisiin myös parempia hoitotuloksia.

Anonyymi kirjoitti:

Jonkinverran korjausta heittoosi: en ole todellakaan kuvitellut, että lääketiede tai että lääkkeillä ratkaistaan yksilön kaikki ongelmat. Mutta siinähän se onkin, mt-puolella olevat ja psykiatrit eivät näe ja pidä yksilön mt-oireilujen syynä mitään muuta, kuin jonkin psyykkisen sairauden. Eli yksilön oireiden taustalla olevat syitä ja taustatekijöitä ignoorataan, vähätellään ja jätetään huomiotta alalla systemaattisesti.

Keskusteleminenkin voi oikeasti auttaa ihmistä. Mutta jos jonkin esim. systeemin toimintatavat, periaatteet ja se, mihin keskitytään on vain jonkin diagnoosin etsiminen ja lukkoon lyöminen, niin ne eivät välttämättä auta jokaista, ja suurinta osaa, jotka kuitenkin juuri nimenomaan hakeutuvat erilaisiin palveluihin, että olisi joku, joka kuuntelisi, auttaisi ja tukisi. Ne syyt ovat, tai voivat olla jokaisen kohdalla erilaiset. Se voi olla kuormittumista, liiallisia paineita, tai sosiaalisia ongelmia omien perheenjäsenten, tai läheisten kanssa. Tai epävarmuus oma paikasta tässä maailmassa. Minun mielestä Suomessa oleva mielenterveyshoito ei ole tarpeeksi kokonaisvaltaista, ei ainakaan julkisella puolella. Koska siellä keskitytään hoidon puolella iian kapea-alaisesti. Ja se aivan liian usein, mitä sieltä julkiselta puolelta tarjotaan on pääasiallisesti ovat vain ne diagnoosit ja lääkemääräykset.

Siksi minun mielestä se, että kirkko ylipäätään tarjoaa edes jotakin keskusteluapua nuorille on ihan hyvä ja kannatettava asia. Tämänkaltaisia palveluita pitäisi olla olemassa nykyistä huomattavasti enemmän.

Parasta apua ja tukea, mitä kukaan voi ikinä tarjota kenellekään, on kuitenkin se oma läheisistä muodostuva tukiverkosto. Tosin siinä on se yksi ongelma, kaikilla ei ole olemassa sitä tarvittavaa tukiverkostoa. Mutta esim. julkinen mt-sektori ei tarjoa psykososiaalista tukea mihinkään muuhun, kuin sairausasioihin liittyen, Ja sekin painottaa lähinnä vain tiedon antamista erilaisista sairauksista, korostaa sairauden hyväksymistä, painotetaan hoitomyöntyväisyyttä, tai ( lääke) hoitoon sitoutumista. Uskon, että maassamme on paljon niitä ihmisiä, jotka on joo kyllä saaneet itselleen diagnoosit, ja lääkemääräykset ja pintapuolista "hoitoa". Mutta niiden hoitojen kokonaisvaltaisuuden voi kyseenaĺaistaa. Niissä "hoidoissa" jätetään niiden ulkopuolelle ihmisten elämään olennaisesti kuuluvia asioita. Joidenkin elämässä olevat syvemmät ongelmat ovat saattaneet jäädä kokonaan selvittämättä ja ratkaisematta. Ja heitä on iso joukko tässä maassa. Tavallaan heidät jätettiin täysin yksin. Tämä on se, mitkä olivat ne seuraukset.

Jos mt-palveluita ja niiden puolelta tarjottavia palveluita uudistettaisiin ja kehitettäisiin, mm. luopumalla ylidiagnosoinnista, tai liiallisesta diagnoosi ja lääkekeskeisyydestä, tarjottaisiin yksilöllistä hoitoa, ja selvitettäisiin, mitkä ovat ne yksilön elämässä mt-oireita aiheuttavat asiat ja ongelmat, saavutettaisiin myös parempia hoitotuloksia.

Lue lisää

Eihän ne osaa edes kunnolla auttaa esim. syömishäiriöstä kärsiviä, joka on ongelma johon mitkään lääkkeet ei auta

Anonyymi kirjoitti:

Eihän ne osaa edes kunnolla auttaa esim. syömishäiriöstä kärsiviä, joka on ongelma johon mitkään lääkkeet ei auta

Eli se on hoidon vika, kun sairas ihminen on niin sairas ettei paraskaan apu auta?

Kuulostaa ihan ihmiseltä joka ei itse uskalla ottaa omaa osuuttaan vastuusta sairaudestaan tai sen hoidosta.

Anonyymi kirjoitti:

Eli se on hoidon vika, kun sairas ihminen on niin sairas ettei paraskaan apu auta?

Kuulostaa ihan ihmiseltä joka ei itse uskalla ottaa omaa osuuttaan vastuusta sairaudestaan tai sen hoidosta.

Lue lisää

Minkä hoidon jos ne ei anna sitä?

Olet huomioissasi ja kommentissasi aivan oikeassa. Olen laittanut saman asian merkille.

Aivan varmasti maksaa ja kirkosta eronneiden mielestä suhteettoman paljon siihen nähde, mitä sillä rahalla saa.

https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/uutishuone/esitys_ja_opetusmateriaali/kirkollisver/

Anonyymi kirjoitti:

Aivan varmasti maksaa ja kirkosta eronneiden mielestä suhteettoman paljon siihen nähde, mitä sillä rahalla saa.

https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/uutishuone/esitys_ja_opetusmateriaali/kirkollisver/

Lue lisää

joku maksaa, mut ei välttämättä se joka käy keskustelemassa

Anonyymi kirjoitti:

joku maksaa, mut ei välttämättä se joka käy keskustelemassa

Kirkollisverossa on hyvin pitkälle sama idea kuin kaikissa muissakin veroissa, eli keskiverto käyttäjä käyttää elinaikanaan itse itselleen maksamansa verot.

Itse erosin kirkosta enempi uskonnollisten syiden takia, kuin sen että kirkollisvero aloi olla lähemmäs 2500€ vuodessa.

Anonyymi kirjoitti:

Kirkollisverossa on hyvin pitkälle sama idea kuin kaikissa muissakin veroissa, eli keskiverto käyttäjä käyttää elinaikanaan itse itselleen maksamansa verot.

Itse erosin kirkosta enempi uskonnollisten syiden takia, kuin sen että kirkollisvero aloi olla lähemmäs 2500€ vuodessa.

Lue lisää

Eihän se ole kallista kuin köyhälle.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän se ole kallista kuin köyhälle.

Ei siinä se raha, vaan se että sitten voi itse käyttää sen saman summan hyväntekeväisyyteen, mutta sen kohteen voi valita niin, että se vastaa paremmin omia elämänarvoja.

Itse lahjoitan myös sen summan mielenterveyteen.

Suomen ongelma on "uhriutumis uskonto" jossa kehoitetaan kääntämään toista poskea, jos sinua lyödään. Eli uskonnon puolesta suomessa on otollinen maaperä masennuksen levittämiselle.

On täysin järjenvastaista että sama laitos joka kehoittaa uhriutumaan, yrittäisi jotenkin parantaa ihmisiä siitä uhriutumisen asemasta takaisin ylös täysipäiseksi yhteiskunnan jäseneksi.

Anonyymi kirjoitti:

Suomen ongelma on "uhriutumis uskonto" jossa kehoitetaan kääntämään toista poskea, jos sinua lyödään. Eli uskonnon puolesta suomessa on otollinen maaperä masennuksen levittämiselle.

On täysin järjenvastaista että sama laitos joka kehoittaa uhriutumaan, yrittäisi jotenkin parantaa ihmisiä siitä uhriutumisen asemasta takaisin ylös täysipäiseksi yhteiskunnan jäseneksi.

Lue lisää

Tämä voisi selittää, miksi foorumille pesiytyvät uhriutuvat narsistit, haluaisivat uhriutumisuskonnon korvaavan todellisen hoidon, joka tähtää siihen, että ihmiset itse ottavat vastuuta omasta elämästään ja sitä kautta myös siihen liittyvästä sairaudestaan.

Kirkon tarjoamat hoidolliset keskusteluhoidot ovat uskontovapaita. Niissä ei tuputeta uskontoa. Sielunhoidolliset keskustelut papin kanssa ovat asia erikseen.

Anonyymi kirjoitti:

Kirkon tarjoamat hoidolliset keskusteluhoidot ovat uskontovapaita. Niissä ei tuputeta uskontoa. Sielunhoidolliset keskustelut papin kanssa ovat asia erikseen.

Millon olet tavannut uskonnosta vapaan kirkon työntekijän, joka kykenisi piilottamaan asenteensa niin hyvin, ettei ne tule sieltä läpi?

Anonyymi kirjoitti:

Millon olet tavannut uskonnosta vapaan kirkon työntekijän, joka kykenisi piilottamaan asenteensa niin hyvin, ettei ne tule sieltä läpi?

Niin että mitä jos ei vaan kuulu valittujen joukkoon, siihen kelle onnea suodaan ennakkoon jo maanpäällisessä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin että mitä jos ei vaan kuulu valittujen joukkoon, siihen kelle onnea suodaan ennakkoon jo maanpäällisessä.

Silläkö sitä onnea saa, että syyttää muita ongelmistaan.

Edelliseen vielä sen verran lisäystä: viralliselta hoitotaholta saa lähinnä diagnoosit, jotka leimaavat niiden saajan pahimmillaan koko loppuelämän ajaksi. Ja se pääasiallinen "hoito", mitä sieltä tarjotaan ja saa ovat lähinnä kliinistä kohtelua ja lääkemääräyksiä. Niillä ei korjata ja ratkaista oireita aiheuttavia ja taustalla olevia asioita, syitä ja ongelmia.

Yksi mielenkiintoinen asia, minkä olen kuluneiden vuosikymmenten aikana laittanut merkille, hoidon laadusta ja puutteista ei juurikaan mediassa paljon puhuta, eikä tuoda esille. Ja alalla olevat eivät näe omissa hoitolinjauksissaan, asenteissa, potilaiden kohtelussa, tai hoidon laadussa mitään vikaa. Voi kuulkaa, kyllä niitä siellä on. Mm. keskustelujen laatu ja määrä ovat huonot. Ja kuten edellä totesin, niin siellä tapahtuu helek*tin paljon priorisointia ja eriarvoista kohtelua. En todellakaan käyttäisi kyseisiä mt"palveluita" niiden liian kapea-alaisen näkökulman ja sen takia, miten potilaat nähdään ja kohdataan systeemissä. Holistisuus, tai kokonaisvaltainen hoito puuttuu aivan liian usein. Psykiatriakin pohjautuu ja perustuu aika tavalla medikalisaatioon. Jos uskoo heidän diagnoosi ja lääkekeskeisen hoitopohjan auttavan, se on valitettavasti vain plaseboa. Ja perustuu siihen. Ihminen uskoo ja kuvittelee sen auttavan. Se on illuusiota. Tosiasiassa millään diagnooseilla ja lääkkeillä ei taiota elämässä olevia ongelmia pois. Jos kykenee tarkastelemaan omien oireiden taustalla ja niitä aiheuttavia syitä ja on edes yksi ihminen, jonka kanssa keskustella omista tunteista, elämän kipukohdista, tai ongelmista, niin se on hyvä ja voi riittää.

Kirkon tarjoamat terapiahoidot ovat ainakin ajatuksena ihan hyviä. Tosin niitäkin voisi kehittää, ja tarjota muidenkin palveluntarjoajien osalta enemmän. Jokainen meistä voi antaa ja tarjota apua omille tutuilleen ja läheisilleen. Yhteisöllisyyttä, empatiaa ja toisista välittämistä tarvitaan tässä maailmassa ja yhteiskunnassa nykyistä huomattavasti enemmän. Rahakaan ja kovat arvot eivät korvaa aitoa välittämistä.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä sen verran lisäystä: viralliselta hoitotaholta saa lähinnä diagnoosit, jotka leimaavat niiden saajan pahimmillaan koko loppuelämän ajaksi. Ja se pääasiallinen "hoito", mitä sieltä tarjotaan ja saa ovat lähinnä kliinistä kohtelua ja lääkemääräyksiä. Niillä ei korjata ja ratkaista oireita aiheuttavia ja taustalla olevia asioita, syitä ja ongelmia.

Yksi mielenkiintoinen asia, minkä olen kuluneiden vuosikymmenten aikana laittanut merkille, hoidon laadusta ja puutteista ei juurikaan mediassa paljon puhuta, eikä tuoda esille. Ja alalla olevat eivät näe omissa hoitolinjauksissaan, asenteissa, potilaiden kohtelussa, tai hoidon laadussa mitään vikaa. Voi kuulkaa, kyllä niitä siellä on. Mm. keskustelujen laatu ja määrä ovat huonot. Ja kuten edellä totesin, niin siellä tapahtuu helek*tin paljon priorisointia ja eriarvoista kohtelua. En todellakaan käyttäisi kyseisiä mt"palveluita" niiden liian kapea-alaisen näkökulman ja sen takia, miten potilaat nähdään ja kohdataan systeemissä. Holistisuus, tai kokonaisvaltainen hoito puuttuu aivan liian usein. Psykiatriakin pohjautuu ja perustuu aika tavalla medikalisaatioon. Jos uskoo heidän diagnoosi ja lääkekeskeisen hoitopohjan auttavan, se on valitettavasti vain plaseboa. Ja perustuu siihen. Ihminen uskoo ja kuvittelee sen auttavan. Se on illuusiota. Tosiasiassa millään diagnooseilla ja lääkkeillä ei taiota elämässä olevia ongelmia pois. Jos kykenee tarkastelemaan omien oireiden taustalla ja niitä aiheuttavia syitä ja on edes yksi ihminen, jonka kanssa keskustella omista tunteista, elämän kipukohdista, tai ongelmista, niin se on hyvä ja voi riittää.

Kirkon tarjoamat terapiahoidot ovat ainakin ajatuksena ihan hyviä. Tosin niitäkin voisi kehittää, ja tarjota muidenkin palveluntarjoajien osalta enemmän. Jokainen meistä voi antaa ja tarjota apua omille tutuilleen ja läheisilleen. Yhteisöllisyyttä, empatiaa ja toisista välittämistä tarvitaan tässä maailmassa ja yhteiskunnassa nykyistä huomattavasti enemmän. Rahakaan ja kovat arvot eivät korvaa aitoa välittämistä.

Lue lisää

ChatGPT oli parempi tuki auttamaan tyttöystävää anoreksiassa kuin "virallinen" tuki ikinä. Tietty kun virallista tukea ei ikinä saanut, 3kk meni et sai ravintoterapeutin ja mitään muuta ei julkiselta saanutkana. Ne ravintoympyrät ei oikein auta jos osaa syödä muttei pysty. ChatGPT keksi sitten keinoja siedättää syömiseen. Tussilla pakettien kaloritiedot piiloon ja sellasta...

Tekoäly tekee kyllä osan pian työttömiksi

Vaihdoin huonompaa, koska alkuperäinen oli jo huono. XD

Miksi et kykene juttelemaan ongelmistasi naapurin Jannen kanssa?
Miksi et kykene hankkimaan sitä yhteisöä ympärillesi?

Miksi et kykene vastaanottamaan sitä "hoidoksi" kutsuttua asiaa näiden kuluneiden vuosikymmenten aikana?

Minun valistunut arvaus on, että siksi, koska kukaan yllämainituista ei lähde mukaan vahvistusharhaasi, siitä että vika on kaikissa muissa paitsi sinussa, mutta esitä toki oma mielipiteesi, miksi et kykene näihin muille normaaleihin asioihin.

Anonyymi kirjoitti:

Vaihdoin huonompaa, koska alkuperäinen oli jo huono. XD

Miksi et kykene juttelemaan ongelmistasi naapurin Jannen kanssa?
Miksi et kykene hankkimaan sitä yhteisöä ympärillesi?

Miksi et kykene vastaanottamaan sitä "hoidoksi" kutsuttua asiaa näiden kuluneiden vuosikymmenten aikana?

Minun valistunut arvaus on, että siksi, koska kukaan yllämainituista ei lähde mukaan vahvistusharhaasi, siitä että vika on kaikissa muissa paitsi sinussa, mutta esitä toki oma mielipiteesi, miksi et kykene näihin muille normaaleihin asioihin.

Lue lisää

Paljon riippuu paikkakunnasta. Jossain se hoito on ihan olematon, näin omaisen näkökulmasta

Anonyymi kirjoitti:

Paljon riippuu paikkakunnasta. Jossain se hoito on ihan olematon, näin omaisen näkökulmasta

Omaiselle suosittelen tutustumaan onko paikkakunnalla omaa yhdistystä omaisille, missä he voivat keskenään keskustellla kyseisen paikkakunnan ongelmista hoitoon pääsyssä.

https://finfami.fi/

Anonyymi kirjoitti:

Omaiselle suosittelen tutustumaan onko paikkakunnalla omaa yhdistystä omaisille, missä he voivat keskenään keskustellla kyseisen paikkakunnan ongelmista hoitoon pääsyssä.

https://finfami.fi/

Lue lisää

Vieläkun joku päättävällä taholla tekis asioille konkreettisesti jotain. Puhuminen ei siinä auta

Anonyymi kirjoitti:

Vaihdoin huonompaa, koska alkuperäinen oli jo huono. XD

Miksi et kykene juttelemaan ongelmistasi naapurin Jannen kanssa?
Miksi et kykene hankkimaan sitä yhteisöä ympärillesi?

Miksi et kykene vastaanottamaan sitä "hoidoksi" kutsuttua asiaa näiden kuluneiden vuosikymmenten aikana?

Minun valistunut arvaus on, että siksi, koska kukaan yllämainituista ei lähde mukaan vahvistusharhaasi, siitä että vika on kaikissa muissa paitsi sinussa, mutta esitä toki oma mielipiteesi, miksi et kykene näihin muille normaaleihin asioihin.

Lue lisää

Tämä on sinulle sanottu jo varmaankin ainakin se sata kertaa. Ei kukaan voi lähteä naapurin luokse, ellei ole kyseessä hyvä tuttu. Jos nykypäivänä lähdet jonkun luokse, niin siinä käy niin, että naapuri soittaa paikalle poliisit. Se niin kovasti väitetty yhteisöllisyys on kadonnut viimeisten vuosikymmenten aikana. Olisi toivottavaa, että se alkaisi tulla uudestaan ja etenkin näkyä konkreettisella tavalla.

Nythän on niin, että tietyt asiat, kuten mielenterveyteen liittyvät asiat katsotaan kuuluviksi vain alalle oleville, ammattilaisille ja viranhaltijoille. Mutta kun niissä piireissä rajataan aivan liian paljon sitä, mitkä asiat heitä kiinnostavat ja kuuluvat heille. Siellä lähdetään liikkeelle siitä, että jos jollakin henkilöllä on mielenterveysoireita, ja hän tulee osastolle, hänelle etsitään jokin diagnoosi ja useimmiten määrätään siihen lääkkeitä. Siis "kaikeksi avuksi ja hoidoksi". Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun pari lääkäriä avautui tämän asian tiimoilta ja valittelivat sitä, että vastaanotolle tulee vain tunteissa piehtaroivia asiakkaita. Mt-palveluissa, alalla olevat ja etenkin lääkärit ajattelevat niin ja lähtevät siitä ajattelusta, että kaikki yksilön oireet, tai niiden täytyy johtua jostakin psyykkisestä häiriöstä. tai sairaudesta. Eli tavallaan hoitoon tuleva ihminen nähdään siinä kyseisessä systeemissä vain jonkin diagnoosin kantajana. Aivan liian usein yksilön elämässä olevat olosuhteet, tai elämäntilanne jää lähes täysin huomiotta. Mm. syistä en todellakaan käytä kyseisiä palveluita. Ja toinen syy on hoitojen huono laatu, nimenomaan keskustelujen heikkouden ja olemattomuuden takia. Lisäksi annettavat diagnoosit, ainakin jotkin niistä, leimaavat ja saavat hoitopuolella toimivien keskuudessa aikaan tiettyä jo valmiiksi otettua asenteellisuutta. Myös se fakta, että aika moni esim. jonkin psykoosidiagnoosin saanut kärsii oikeasti enemmänkin traumataustasta. Ja niihin ei edes välttämättä tarjota mitään traumaterapiaa. Diagnoosit siis leimaavat, tai potilasta ja hänen sanomisiaan ei välttämättä edes uskota. Siellä tapahtuu siis sekä ali, että ylidiagnosointia. Ja silloin, kun puhutaan sanasta hoito, niin ei se ole relevanttia väittää jotakin hoidoksi, jos esim. traumaterapiaa ei tarjota kaikille niille, jotka sitä oikeasti tarvitsisivat. Se hoidoksi väitetty asia on silloin vain pintapuolista, näennäistä ja olevinaan hoitoa. Ja ainakaan kohtelu ei ole kyseisessä systeemissä tasa-arvoista.

Tämä enempää en kirjoita tästä enää. Mutta sen vakuutan, että kirjoitan totta. Näitä asioita ei vaan tuoda tarpeeksi esille mediassa.

Ja kyllä ehdottomasti kirkon tapaisten terapioiden tarjoamisille on tarvetta. Nimenomaan myö siitä syystä, että ne keskustelut ja niiden laatu jää avopuolella lähinnä vain jutusteluksi. Niillä ei ole mitään terapeuttista vaikutusta ja ulottuvuutta. Koska sielläkin se hoito keskittyy lähinnä voinnin ja lääkitysten käytön seuraamiseen ja tarkkailemiseen. Tokihan siellä tapahtuu paljon priorisointia, eli mitä hoitoja ja palveluja tarjotaan kellekin.


20 vuoden kokemuksella, näitä asioita merkille laittaneena

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on sinulle sanottu jo varmaankin ainakin se sata kertaa. Ei kukaan voi lähteä naapurin luokse, ellei ole kyseessä hyvä tuttu. Jos nykypäivänä lähdet jonkun luokse, niin siinä käy niin, että naapuri soittaa paikalle poliisit. Se niin kovasti väitetty yhteisöllisyys on kadonnut viimeisten vuosikymmenten aikana. Olisi toivottavaa, että se alkaisi tulla uudestaan ja etenkin näkyä konkreettisella tavalla.

Nythän on niin, että tietyt asiat, kuten mielenterveyteen liittyvät asiat katsotaan kuuluviksi vain alalle oleville, ammattilaisille ja viranhaltijoille. Mutta kun niissä piireissä rajataan aivan liian paljon sitä, mitkä asiat heitä kiinnostavat ja kuuluvat heille. Siellä lähdetään liikkeelle siitä, että jos jollakin henkilöllä on mielenterveysoireita, ja hän tulee osastolle, hänelle etsitään jokin diagnoosi ja useimmiten määrätään siihen lääkkeitä. Siis "kaikeksi avuksi ja hoidoksi". Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun pari lääkäriä avautui tämän asian tiimoilta ja valittelivat sitä, että vastaanotolle tulee vain tunteissa piehtaroivia asiakkaita. Mt-palveluissa, alalla olevat ja etenkin lääkärit ajattelevat niin ja lähtevät siitä ajattelusta, että kaikki yksilön oireet, tai niiden täytyy johtua jostakin psyykkisestä häiriöstä. tai sairaudesta. Eli tavallaan hoitoon tuleva ihminen nähdään siinä kyseisessä systeemissä vain jonkin diagnoosin kantajana. Aivan liian usein yksilön elämässä olevat olosuhteet, tai elämäntilanne jää lähes täysin huomiotta. Mm. syistä en todellakaan käytä kyseisiä palveluita. Ja toinen syy on hoitojen huono laatu, nimenomaan keskustelujen heikkouden ja olemattomuuden takia. Lisäksi annettavat diagnoosit, ainakin jotkin niistä, leimaavat ja saavat hoitopuolella toimivien keskuudessa aikaan tiettyä jo valmiiksi otettua asenteellisuutta. Myös se fakta, että aika moni esim. jonkin psykoosidiagnoosin saanut kärsii oikeasti enemmänkin traumataustasta. Ja niihin ei edes välttämättä tarjota mitään traumaterapiaa. Diagnoosit siis leimaavat, tai potilasta ja hänen sanomisiaan ei välttämättä edes uskota. Siellä tapahtuu siis sekä ali, että ylidiagnosointia. Ja silloin, kun puhutaan sanasta hoito, niin ei se ole relevanttia väittää jotakin hoidoksi, jos esim. traumaterapiaa ei tarjota kaikille niille, jotka sitä oikeasti tarvitsisivat. Se hoidoksi väitetty asia on silloin vain pintapuolista, näennäistä ja olevinaan hoitoa. Ja ainakaan kohtelu ei ole kyseisessä systeemissä tasa-arvoista.

Tämä enempää en kirjoita tästä enää. Mutta sen vakuutan, että kirjoitan totta. Näitä asioita ei vaan tuoda tarpeeksi esille mediassa.

Ja kyllä ehdottomasti kirkon tapaisten terapioiden tarjoamisille on tarvetta. Nimenomaan myö siitä syystä, että ne keskustelut ja niiden laatu jää avopuolella lähinnä vain jutusteluksi. Niillä ei ole mitään terapeuttista vaikutusta ja ulottuvuutta. Koska sielläkin se hoito keskittyy lähinnä voinnin ja lääkitysten käytön seuraamiseen ja tarkkailemiseen. Tokihan siellä tapahtuu paljon priorisointia, eli mitä hoitoja ja palveluja tarjotaan kellekin.


20 vuoden kokemuksella, näitä asioita merkille laittaneena

Lue lisää

Kovaa tekstiä, mutta pe*keleen totta!

Anonyymi kirjoitti:

ChatGPT oli parempi tuki auttamaan tyttöystävää anoreksiassa kuin "virallinen" tuki ikinä. Tietty kun virallista tukea ei ikinä saanut, 3kk meni et sai ravintoterapeutin ja mitään muuta ei julkiselta saanutkana. Ne ravintoympyrät ei oikein auta jos osaa syödä muttei pysty. ChatGPT keksi sitten keinoja siedättää syömiseen. Tussilla pakettien kaloritiedot piiloon ja sellasta...

Tekoäly tekee kyllä osan pian työttömiksi

Lue lisää

Tyttöystäväsi on nyt ehkä ymmärtänyt asian väärin.

Kaikki hyvinvointialueet tarjoavat ja kehittävät digitaalisia palveluitaan siksi, että niillä ei suinkaan ole tarkoitus korvata vakavasti sairaiden ihmisten palveluita jotka ovat niin tillintallin, etteivät tajua itse etsiä apua, vaan niillä on tarkoitus auttaa juuri niitä ihmisiä joilla on vielä senverran älliä jäljellä, että he voivat etsiä apua ja niinsanotusti auttaa itse itseään.

Näin ihmiset joilla on vielä jotain toimintakykyä ja halua auttaa itseään, pääsevät nopeammin parempaan kuntoon, ja ylityöllistetylle hoiva-alalle jää huomattavasti enempi resursseja auttaa niitä sairaudentunnottomia ihmisiä, jotka muuten jäisivät avun ulkopuolelle.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on sinulle sanottu jo varmaankin ainakin se sata kertaa. Ei kukaan voi lähteä naapurin luokse, ellei ole kyseessä hyvä tuttu. Jos nykypäivänä lähdet jonkun luokse, niin siinä käy niin, että naapuri soittaa paikalle poliisit. Se niin kovasti väitetty yhteisöllisyys on kadonnut viimeisten vuosikymmenten aikana. Olisi toivottavaa, että se alkaisi tulla uudestaan ja etenkin näkyä konkreettisella tavalla.

Nythän on niin, että tietyt asiat, kuten mielenterveyteen liittyvät asiat katsotaan kuuluviksi vain alalle oleville, ammattilaisille ja viranhaltijoille. Mutta kun niissä piireissä rajataan aivan liian paljon sitä, mitkä asiat heitä kiinnostavat ja kuuluvat heille. Siellä lähdetään liikkeelle siitä, että jos jollakin henkilöllä on mielenterveysoireita, ja hän tulee osastolle, hänelle etsitään jokin diagnoosi ja useimmiten määrätään siihen lääkkeitä. Siis "kaikeksi avuksi ja hoidoksi". Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun pari lääkäriä avautui tämän asian tiimoilta ja valittelivat sitä, että vastaanotolle tulee vain tunteissa piehtaroivia asiakkaita. Mt-palveluissa, alalla olevat ja etenkin lääkärit ajattelevat niin ja lähtevät siitä ajattelusta, että kaikki yksilön oireet, tai niiden täytyy johtua jostakin psyykkisestä häiriöstä. tai sairaudesta. Eli tavallaan hoitoon tuleva ihminen nähdään siinä kyseisessä systeemissä vain jonkin diagnoosin kantajana. Aivan liian usein yksilön elämässä olevat olosuhteet, tai elämäntilanne jää lähes täysin huomiotta. Mm. syistä en todellakaan käytä kyseisiä palveluita. Ja toinen syy on hoitojen huono laatu, nimenomaan keskustelujen heikkouden ja olemattomuuden takia. Lisäksi annettavat diagnoosit, ainakin jotkin niistä, leimaavat ja saavat hoitopuolella toimivien keskuudessa aikaan tiettyä jo valmiiksi otettua asenteellisuutta. Myös se fakta, että aika moni esim. jonkin psykoosidiagnoosin saanut kärsii oikeasti enemmänkin traumataustasta. Ja niihin ei edes välttämättä tarjota mitään traumaterapiaa. Diagnoosit siis leimaavat, tai potilasta ja hänen sanomisiaan ei välttämättä edes uskota. Siellä tapahtuu siis sekä ali, että ylidiagnosointia. Ja silloin, kun puhutaan sanasta hoito, niin ei se ole relevanttia väittää jotakin hoidoksi, jos esim. traumaterapiaa ei tarjota kaikille niille, jotka sitä oikeasti tarvitsisivat. Se hoidoksi väitetty asia on silloin vain pintapuolista, näennäistä ja olevinaan hoitoa. Ja ainakaan kohtelu ei ole kyseisessä systeemissä tasa-arvoista.

Tämä enempää en kirjoita tästä enää. Mutta sen vakuutan, että kirjoitan totta. Näitä asioita ei vaan tuoda tarpeeksi esille mediassa.

Ja kyllä ehdottomasti kirkon tapaisten terapioiden tarjoamisille on tarvetta. Nimenomaan myö siitä syystä, että ne keskustelut ja niiden laatu jää avopuolella lähinnä vain jutusteluksi. Niillä ei ole mitään terapeuttista vaikutusta ja ulottuvuutta. Koska sielläkin se hoito keskittyy lähinnä voinnin ja lääkitysten käytön seuraamiseen ja tarkkailemiseen. Tokihan siellä tapahtuu paljon priorisointia, eli mitä hoitoja ja palveluja tarjotaan kellekin.


20 vuoden kokemuksella, näitä asioita merkille laittaneena

Lue lisää

Miten sinä kuvittelet pystyväsi lukemaan jonkun hoitajan ajatuksia, ja sitten vielä väität puhuvasi totta?

Anonyymi kirjoitti:

Tyttöystäväsi on nyt ehkä ymmärtänyt asian väärin.

Kaikki hyvinvointialueet tarjoavat ja kehittävät digitaalisia palveluitaan siksi, että niillä ei suinkaan ole tarkoitus korvata vakavasti sairaiden ihmisten palveluita jotka ovat niin tillintallin, etteivät tajua itse etsiä apua, vaan niillä on tarkoitus auttaa juuri niitä ihmisiä joilla on vielä senverran älliä jäljellä, että he voivat etsiä apua ja niinsanotusti auttaa itse itseään.

Näin ihmiset joilla on vielä jotain toimintakykyä ja halua auttaa itseään, pääsevät nopeammin parempaan kuntoon, ja ylityöllistetylle hoiva-alalle jää huomattavasti enempi resursseja auttaa niitä sairaudentunnottomia ihmisiä, jotka muuten jäisivät avun ulkopuolelle.

Lue lisää

Käsitit ite väärin, ei me käytetty mitään digitaalisia palveluita. Ihan yhdessä ChatGPT tehtiin työtä anoreksian eteen kun sieltä julkiselta ei saanut kuin 1x kuussa ravintoterapeutin tapaamisen. Sekin oli joskus etänä. Terapiaan sai joo lähetteen kelan kautta mut ei saanu ikinä vapaata aikaa terapeutille. Lopputulema oli siis, että koska julkiselta ei saanut apua me otettiin asiat ite ohjaksiin ja ollaan saatu yhdessä tekoälyn kanssa anoreksia hallintaan

Toki kun tarjottu tuki oli aika nolla niin rima ei korkealla ollut. Kyseessä toki Helsinki jos sillä väliä

Anonyymi kirjoitti:

ChatGPT oli parempi tuki auttamaan tyttöystävää anoreksiassa kuin "virallinen" tuki ikinä. Tietty kun virallista tukea ei ikinä saanut, 3kk meni et sai ravintoterapeutin ja mitään muuta ei julkiselta saanutkana. Ne ravintoympyrät ei oikein auta jos osaa syödä muttei pysty. ChatGPT keksi sitten keinoja siedättää syömiseen. Tussilla pakettien kaloritiedot piiloon ja sellasta...

Tekoäly tekee kyllä osan pian työttömiksi

Lue lisää

En halua pilkata ketään, kun en itse anoreksiasta tiedä mitään, mutta onko se oikeaa anoreksiaa, jos se jollain tölkkien tussaamisella lähtee? Kuulostaa melkein tuikitavalliselta huomionhaulta.

Anonyymi kirjoitti:

Käsitit ite väärin, ei me käytetty mitään digitaalisia palveluita. Ihan yhdessä ChatGPT tehtiin työtä anoreksian eteen kun sieltä julkiselta ei saanut kuin 1x kuussa ravintoterapeutin tapaamisen. Sekin oli joskus etänä. Terapiaan sai joo lähetteen kelan kautta mut ei saanu ikinä vapaata aikaa terapeutille. Lopputulema oli siis, että koska julkiselta ei saanut apua me otettiin asiat ite ohjaksiin ja ollaan saatu yhdessä tekoälyn kanssa anoreksia hallintaan

Toki kun tarjottu tuki oli aika nolla niin rima ei korkealla ollut. Kyseessä toki Helsinki jos sillä väliä

Lue lisää

No sillähän ei ole väliä, että luetko materiaalin suoraan jostain nettisivulta, vai annatko "tekoälyn" joka siis käytännössä on vain gloorifoitu google botti, käydä sen sieltä etsimässä.

Mutta jos sillä pärjäätte, niin hyvä niin.

Anonyymi kirjoitti:

En halua pilkata ketään, kun en itse anoreksiasta tiedä mitään, mutta onko se oikeaa anoreksiaa, jos se jollain tölkkien tussaamisella lähtee? Kuulostaa melkein tuikitavalliselta huomionhaulta.

Lue lisää

No on se sen takia osastolla ollu, et on. Me tehtiin paljon muutakin. Ja kauan. Kalorien piilottaminen estää kalorien laskemisen. Eihän me oltais tehty tätä jos julkiselta olis saatu apua.

Anonyymi kirjoitti:

No sillähän ei ole väliä, että luetko materiaalin suoraan jostain nettisivulta, vai annatko "tekoälyn" joka siis käytännössä on vain gloorifoitu google botti, käydä sen sieltä etsimässä.

Mutta jos sillä pärjäätte, niin hyvä niin.

Lue lisää

Tiedän. Mut se on paljon parempi kuin pelkkä google botti, sillä on käytössä iso kirjasto (mihin hommattu kirjoja ehkä laittomasti) ja se ettii niitä paremmin kuin pelkkä botti. Et on niissä eroja, vielä toki matkaa mut se ei kuulu tänne. Käytän tekoälyä töissäkin joka päivä

Ja joo olishan se kiva jos julkinen olis auttanu mut nähtävästi tekoälyllä on tarpeeksi kirjallisuutta, nettisivuja yms aihesta auttaakseen siinä. Osaa se simppeliä terapiaakin tehdä. SIllä on varmaan paljon kirjoja lähdemateriaalina mihin ei Suomessa ees helpolla pääse käsiksi

Anonyymi kirjoitti:

Käsitit ite väärin, ei me käytetty mitään digitaalisia palveluita. Ihan yhdessä ChatGPT tehtiin työtä anoreksian eteen kun sieltä julkiselta ei saanut kuin 1x kuussa ravintoterapeutin tapaamisen. Sekin oli joskus etänä. Terapiaan sai joo lähetteen kelan kautta mut ei saanu ikinä vapaata aikaa terapeutille. Lopputulema oli siis, että koska julkiselta ei saanut apua me otettiin asiat ite ohjaksiin ja ollaan saatu yhdessä tekoälyn kanssa anoreksia hallintaan

Toki kun tarjottu tuki oli aika nolla niin rima ei korkealla ollut. Kyseessä toki Helsinki jos sillä väliä

Lue lisää

Sen hoitajanko, se olisi pitänyt tulla teille sitä ChatGTP:tä käyttämään? Miten uusavuttomia ihmiset nykyään on?

Anonyymi kirjoitti:

Sen hoitajanko, se olisi pitänyt tulla teille sitä ChatGTP:tä käyttämään? Miten uusavuttomia ihmiset nykyään on?

Huoh. Et ite tajunnu. Me ei saatu julkiselta mitään tukea kuin 1x kuussa se ravintoterapeutti. Ja kerran kuussa hoitaja joka mittaa vaan painoa. Noista ei mikään liiemmin anoreksiaa auta parantumaan, pysyvällä tasolla

Vaikea käyttää mitään sähkösiä palveluita kun niitä ei tarjottu. ChatGPT oli meidän ratkasu ongelmaan eli hoidon puutteeseen.

Ja tälläkin foorumilla on säännöllisesti haikailtu että eri yhteiskunnissa skitsofreenikkoja arvostettaisiin kuin shamaaneja.

Sopiivat siis yhteen, kuin nenä päähän.

Anonyymi kirjoitti:

Ja tälläkin foorumilla on säännöllisesti haikailtu että eri yhteiskunnissa skitsofreenikkoja arvostettaisiin kuin shamaaneja.

Sopiivat siis yhteen, kuin nenä päähän.

Lue lisää

Edellinen kirjoittaja sotkee taas puurot ja vellit keskenään. Keskustelunaihe oli ihan jokin toinen. Se, että sitä keskusteluapua olisi suotavaa ja toivottavaa lisätä enemmän tässä maassa, muidenkin toimijoiden, kuin virallisten ja terveystahojen puolelta tarjottuna.

Lisäksi kukaan ei ole vaatinut itselleen mitään erityiskohtelua, tai palvontaa. Mutta se, että jokaista kohdeltaisiin tasaveroisesti, humaanisti, empaattisesti ja ihmisenä olisi toivottavaa, nk. toivot itseäsi kohdeltavan.

Lisäksi ketään ihmistä, oli se diagnoosi sitten mikä tahansa, ei pitäisi nimitellä jonkin diagnoosin nimikkeellä, tai pitää häntä vain jonkin sairauden edustajana. Koska se on rasistista asennetta. Tässä on monella itseensä menemisen paikka.

Anonyymi kirjoitti:

Edellinen kirjoittaja sotkee taas puurot ja vellit keskenään. Keskustelunaihe oli ihan jokin toinen. Se, että sitä keskusteluapua olisi suotavaa ja toivottavaa lisätä enemmän tässä maassa, muidenkin toimijoiden, kuin virallisten ja terveystahojen puolelta tarjottuna.

Lisäksi kukaan ei ole vaatinut itselleen mitään erityiskohtelua, tai palvontaa. Mutta se, että jokaista kohdeltaisiin tasaveroisesti, humaanisti, empaattisesti ja ihmisenä olisi toivottavaa, nk. toivot itseäsi kohdeltavan.

Lisäksi ketään ihmistä, oli se diagnoosi sitten mikä tahansa, ei pitäisi nimitellä jonkin diagnoosin nimikkeellä, tai pitää häntä vain jonkin sairauden edustajana. Koska se on rasistista asennetta. Tässä on monella itseensä menemisen paikka.

Lue lisää

Keskustelun aloituksen juju on siinä, että terapialla on tietyt laatuvaatimukset, mitä keskusteluavulla ei ole.

Käsi ylös kaikki jotka haluaa maksaa ykkösoluesta kolmosoluen hinnan.

Miksi se ei sitten haittaa jos aitoa terapiaa laimennetaan?

Keskusteluavun lisäämisessä ei siis itsessään ole vikaa, vaan siinä että sinne lähetetään yhä huonommassa kunnossa olevia ihmisiä ja kuvitellaan että se voisi korvata oikean terapian.

”Erityisihmisten” erityisvaatimukset tuleekin hyvin esille siinä, että miten tavalliset ihmiset on valmiita laittamaan taloudellista resurssia kiinni siihen omaan hyvinvointiin, vaikka terapian muodossa, ja miten meillä on joukko ihmisiä jotka ovat niin itseriittoisia, että he kuvittelevat saavansa terapian tasoista hoitoa ilmaiseksi.

Ennen nykyistä hallitusta suomenniemellä oli lähes joka pitäjässä joku matalankynnyksen kohtaamispaikka, johon jokainen sai mennä niin kuin parhaakseen katsoi. Se on ihan siitä asiakaan omasta tasavertaisuudesta kiinni, että kykeneekö sinne menemään, vai onko sitä sellainen lumihiutale, joka vaatii sitä empaattisempaa hoitoa kuin muut siellä käyvät ihmiset.

Ja jos tietää sen oman diagnoosinsa, niin sitten voi vaikka chatGTP:n avulla etsiä niitä arjen couping mekanismeja, eikä odottaa, että joku ne etsii aina valmiiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Keskustelun aloituksen juju on siinä, että terapialla on tietyt laatuvaatimukset, mitä keskusteluavulla ei ole.

Käsi ylös kaikki jotka haluaa maksaa ykkösoluesta kolmosoluen hinnan.

Miksi se ei sitten haittaa jos aitoa terapiaa laimennetaan?

Keskusteluavun lisäämisessä ei siis itsessään ole vikaa, vaan siinä että sinne lähetetään yhä huonommassa kunnossa olevia ihmisiä ja kuvitellaan että se voisi korvata oikean terapian.

”Erityisihmisten” erityisvaatimukset tuleekin hyvin esille siinä, että miten tavalliset ihmiset on valmiita laittamaan taloudellista resurssia kiinni siihen omaan hyvinvointiin, vaikka terapian muodossa, ja miten meillä on joukko ihmisiä jotka ovat niin itseriittoisia, että he kuvittelevat saavansa terapian tasoista hoitoa ilmaiseksi.

Ennen nykyistä hallitusta suomenniemellä oli lähes joka pitäjässä joku matalankynnyksen kohtaamispaikka, johon jokainen sai mennä niin kuin parhaakseen katsoi. Se on ihan siitä asiakaan omasta tasavertaisuudesta kiinni, että kykeneekö sinne menemään, vai onko sitä sellainen lumihiutale, joka vaatii sitä empaattisempaa hoitoa kuin muut siellä käyvät ihmiset.

Ja jos tietää sen oman diagnoosinsa, niin sitten voi vaikka chatGTP:n avulla etsiä niitä arjen couping mekanismeja, eikä odottaa, että joku ne etsii aina valmiiksi.

Lue lisää

Ne varmaan ettiikin jotka osaa. Mut on niitäkin jotka ei osaa käyttää eri syistä ja tarttis sitä tukea ihan livenä. Keskusteluapua sais olla enemmän kaikille, nythän sitä vaikea saada/löytää

Anonyymi kirjoitti:

Keskustelun aloituksen juju on siinä, että terapialla on tietyt laatuvaatimukset, mitä keskusteluavulla ei ole.

Käsi ylös kaikki jotka haluaa maksaa ykkösoluesta kolmosoluen hinnan.

Miksi se ei sitten haittaa jos aitoa terapiaa laimennetaan?

Keskusteluavun lisäämisessä ei siis itsessään ole vikaa, vaan siinä että sinne lähetetään yhä huonommassa kunnossa olevia ihmisiä ja kuvitellaan että se voisi korvata oikean terapian.

”Erityisihmisten” erityisvaatimukset tuleekin hyvin esille siinä, että miten tavalliset ihmiset on valmiita laittamaan taloudellista resurssia kiinni siihen omaan hyvinvointiin, vaikka terapian muodossa, ja miten meillä on joukko ihmisiä jotka ovat niin itseriittoisia, että he kuvittelevat saavansa terapian tasoista hoitoa ilmaiseksi.

Ennen nykyistä hallitusta suomenniemellä oli lähes joka pitäjässä joku matalankynnyksen kohtaamispaikka, johon jokainen sai mennä niin kuin parhaakseen katsoi. Se on ihan siitä asiakaan omasta tasavertaisuudesta kiinni, että kykeneekö sinne menemään, vai onko sitä sellainen lumihiutale, joka vaatii sitä empaattisempaa hoitoa kuin muut siellä käyvät ihmiset.

Ja jos tietää sen oman diagnoosinsa, niin sitten voi vaikka chatGTP:n avulla etsiä niitä arjen couping mekanismeja, eikä odottaa, että joku ne etsii aina valmiiksi.

Lue lisää

Viimeisten ainakin 20 aikana se sinun esille nostamasi "hyvä hoito", jota psykiatrian puolelta on tarjottu apua tarvitseville on ollut aika eriarvoista, priorisoivaa, hoidot ovat kapea-alaisia, ja suppeita. Lähinnä palveluihin hakeutuva on saattanut "saada" vain leimaavan diagnoosin ja "kaikeksi avuksi" ja "hoidoksi" vain ja ainoastaan lääkkeitä. Jos jollekin on annettu jokin psykoosidiagnoosi, niin yleensä siinä on käynyt niin, että yksilö ei ole saanut, tai hänelle ei ole tarjottu mitään traumaterapiaa. Ei, vaikka henkilöllä olisikin ollut elämänsä aikana jotakin traumaattisia kokemuksia. Ja olen aika lailla satavarma, että siinäkin joukossa, jotka ovat saaneet kyseisen leimaavan diagnoosin on lähes puolella traumatausta.

Toteutuuko silloin se hyvän hoidon käsite? Että terveydenhuollossa valikoidaan, kenellä annetaan ja tarjotaan mitäkin hoitoa? Minun mielestä kyseinen toimintatapa romuttaa täysin koko sen kyseisen hyvän ja kokonaisvaltaisen hoidon käsitteen. Jos joillekin tarjotaan elämän aikana vain diagnoosit ja määrätään neuroleoptejä ja diipa daapa jutusteluavohoitopalveluita, niin kyllä se aika köykäiseltä ja sinne päin olevinaan hoitamiselta vaikuttaa. Sorry, jos ammun joidenkin ruusunpunaisia illuusiota alas. Mutta tämä, minkä kirjoitin on totta ja pitää paikkansa.

Ja koska tiedän, että edellinen, tai joku kirjoittaja pääsee taas haukkumaan ja väittämään, että "siellä se sairaus puhuu, ja väittää sairaudentunnottomaksi", niin voin myös sanoa, että lopetettuani kyseisten neuroleptien käytön, voin huomattavasti paremmin. Mutta itseäni käy sääliksi se, että palveluihin hakeutuu ihmisiä avuntarpeessa, ja sieltä annetaan vain nimellisesti apua, tai hoitoa. Siellä ei tapahdu mitään kokonaisvaltaisesti. Ja siellä tapahtuu he*vetin paljon priorisointia, ja valmiiksi olevaa asenteellisuutta. Sen jälkeen, kun joku systeemiin liian sinisilmäisesti luottava menee hakemaan itselleen apua ja tukea, niin käteen ei välttämättä jää mitään muuta kuin koko elämän ajaksi leimaava diagnoosi ja sen jälkeen sillä "psykoosi" diagnoosilla lyödään vielä elämässä lyötyä päähän. Esim. häntä ei välttämättä uskota systeemin puolella, mitä hänelle on tapahtunut. Jos jollakin traumaattisia kokemuksia, niihin ei välttämättä tarjota traumaterapiaa. Ja niillä avopuolen "jutusteluhoidoilla" ei tee yhtään mitään! Niiden laatu , määrä ja sisältö ovat liian huonot. Siellä keskitytään aivan liikaa pelkästään voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailemiseen ja seuraamiseen. Sellaisilla ei ole mitään terapeuttista vaikutusta, eikä ulottuvuutta. Ja tämä on fakta. Yksi merkki edistyksestä on sekin, että nähdään ja myönnetään, että systeemissäkin voi olla epäkohtia ja että niille tehdää jotakin! Ei se tuollainen valehtelu, asioiden peittely, tai asioiden kääntäminen toiseksi auta ketään.

Terv. omakohtaisella kokemuksella

PS. Ja kyllä niiden hoitolinjausten, hoitojen uudistamiselle ja uusien terapiamuotojen kehittämiselle, keskusteluhoitojen lisäämiselle niin julkisen, kuin muidenkin palveluntarjoajien osalta on oikeasti aihetta ja tarvetta. Joka tämän faktan kiistää, on ty*mä.

Anonyymi kirjoitti:

Viimeisten ainakin 20 aikana se sinun esille nostamasi "hyvä hoito", jota psykiatrian puolelta on tarjottu apua tarvitseville on ollut aika eriarvoista, priorisoivaa, hoidot ovat kapea-alaisia, ja suppeita. Lähinnä palveluihin hakeutuva on saattanut "saada" vain leimaavan diagnoosin ja "kaikeksi avuksi" ja "hoidoksi" vain ja ainoastaan lääkkeitä. Jos jollekin on annettu jokin psykoosidiagnoosi, niin yleensä siinä on käynyt niin, että yksilö ei ole saanut, tai hänelle ei ole tarjottu mitään traumaterapiaa. Ei, vaikka henkilöllä olisikin ollut elämänsä aikana jotakin traumaattisia kokemuksia. Ja olen aika lailla satavarma, että siinäkin joukossa, jotka ovat saaneet kyseisen leimaavan diagnoosin on lähes puolella traumatausta.

Toteutuuko silloin se hyvän hoidon käsite? Että terveydenhuollossa valikoidaan, kenellä annetaan ja tarjotaan mitäkin hoitoa? Minun mielestä kyseinen toimintatapa romuttaa täysin koko sen kyseisen hyvän ja kokonaisvaltaisen hoidon käsitteen. Jos joillekin tarjotaan elämän aikana vain diagnoosit ja määrätään neuroleoptejä ja diipa daapa jutusteluavohoitopalveluita, niin kyllä se aika köykäiseltä ja sinne päin olevinaan hoitamiselta vaikuttaa. Sorry, jos ammun joidenkin ruusunpunaisia illuusiota alas. Mutta tämä, minkä kirjoitin on totta ja pitää paikkansa.

Ja koska tiedän, että edellinen, tai joku kirjoittaja pääsee taas haukkumaan ja väittämään, että "siellä se sairaus puhuu, ja väittää sairaudentunnottomaksi", niin voin myös sanoa, että lopetettuani kyseisten neuroleptien käytön, voin huomattavasti paremmin. Mutta itseäni käy sääliksi se, että palveluihin hakeutuu ihmisiä avuntarpeessa, ja sieltä annetaan vain nimellisesti apua, tai hoitoa. Siellä ei tapahdu mitään kokonaisvaltaisesti. Ja siellä tapahtuu he*vetin paljon priorisointia, ja valmiiksi olevaa asenteellisuutta. Sen jälkeen, kun joku systeemiin liian sinisilmäisesti luottava menee hakemaan itselleen apua ja tukea, niin käteen ei välttämättä jää mitään muuta kuin koko elämän ajaksi leimaava diagnoosi ja sen jälkeen sillä "psykoosi" diagnoosilla lyödään vielä elämässä lyötyä päähän. Esim. häntä ei välttämättä uskota systeemin puolella, mitä hänelle on tapahtunut. Jos jollakin traumaattisia kokemuksia, niihin ei välttämättä tarjota traumaterapiaa. Ja niillä avopuolen "jutusteluhoidoilla" ei tee yhtään mitään! Niiden laatu , määrä ja sisältö ovat liian huonot. Siellä keskitytään aivan liikaa pelkästään voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailemiseen ja seuraamiseen. Sellaisilla ei ole mitään terapeuttista vaikutusta, eikä ulottuvuutta. Ja tämä on fakta. Yksi merkki edistyksestä on sekin, että nähdään ja myönnetään, että systeemissäkin voi olla epäkohtia ja että niille tehdää jotakin! Ei se tuollainen valehtelu, asioiden peittely, tai asioiden kääntäminen toiseksi auta ketään.

Terv. omakohtaisella kokemuksella

PS. Ja kyllä niiden hoitolinjausten, hoitojen uudistamiselle ja uusien terapiamuotojen kehittämiselle, keskusteluhoitojen lisäämiselle niin julkisen, kuin muidenkin palveluntarjoajien osalta on oikeasti aihetta ja tarvetta. Joka tämän faktan kiistää, on ty*mä.

Lue lisää

No sama linja muissakin sairauksissa koko julkisella Suomessa

Anonyymi kirjoitti:

Ne varmaan ettiikin jotka osaa. Mut on niitäkin jotka ei osaa käyttää eri syistä ja tarttis sitä tukea ihan livenä. Keskusteluapua sais olla enemmän kaikille, nythän sitä vaikea saada/löytää

Lue lisää

Keskusteluapua voisi toki olla enemmän, mutta totuus on, että kukaan ei tule sitä reppanaa sieltä kotoa hakemaan, joka ei sitä apua itse etsi. Ne reppanat löytyy vasta sitten kun niillä on se pelikaani niin pahasti turbiinissa, että ne menee sen pakkohoidon kautta. Se on vaan sellanen konsepti, että siitä on ihan turha uhriutua.

Anonyymi kirjoitti:

Keskusteluapua voisi toki olla enemmän, mutta totuus on, että kukaan ei tule sitä reppanaa sieltä kotoa hakemaan, joka ei sitä apua itse etsi. Ne reppanat löytyy vasta sitten kun niillä on se pelikaani niin pahasti turbiinissa, että ne menee sen pakkohoidon kautta. Se on vaan sellanen konsepti, että siitä on ihan turha uhriutua.

Lue lisää

Noh, on niitä muitakin jotka tarttis keskustelu-apua. Esim kouluissa opiskelijat. Osassa kouluissa kuraattorit tyyliin kerran viikossa ja aikoja vaikea saada jne

Anonyymi kirjoitti:

Noh, on niitä muitakin jotka tarttis keskustelu-apua. Esim kouluissa opiskelijat. Osassa kouluissa kuraattorit tyyliin kerran viikossa ja aikoja vaikea saada jne

Sen minkä lapsiasta ja nuorista tiedän, niin ongelma on se, että ei luoteta aikuisiin, eikä uskalleta puhua, ennen kuin se pelikaani on turbiinissa...

Kuraattorien lisääminen voi auttaa tähän ongelmaan, mutta olennaisempaa olisi puuttua sen lapsen kotioloihin, missä sairaat vanhemmat saa vapaasti levittää sitä monisukupolvista ongelmaa jonkun itsemääräämisoikeuden nimissä.

Anonyymi kirjoitti:

Sen minkä lapsiasta ja nuorista tiedän, niin ongelma on se, että ei luoteta aikuisiin, eikä uskalleta puhua, ennen kuin se pelikaani on turbiinissa...

Kuraattorien lisääminen voi auttaa tähän ongelmaan, mutta olennaisempaa olisi puuttua sen lapsen kotioloihin, missä sairaat vanhemmat saa vapaasti levittää sitä monisukupolvista ongelmaa jonkun itsemääräämisoikeuden nimissä.

Lue lisää

Jos edes pääsis sinne niin se olis ensi askel

Anonyymi kirjoitti:

Keskusteluapua voisi toki olla enemmän, mutta totuus on, että kukaan ei tule sitä reppanaa sieltä kotoa hakemaan, joka ei sitä apua itse etsi. Ne reppanat löytyy vasta sitten kun niillä on se pelikaani niin pahasti turbiinissa, että ne menee sen pakkohoidon kautta. Se on vaan sellanen konsepti, että siitä on ihan turha uhriutua.

Lue lisää

Ja lähdet siitä oletuksesta, että jokaisella on ongelmian taustalla ja takana aina psykoosisairaus?

Melkoista asenteellisuutta.

Itse asiassa lähes ainakin puolella niistä, joille on annettu jokin psykoosidiagnoosikin, heillä on oikeasti elämässä jotakin muuta vialla ja ratkaisemattomia ongelmia ja traumataustaa.

Virallinen terveystaho lähtee aina siitä oletuksesta, että jokaisen tai kaikkien mt-oireiden ja oirelujen taustalla ja takana on jokin psyykkinen häiriö ja sairaus.

Koska siellä on niin paljon sitä medikalisaatiota ja lääketieteen ja lääkeyhtiöiden välillä on symbioottinen suhde ja pyhä yhteys, ja yhteistyötä, se sanelee niin paljon sitä, mitä "hoitoja" annetaan kullekin. Bisnes is bisnes. Siitähän tässä on kaikessa pohjimmiltaan kyse. Ei suinkaan välttämättä ihmisten auttamisesta. Niinhän sieltä sellainen kuva annetaan. Mutta miten kukaan voi selittää sitä, että esim. niiden keskustelujen osuus, rooli, määrät ja sisällöt ovat vähentyneet ainakin viimeisten 20 vuoden aikana? Ei uppoa ne selittelyt resurssien puutteesta, tai vajeesta. Kyse on myös siitä, miten hoitoalalle tulevia opetetaan ja ohjeistetaan, esim. kohtelun ja asenteiden osalta. Sama koskee hoitolinjauksia ja sitä "hoidon pohjaa", joka valitettavasti on pelkästään lähinnä vain yksilölle annettavat diagnoosit ja lääkehoidot. Ja kuten edellä totesin, avopuolella ne "hoidot" ovat lähinnä jutusteluun, sekä voinnin ja lääkitysten käytön seuraamiseen pohjautuvia.

Viimeisten vuosikymmenten aikana suuremmalle yleisölle annettiin mm. median välityksellä mielenterveyspalveluista ja hoidon laadusta vähän väärä kuva. Annettiin se kuva, että siellä edistetään henkistä hyvinvointia. Mutta vähemmän tutkitaan oikeasti, kuinka monen diagnoosit on tehty oikein? Kuinka monella on mt-oireidensa takana traumataustaa? Kuinka monelle tarjotaan ja annetaan traumaterapiaa? Miksi esim. psykoosisairaille se pääasiallinen hoito ovat vain lääkkeet? Ja miksi niiden keskustelujen osuus, määrä ja laatu ovat niin huonot? Miksi potilaita kohdellaan diagnoosinsa, sosioekonomisen aseman jne. mukaan? Miksi siellä on eriarvoista kohtelua? Kuka to*pe siellä opettaa sitä kliinisen kohtelun tärkeyttä potilaiden kohtelussa siellä opetuksessa? Toteutuuko hyvä, laadukas ja riittävä hoito jokaisen apua tarvitsevan kohdalla. Miksi palveluita, hoitolinjauksia, ja hoitoja ei uudisteta ollenkaan? Ainakin alalla ja ylimmässä portaassa olevat huolehtivat aina siitä omasta palkkatasostaaan?

Kukahan puolustaisi heikossa asemassa olevia?

Ikävä, jos joku ei pidä siitä, että tuodaan esille oikeita asioita. Mutta edellä kirjoitetut asiat pitävät paikkansa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lähdet siitä oletuksesta, että jokaisella on ongelmian taustalla ja takana aina psykoosisairaus?

Melkoista asenteellisuutta.

Itse asiassa lähes ainakin puolella niistä, joille on annettu jokin psykoosidiagnoosikin, heillä on oikeasti elämässä jotakin muuta vialla ja ratkaisemattomia ongelmia ja traumataustaa.

Virallinen terveystaho lähtee aina siitä oletuksesta, että jokaisen tai kaikkien mt-oireiden ja oirelujen taustalla ja takana on jokin psyykkinen häiriö ja sairaus.

Koska siellä on niin paljon sitä medikalisaatiota ja lääketieteen ja lääkeyhtiöiden välillä on symbioottinen suhde ja pyhä yhteys, ja yhteistyötä, se sanelee niin paljon sitä, mitä "hoitoja" annetaan kullekin. Bisnes is bisnes. Siitähän tässä on kaikessa pohjimmiltaan kyse. Ei suinkaan välttämättä ihmisten auttamisesta. Niinhän sieltä sellainen kuva annetaan. Mutta miten kukaan voi selittää sitä, että esim. niiden keskustelujen osuus, rooli, määrät ja sisällöt ovat vähentyneet ainakin viimeisten 20 vuoden aikana? Ei uppoa ne selittelyt resurssien puutteesta, tai vajeesta. Kyse on myös siitä, miten hoitoalalle tulevia opetetaan ja ohjeistetaan, esim. kohtelun ja asenteiden osalta. Sama koskee hoitolinjauksia ja sitä "hoidon pohjaa", joka valitettavasti on pelkästään lähinnä vain yksilölle annettavat diagnoosit ja lääkehoidot. Ja kuten edellä totesin, avopuolella ne "hoidot" ovat lähinnä jutusteluun, sekä voinnin ja lääkitysten käytön seuraamiseen pohjautuvia.

Viimeisten vuosikymmenten aikana suuremmalle yleisölle annettiin mm. median välityksellä mielenterveyspalveluista ja hoidon laadusta vähän väärä kuva. Annettiin se kuva, että siellä edistetään henkistä hyvinvointia. Mutta vähemmän tutkitaan oikeasti, kuinka monen diagnoosit on tehty oikein? Kuinka monella on mt-oireidensa takana traumataustaa? Kuinka monelle tarjotaan ja annetaan traumaterapiaa? Miksi esim. psykoosisairaille se pääasiallinen hoito ovat vain lääkkeet? Ja miksi niiden keskustelujen osuus, määrä ja laatu ovat niin huonot? Miksi potilaita kohdellaan diagnoosinsa, sosioekonomisen aseman jne. mukaan? Miksi siellä on eriarvoista kohtelua? Kuka to*pe siellä opettaa sitä kliinisen kohtelun tärkeyttä potilaiden kohtelussa siellä opetuksessa? Toteutuuko hyvä, laadukas ja riittävä hoito jokaisen apua tarvitsevan kohdalla. Miksi palveluita, hoitolinjauksia, ja hoitoja ei uudisteta ollenkaan? Ainakin alalla ja ylimmässä portaassa olevat huolehtivat aina siitä omasta palkkatasostaaan?

Kukahan puolustaisi heikossa asemassa olevia?

Ikävä, jos joku ei pidä siitä, että tuodaan esille oikeita asioita. Mutta edellä kirjoitetut asiat pitävät paikkansa.

Lue lisää

Edelliseen vielä sellainen lisäys: korkeasti koulutetut ja ns. etuoikeutetussa asemassa olevat kyllä huolehtivat aina siitä, että oma elintaso ei kärsi ja että palkkataso pysyy korkeana.

Se aika usein menee myös näin, että jos itselle on kaikki pullat hyvin uunissa, niin välittäminen toisista jostakin syystä karisee.

On olemassa joitakin asioita, joita ei edes valtamedioissa tule esille. Yksi niistä on se medikalisaation voimakas vaikutus, joka siellä taustalla kaikessa sanelee aika paljon. Toinen asia ovat ne epäkohdata, jotka eivät tule, tai niitä ei tuoda esille. Uskotellaan kansalle, että "meillä on huippulaatua oleva terveydenhuolto". Niin voi olla, mutta jostakin syystä jää kertomatta, että siellä tapahtuu hirveän paljon priorisointia ja eriarvoista kohtelua. Ja siellä on myös liian paljon sitä kliinistä ja epäempaattista kohtelua.

Ne, jotka tarvitsisivat traumaterapiaa, eivät sitä välttämättä saa. Silloin ei toteudu se hyvän ja riittävän hoidon käsite. Jotkut eivät ole saaneet viimeisten vuosikymmenten aikana, kuin vain ne leimaavat diagnoosit ja lääkemääräykset, sekä diipadaapajutustelupohjaiset avohoitopalvelut. Suurin osa on joutunut selviytymään täysin yksin.

Ihmisille ei pitäisi valehdella asioista, nk. on viimeisten vuosikymmenten aikana tehty. Esim. avohoitopalveluiden laatu on huomattavasti huonompi, kuin mitä julkisuudessa on esitetty. Ja koko hoitokulttuuria olisi pitänyt uudistaa jo kauan aikaa sitten.

Anonyymi kirjoitti:

Jos edes pääsis sinne niin se olis ensi askel

Sinne kotiinko? Mielenterveysongelmasiten vanhempien luo?

Anonyymi kirjoitti:

Keskustelun aloituksen juju on siinä, että terapialla on tietyt laatuvaatimukset, mitä keskusteluavulla ei ole.

Käsi ylös kaikki jotka haluaa maksaa ykkösoluesta kolmosoluen hinnan.

Miksi se ei sitten haittaa jos aitoa terapiaa laimennetaan?

Keskusteluavun lisäämisessä ei siis itsessään ole vikaa, vaan siinä että sinne lähetetään yhä huonommassa kunnossa olevia ihmisiä ja kuvitellaan että se voisi korvata oikean terapian.

”Erityisihmisten” erityisvaatimukset tuleekin hyvin esille siinä, että miten tavalliset ihmiset on valmiita laittamaan taloudellista resurssia kiinni siihen omaan hyvinvointiin, vaikka terapian muodossa, ja miten meillä on joukko ihmisiä jotka ovat niin itseriittoisia, että he kuvittelevat saavansa terapian tasoista hoitoa ilmaiseksi.

Ennen nykyistä hallitusta suomenniemellä oli lähes joka pitäjässä joku matalankynnyksen kohtaamispaikka, johon jokainen sai mennä niin kuin parhaakseen katsoi. Se on ihan siitä asiakaan omasta tasavertaisuudesta kiinni, että kykeneekö sinne menemään, vai onko sitä sellainen lumihiutale, joka vaatii sitä empaattisempaa hoitoa kuin muut siellä käyvät ihmiset.

Ja jos tietää sen oman diagnoosinsa, niin sitten voi vaikka chatGTP:n avulla etsiä niitä arjen couping mekanismeja, eikä odottaa, että joku ne etsii aina valmiiksi.

Lue lisää

Ihminen ei kuitenkaan itse ole se diagnoosi, hänellä vain mahdollisesti on diagnoosi.
Siinä on eroa.

Anonyymi kirjoitti:

Viimeisten ainakin 20 aikana se sinun esille nostamasi "hyvä hoito", jota psykiatrian puolelta on tarjottu apua tarvitseville on ollut aika eriarvoista, priorisoivaa, hoidot ovat kapea-alaisia, ja suppeita. Lähinnä palveluihin hakeutuva on saattanut "saada" vain leimaavan diagnoosin ja "kaikeksi avuksi" ja "hoidoksi" vain ja ainoastaan lääkkeitä. Jos jollekin on annettu jokin psykoosidiagnoosi, niin yleensä siinä on käynyt niin, että yksilö ei ole saanut, tai hänelle ei ole tarjottu mitään traumaterapiaa. Ei, vaikka henkilöllä olisikin ollut elämänsä aikana jotakin traumaattisia kokemuksia. Ja olen aika lailla satavarma, että siinäkin joukossa, jotka ovat saaneet kyseisen leimaavan diagnoosin on lähes puolella traumatausta.

Toteutuuko silloin se hyvän hoidon käsite? Että terveydenhuollossa valikoidaan, kenellä annetaan ja tarjotaan mitäkin hoitoa? Minun mielestä kyseinen toimintatapa romuttaa täysin koko sen kyseisen hyvän ja kokonaisvaltaisen hoidon käsitteen. Jos joillekin tarjotaan elämän aikana vain diagnoosit ja määrätään neuroleoptejä ja diipa daapa jutusteluavohoitopalveluita, niin kyllä se aika köykäiseltä ja sinne päin olevinaan hoitamiselta vaikuttaa. Sorry, jos ammun joidenkin ruusunpunaisia illuusiota alas. Mutta tämä, minkä kirjoitin on totta ja pitää paikkansa.

Ja koska tiedän, että edellinen, tai joku kirjoittaja pääsee taas haukkumaan ja väittämään, että "siellä se sairaus puhuu, ja väittää sairaudentunnottomaksi", niin voin myös sanoa, että lopetettuani kyseisten neuroleptien käytön, voin huomattavasti paremmin. Mutta itseäni käy sääliksi se, että palveluihin hakeutuu ihmisiä avuntarpeessa, ja sieltä annetaan vain nimellisesti apua, tai hoitoa. Siellä ei tapahdu mitään kokonaisvaltaisesti. Ja siellä tapahtuu he*vetin paljon priorisointia, ja valmiiksi olevaa asenteellisuutta. Sen jälkeen, kun joku systeemiin liian sinisilmäisesti luottava menee hakemaan itselleen apua ja tukea, niin käteen ei välttämättä jää mitään muuta kuin koko elämän ajaksi leimaava diagnoosi ja sen jälkeen sillä "psykoosi" diagnoosilla lyödään vielä elämässä lyötyä päähän. Esim. häntä ei välttämättä uskota systeemin puolella, mitä hänelle on tapahtunut. Jos jollakin traumaattisia kokemuksia, niihin ei välttämättä tarjota traumaterapiaa. Ja niillä avopuolen "jutusteluhoidoilla" ei tee yhtään mitään! Niiden laatu , määrä ja sisältö ovat liian huonot. Siellä keskitytään aivan liikaa pelkästään voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailemiseen ja seuraamiseen. Sellaisilla ei ole mitään terapeuttista vaikutusta, eikä ulottuvuutta. Ja tämä on fakta. Yksi merkki edistyksestä on sekin, että nähdään ja myönnetään, että systeemissäkin voi olla epäkohtia ja että niille tehdää jotakin! Ei se tuollainen valehtelu, asioiden peittely, tai asioiden kääntäminen toiseksi auta ketään.

Terv. omakohtaisella kokemuksella

PS. Ja kyllä niiden hoitolinjausten, hoitojen uudistamiselle ja uusien terapiamuotojen kehittämiselle, keskusteluhoitojen lisäämiselle niin julkisen, kuin muidenkin palveluntarjoajien osalta on oikeasti aihetta ja tarvetta. Joka tämän faktan kiistää, on ty*mä.

Lue lisää

On minullakin psykoosisairaus-diagnoosi, mutta ei se kummemmin elämistäni haittaa.
En koe itseäni leimatuksi muuten kuin ehkä joskus fyysisen terveydenhuollon palveluissa.
Eikä sekään ole minun tai diagnoosini vika, jos minua kohdellaan sen takia huonosti, se on ennemminkin sellaisen ammattilaisen omaa asennevammaisuutta, joka kohtelee huonosti.
En ole itse diagnoosi, minulla vain on diagnoosi. En leimaa itse itseäni.

Anonyymi kirjoitti:

Viimeisten ainakin 20 aikana se sinun esille nostamasi "hyvä hoito", jota psykiatrian puolelta on tarjottu apua tarvitseville on ollut aika eriarvoista, priorisoivaa, hoidot ovat kapea-alaisia, ja suppeita. Lähinnä palveluihin hakeutuva on saattanut "saada" vain leimaavan diagnoosin ja "kaikeksi avuksi" ja "hoidoksi" vain ja ainoastaan lääkkeitä. Jos jollekin on annettu jokin psykoosidiagnoosi, niin yleensä siinä on käynyt niin, että yksilö ei ole saanut, tai hänelle ei ole tarjottu mitään traumaterapiaa. Ei, vaikka henkilöllä olisikin ollut elämänsä aikana jotakin traumaattisia kokemuksia. Ja olen aika lailla satavarma, että siinäkin joukossa, jotka ovat saaneet kyseisen leimaavan diagnoosin on lähes puolella traumatausta.

Toteutuuko silloin se hyvän hoidon käsite? Että terveydenhuollossa valikoidaan, kenellä annetaan ja tarjotaan mitäkin hoitoa? Minun mielestä kyseinen toimintatapa romuttaa täysin koko sen kyseisen hyvän ja kokonaisvaltaisen hoidon käsitteen. Jos joillekin tarjotaan elämän aikana vain diagnoosit ja määrätään neuroleoptejä ja diipa daapa jutusteluavohoitopalveluita, niin kyllä se aika köykäiseltä ja sinne päin olevinaan hoitamiselta vaikuttaa. Sorry, jos ammun joidenkin ruusunpunaisia illuusiota alas. Mutta tämä, minkä kirjoitin on totta ja pitää paikkansa.

Ja koska tiedän, että edellinen, tai joku kirjoittaja pääsee taas haukkumaan ja väittämään, että "siellä se sairaus puhuu, ja väittää sairaudentunnottomaksi", niin voin myös sanoa, että lopetettuani kyseisten neuroleptien käytön, voin huomattavasti paremmin. Mutta itseäni käy sääliksi se, että palveluihin hakeutuu ihmisiä avuntarpeessa, ja sieltä annetaan vain nimellisesti apua, tai hoitoa. Siellä ei tapahdu mitään kokonaisvaltaisesti. Ja siellä tapahtuu he*vetin paljon priorisointia, ja valmiiksi olevaa asenteellisuutta. Sen jälkeen, kun joku systeemiin liian sinisilmäisesti luottava menee hakemaan itselleen apua ja tukea, niin käteen ei välttämättä jää mitään muuta kuin koko elämän ajaksi leimaava diagnoosi ja sen jälkeen sillä "psykoosi" diagnoosilla lyödään vielä elämässä lyötyä päähän. Esim. häntä ei välttämättä uskota systeemin puolella, mitä hänelle on tapahtunut. Jos jollakin traumaattisia kokemuksia, niihin ei välttämättä tarjota traumaterapiaa. Ja niillä avopuolen "jutusteluhoidoilla" ei tee yhtään mitään! Niiden laatu , määrä ja sisältö ovat liian huonot. Siellä keskitytään aivan liikaa pelkästään voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailemiseen ja seuraamiseen. Sellaisilla ei ole mitään terapeuttista vaikutusta, eikä ulottuvuutta. Ja tämä on fakta. Yksi merkki edistyksestä on sekin, että nähdään ja myönnetään, että systeemissäkin voi olla epäkohtia ja että niille tehdää jotakin! Ei se tuollainen valehtelu, asioiden peittely, tai asioiden kääntäminen toiseksi auta ketään.

Terv. omakohtaisella kokemuksella

PS. Ja kyllä niiden hoitolinjausten, hoitojen uudistamiselle ja uusien terapiamuotojen kehittämiselle, keskusteluhoitojen lisäämiselle niin julkisen, kuin muidenkin palveluntarjoajien osalta on oikeasti aihetta ja tarvetta. Joka tämän faktan kiistää, on ty*mä.

Lue lisää

Minkälaista sen keskusteluhoidon pitäisi olla ? Kun joku väittää, että siellä puhutaan vaan jonnin joutavia, small talkia, ym.
Ammattilaisten kanssa jos pääsee keskustelemaan, niin siellä on tarkoituksena puhua niistä oman elämän ongelmista/ongelmallisista asioista.
Aina vaaditaan, että pitäisi olla jotain erilaista hoitoa, keskustelua, mutta ei tule mitään esityksiä, millaista halutaan ?
Kaiken pitäisi olla parempaa, mutta mitä se parempi voisi olla ?
Miksi suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä saamaansa apuun, ja osa taas ei ?

Anonyymi kirjoitti:

Sen minkä lapsiasta ja nuorista tiedän, niin ongelma on se, että ei luoteta aikuisiin, eikä uskalleta puhua, ennen kuin se pelikaani on turbiinissa...

Kuraattorien lisääminen voi auttaa tähän ongelmaan, mutta olennaisempaa olisi puuttua sen lapsen kotioloihin, missä sairaat vanhemmat saa vapaasti levittää sitä monisukupolvista ongelmaa jonkun itsemääräämisoikeuden nimissä.

Lue lisää

Osa aikuisistakaan ei uskalla puhua edes siellä psykiatrin tai psykiatrisen hoitajan vastaanotolla.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lähdet siitä oletuksesta, että jokaisella on ongelmian taustalla ja takana aina psykoosisairaus?

Melkoista asenteellisuutta.

Itse asiassa lähes ainakin puolella niistä, joille on annettu jokin psykoosidiagnoosikin, heillä on oikeasti elämässä jotakin muuta vialla ja ratkaisemattomia ongelmia ja traumataustaa.

Virallinen terveystaho lähtee aina siitä oletuksesta, että jokaisen tai kaikkien mt-oireiden ja oirelujen taustalla ja takana on jokin psyykkinen häiriö ja sairaus.

Koska siellä on niin paljon sitä medikalisaatiota ja lääketieteen ja lääkeyhtiöiden välillä on symbioottinen suhde ja pyhä yhteys, ja yhteistyötä, se sanelee niin paljon sitä, mitä "hoitoja" annetaan kullekin. Bisnes is bisnes. Siitähän tässä on kaikessa pohjimmiltaan kyse. Ei suinkaan välttämättä ihmisten auttamisesta. Niinhän sieltä sellainen kuva annetaan. Mutta miten kukaan voi selittää sitä, että esim. niiden keskustelujen osuus, rooli, määrät ja sisällöt ovat vähentyneet ainakin viimeisten 20 vuoden aikana? Ei uppoa ne selittelyt resurssien puutteesta, tai vajeesta. Kyse on myös siitä, miten hoitoalalle tulevia opetetaan ja ohjeistetaan, esim. kohtelun ja asenteiden osalta. Sama koskee hoitolinjauksia ja sitä "hoidon pohjaa", joka valitettavasti on pelkästään lähinnä vain yksilölle annettavat diagnoosit ja lääkehoidot. Ja kuten edellä totesin, avopuolella ne "hoidot" ovat lähinnä jutusteluun, sekä voinnin ja lääkitysten käytön seuraamiseen pohjautuvia.

Viimeisten vuosikymmenten aikana suuremmalle yleisölle annettiin mm. median välityksellä mielenterveyspalveluista ja hoidon laadusta vähän väärä kuva. Annettiin se kuva, että siellä edistetään henkistä hyvinvointia. Mutta vähemmän tutkitaan oikeasti, kuinka monen diagnoosit on tehty oikein? Kuinka monella on mt-oireidensa takana traumataustaa? Kuinka monelle tarjotaan ja annetaan traumaterapiaa? Miksi esim. psykoosisairaille se pääasiallinen hoito ovat vain lääkkeet? Ja miksi niiden keskustelujen osuus, määrä ja laatu ovat niin huonot? Miksi potilaita kohdellaan diagnoosinsa, sosioekonomisen aseman jne. mukaan? Miksi siellä on eriarvoista kohtelua? Kuka to*pe siellä opettaa sitä kliinisen kohtelun tärkeyttä potilaiden kohtelussa siellä opetuksessa? Toteutuuko hyvä, laadukas ja riittävä hoito jokaisen apua tarvitsevan kohdalla. Miksi palveluita, hoitolinjauksia, ja hoitoja ei uudisteta ollenkaan? Ainakin alalla ja ylimmässä portaassa olevat huolehtivat aina siitä omasta palkkatasostaaan?

Kukahan puolustaisi heikossa asemassa olevia?

Ikävä, jos joku ei pidä siitä, että tuodaan esille oikeita asioita. Mutta edellä kirjoitetut asiat pitävät paikkansa.

Lue lisää

Itse pystyn myöntämään, että aikoinaan saamani psykoosisairaus-diagnoosi piti sillä hetkellä paikkansa. En väittänyt vastaan, koska olin aika pahasti sairas.
Mutta se, että se diagnoosi jää ihmiselle " roikkumaan " elämäntilanteiden muutosten jälkeenkin, voinnin oltua jo pitkään parempi, ja siltikin ihminen olisi edelleen psykoosisairas, se ihmetyttää.
Psykiatriset diagnoositkin tulisi tarkastaa tietyin väliajoin juurikin siitä syystä, koska ihmisen elämäntilanteet, vointi, ja kaikki muu voi muuttua ajan myötä.
Ajattelen, etä tuskin diagnooseja aivan " hatusta vedetään " juuri sillä sairauden toteamishetkellä ja oireiden perusteella, mutta kun se ei ole välttämättä ihmisen loppuelämän sairaus, olotila, tms.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä sellainen lisäys: korkeasti koulutetut ja ns. etuoikeutetussa asemassa olevat kyllä huolehtivat aina siitä, että oma elintaso ei kärsi ja että palkkataso pysyy korkeana.

Se aika usein menee myös näin, että jos itselle on kaikki pullat hyvin uunissa, niin välittäminen toisista jostakin syystä karisee.

On olemassa joitakin asioita, joita ei edes valtamedioissa tule esille. Yksi niistä on se medikalisaation voimakas vaikutus, joka siellä taustalla kaikessa sanelee aika paljon. Toinen asia ovat ne epäkohdata, jotka eivät tule, tai niitä ei tuoda esille. Uskotellaan kansalle, että "meillä on huippulaatua oleva terveydenhuolto". Niin voi olla, mutta jostakin syystä jää kertomatta, että siellä tapahtuu hirveän paljon priorisointia ja eriarvoista kohtelua. Ja siellä on myös liian paljon sitä kliinistä ja epäempaattista kohtelua.

Ne, jotka tarvitsisivat traumaterapiaa, eivät sitä välttämättä saa. Silloin ei toteudu se hyvän ja riittävän hoidon käsite. Jotkut eivät ole saaneet viimeisten vuosikymmenten aikana, kuin vain ne leimaavat diagnoosit ja lääkemääräykset, sekä diipadaapajutustelupohjaiset avohoitopalvelut. Suurin osa on joutunut selviytymään täysin yksin.

Ihmisille ei pitäisi valehdella asioista, nk. on viimeisten vuosikymmenten aikana tehty. Esim. avohoitopalveluiden laatu on huomattavasti huonompi, kuin mitä julkisuudessa on esitetty. Ja koko hoitokulttuuria olisi pitänyt uudistaa jo kauan aikaa sitten.

Lue lisää

Ei kenenkään vähääkään huonompiosaisen kannata verrata itseään korkeasti koulutettuihin ja muka etuoikeutetussa asemassa oleviin.
Osalla ihmisiä on pullat hyvin uunissa, osalla vähän heikommin.
Vertaamalla itseään muihin ei tule koskaan olemaan tyytyväinen omaan itseensä.
Niin sanotusti hyväosaisilla/parempiosaisilla on ihan yhtä lailla ongelmia, kuin vähempiosaisillakin, ongelmat saattaa olla vain jonkin verran erilaisia ( tai sitten ei, mene ja tiedä ).

Näinköhän psykologien hommat loppuu tekoälyn tai ylimaallisten voimien avulla, vai käyköhän niin kuin aina ennenkin, että nämä iänkaikkisesti olemassa olleet sairaat vaan keksii entistä enemmän sitä ajatusjätettä jota sitten pitää parantaa.

Anonyymi kirjoitti:

Näinköhän psykologien hommat loppuu tekoälyn tai ylimaallisten voimien avulla, vai käyköhän niin kuin aina ennenkin, että nämä iänkaikkisesti olemassa olleet sairaat vaan keksii entistä enemmän sitä ajatusjätettä jota sitten pitää parantaa.

Lue lisää

Tekoäly kyllä voi terapiaa helpottaa 5-10v sisällä. Etenkin kun se kehittyy

Anonyymi kirjoitti:

Tekoäly kyllä voi terapiaa helpottaa 5-10v sisällä. Etenkin kun se kehittyy

Aika moni on mennyt niihin palveluihin suurin toivein ja luottanut systeemissä oleviin ja toimiviin. Ja aika monella on tukiverkoston puutetta, tai se on liian vähäinen. Toinen asia on se, että yhteiskunta, kulttuuri ja ihmiset ovat muuttuneet viimeisten 30 vuoden aikana. On tullut liian paljon itsekkyyttä, omanapaisuutta, omista asioista ja eduista huolehtimista ja yksin selviytymisen korostamista, Myös yksinäisyys ja ulkopuolelle jääminen ovat lisääntyneet. On jokseenkin selvää, että tuohon asiaan pitää tulla muutos. Että ihmiset olisivat laajemmin ja enemmän kiinnostuneita ja välittäisivät kanssaihmisistä.

Mitä tulee nettiterapioihin, niin ainakin mitä minä niitä vähän katsellut, niin en näe niissä mitään vikaa. Kyllä niissä tekoälyn esittämissä kysymyksissä kysytään jopa enemmän, kuin mitä terveydenhuollon puolella toimivat asiakkailtaan kysyvät. Ja tämä voi kuulostaa jopa absurdilta, mutta se tekoäly vaikutti jopa empaattisemmalta, kuin mitä ihmiset nykyään kasvotusten ovat. Toki pitää kehittää ja lisätä. Ennen kaikkea traumaterapioiden kohdalla. Eivät ne ole ainakaan yhtään sen huonompia, kuin mitä nykyisin tarjotaan esim. julkiselta puolelta.

Mutta tietyllä tavalla toivoisi biologisten olentojen, eli ihmisten muuttuvan omilta ajatteluiltaan, esim. että "ei kenenkään toisen asiat ja ongelmat kuulu minulle millään tavalla", tai "kyllä pitää itse pärjätä", tai että omista ongelmista kertominen on heikkoutta. Välittämistä, empatiaa, tuen ja avun osoittamista ja lisäämistä kanssaihmisiä kohtaan tarvitaan tässä maassa enemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Aika moni on mennyt niihin palveluihin suurin toivein ja luottanut systeemissä oleviin ja toimiviin. Ja aika monella on tukiverkoston puutetta, tai se on liian vähäinen. Toinen asia on se, että yhteiskunta, kulttuuri ja ihmiset ovat muuttuneet viimeisten 30 vuoden aikana. On tullut liian paljon itsekkyyttä, omanapaisuutta, omista asioista ja eduista huolehtimista ja yksin selviytymisen korostamista, Myös yksinäisyys ja ulkopuolelle jääminen ovat lisääntyneet. On jokseenkin selvää, että tuohon asiaan pitää tulla muutos. Että ihmiset olisivat laajemmin ja enemmän kiinnostuneita ja välittäisivät kanssaihmisistä.

Mitä tulee nettiterapioihin, niin ainakin mitä minä niitä vähän katsellut, niin en näe niissä mitään vikaa. Kyllä niissä tekoälyn esittämissä kysymyksissä kysytään jopa enemmän, kuin mitä terveydenhuollon puolella toimivat asiakkailtaan kysyvät. Ja tämä voi kuulostaa jopa absurdilta, mutta se tekoäly vaikutti jopa empaattisemmalta, kuin mitä ihmiset nykyään kasvotusten ovat. Toki pitää kehittää ja lisätä. Ennen kaikkea traumaterapioiden kohdalla. Eivät ne ole ainakaan yhtään sen huonompia, kuin mitä nykyisin tarjotaan esim. julkiselta puolelta.

Mutta tietyllä tavalla toivoisi biologisten olentojen, eli ihmisten muuttuvan omilta ajatteluiltaan, esim. että "ei kenenkään toisen asiat ja ongelmat kuulu minulle millään tavalla", tai "kyllä pitää itse pärjätä", tai että omista ongelmista kertominen on heikkoutta. Välittämistä, empatiaa, tuen ja avun osoittamista ja lisäämistä kanssaihmisiä kohtaan tarvitaan tässä maassa enemmän.

Lue lisää

Lisäys: vaikka tässä maassa lisättäisiin esim. uusien, eri yhdistysten, tms. toimijoiden puolelta keskusteluavun lisäämistä edistäviä ja kyseisiä palveluita, olivat ne sitten terapialuonteisia tai mitä tahansa, niin se ei poista sitä tarvetta, että meidän ihmistenkin pitää muuttaa omaa ajattelua ja toimintatapoja. Eli jokainen meistä voi keskustella omien tuttujen ja miksei tuntemattomampienkin kanssa. Ja tarjota konkreettista apua ja tukea. Ei niiden tarvitse olla sidottuja, tai että kaikki vastuu sysätään vain jollekin esim. viralliselle terveystaholle.

Anonyymi kirjoitti:

Tekoäly kyllä voi terapiaa helpottaa 5-10v sisällä. Etenkin kun se kehittyy

Vaikka kymmenessä vuodessa saataisiinkin tekoälyä kehitettyä, esimerkiksi tietoturvan osalta niin, että sitä voisi aidosti käyttää terapiaan, niin nykyisellä tekniikalla tekoäly ei voi omata empatiaa. Toisena isona ongelmana näen sen, että nykyiseen hoitoon kuuluu olennaisena osana se että ihminen lähtee ulos mökistään ja "altistaa itseään sosiaalisesti"

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka kymmenessä vuodessa saataisiinkin tekoälyä kehitettyä, esimerkiksi tietoturvan osalta niin, että sitä voisi aidosti käyttää terapiaan, niin nykyisellä tekniikalla tekoäly ei voi omata empatiaa. Toisena isona ongelmana näen sen, että nykyiseen hoitoon kuuluu olennaisena osana se että ihminen lähtee ulos mökistään ja "altistaa itseään sosiaalisesti"

Lue lisää

Jep mut onse parempi kuin ei mitään. Eihän sinne terapiaan pääse noin vaan eli voihan se auttaa ihmisiä ettei pääse niin pahaksi jne. Riippuen tietty mikä taustalla.

Nykyäänhän ruuan saa kotiinkin eikä kotoa tartte poistua paljoa eli siltä kannalta kerran 2x kuussa poistuminen ei varmaan paljoa mitään tee kun et kuitenkaan puhu matkan aikana kellekkään

Anonyymi kirjoitti:

Aika moni on mennyt niihin palveluihin suurin toivein ja luottanut systeemissä oleviin ja toimiviin. Ja aika monella on tukiverkoston puutetta, tai se on liian vähäinen. Toinen asia on se, että yhteiskunta, kulttuuri ja ihmiset ovat muuttuneet viimeisten 30 vuoden aikana. On tullut liian paljon itsekkyyttä, omanapaisuutta, omista asioista ja eduista huolehtimista ja yksin selviytymisen korostamista, Myös yksinäisyys ja ulkopuolelle jääminen ovat lisääntyneet. On jokseenkin selvää, että tuohon asiaan pitää tulla muutos. Että ihmiset olisivat laajemmin ja enemmän kiinnostuneita ja välittäisivät kanssaihmisistä.

Mitä tulee nettiterapioihin, niin ainakin mitä minä niitä vähän katsellut, niin en näe niissä mitään vikaa. Kyllä niissä tekoälyn esittämissä kysymyksissä kysytään jopa enemmän, kuin mitä terveydenhuollon puolella toimivat asiakkailtaan kysyvät. Ja tämä voi kuulostaa jopa absurdilta, mutta se tekoäly vaikutti jopa empaattisemmalta, kuin mitä ihmiset nykyään kasvotusten ovat. Toki pitää kehittää ja lisätä. Ennen kaikkea traumaterapioiden kohdalla. Eivät ne ole ainakaan yhtään sen huonompia, kuin mitä nykyisin tarjotaan esim. julkiselta puolelta.

Mutta tietyllä tavalla toivoisi biologisten olentojen, eli ihmisten muuttuvan omilta ajatteluiltaan, esim. että "ei kenenkään toisen asiat ja ongelmat kuulu minulle millään tavalla", tai "kyllä pitää itse pärjätä", tai että omista ongelmista kertominen on heikkoutta. Välittämistä, empatiaa, tuen ja avun osoittamista ja lisäämistä kanssaihmisiä kohtaan tarvitaan tässä maassa enemmän.

Lue lisää

Kaikkea tarvittaisiin. Kylmä totuus valitettavasti on, ettei muita ihmisiä pysty muuttamaan, ainoastaan itseään voi muuttaa.
Kyllä itseänikin joskus ottaa päähän joidenkin ihmisten itsekeskeisyys, välinpitämättömyys muita kohtaan, jne. Ajatuksena helpottaa, etten voi sille asialle mitään, jatkan elämääni. Sellaisia ihmisiä kuitenkin vielä on, onneksi, jotka välittävät muistakin kuin itsestään, ottavat muutkin huomioon. Ikävää, että sellainen käytös on vähenemässä tässä maailmassa.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka kymmenessä vuodessa saataisiinkin tekoälyä kehitettyä, esimerkiksi tietoturvan osalta niin, että sitä voisi aidosti käyttää terapiaan, niin nykyisellä tekniikalla tekoäly ei voi omata empatiaa. Toisena isona ongelmana näen sen, että nykyiseen hoitoon kuuluu olennaisena osana se että ihminen lähtee ulos mökistään ja "altistaa itseään sosiaalisesti"

Lue lisää

Tuossa on oikeastaan se tärkein pointti. Lähtee tapaamaan muita ihmisiä.
Nykyään vetäydytään omiin oloihin, kaikki yhteydet toisiin tapahtuu somen kautta ( ei toki kaikki, eikä kaikilla ), tietenkin se aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoja, ym.
Mahdollinen tekoäly ei asiaan ainakaan helpotusta tuo, päinvastoin, se vain lisää ihmisten erakoitumista, yksinäisyyttä ja sen mukanaan tuomia psyykkisiä ongelmia.
Mitä enemmän on muiden ihmisten kanssa tekemisissä kasvokkain, sen helpompaa se oleminen muiden kanssa on.

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa on oikeastaan se tärkein pointti. Lähtee tapaamaan muita ihmisiä.
Nykyään vetäydytään omiin oloihin, kaikki yhteydet toisiin tapahtuu somen kautta ( ei toki kaikki, eikä kaikilla ), tietenkin se aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoja, ym.
Mahdollinen tekoäly ei asiaan ainakaan helpotusta tuo, päinvastoin, se vain lisää ihmisten erakoitumista, yksinäisyyttä ja sen mukanaan tuomia psyykkisiä ongelmia.
Mitä enemmän on muiden ihmisten kanssa tekemisissä kasvokkain, sen helpompaa se oleminen muiden kanssa on.

Lue lisää

Joo. Meillä on etäopetus koulussakin, suurimman osan oon nähny vaan ekalla tunnilla ja sen jälkeen en missään. Ne on vaan nimiä paperilla.

Ja töissä etäillään... Kaikki menee pois ihmisten luota

Anonyymi kirjoitti:

Joo. Meillä on etäopetus koulussakin, suurimman osan oon nähny vaan ekalla tunnilla ja sen jälkeen en missään. Ne on vaan nimiä paperilla.

Ja töissä etäillään... Kaikki menee pois ihmisten luota

Lue lisää

Tämä on ikävää, että nykyään on tällaista.
Ammattikouluissa on tainnut olla jo monet vuodet niin, ettei paljoa olla siellä paikan päällä.
Koulussa oleminen, yhdessä tekeminen, varmasti myös parantaisi oppimistuloksia, oppilailla olisi parempi motivaatio opiskella ryhmässä muiden kanssa.
Jos laitetaan kotiin, tee nämä ja nämä tehtävät siellä kotona, jne. riittääkö se motivaatio, vai tuleeko mieleen tehdä ja puuhata jotain mielenkiintoisempaa ?
Opetus ja oppiminen olisi tuloksellisempaa tapahtuen koulussa paikan päällä.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on ikävää, että nykyään on tällaista.
Ammattikouluissa on tainnut olla jo monet vuodet niin, ettei paljoa olla siellä paikan päällä.
Koulussa oleminen, yhdessä tekeminen, varmasti myös parantaisi oppimistuloksia, oppilailla olisi parempi motivaatio opiskella ryhmässä muiden kanssa.
Jos laitetaan kotiin, tee nämä ja nämä tehtävät siellä kotona, jne. riittääkö se motivaatio, vai tuleeko mieleen tehdä ja puuhata jotain mielenkiintoisempaa ?
Opetus ja oppiminen olisi tuloksellisempaa tapahtuen koulussa paikan päällä.

Lue lisää

Ryhmätyöt on vähän perseestä kun et edes tunne ketään enää. Ja sit hirvee säätö kun kukaan koulussa et millon tavataan jne. Olin tänäänkin ekalla oppitunnilla kahestaan opettajan kanssa. Nooh, mä saan sit vissiin parempaa opetusta.

Ja joo AMK vielä kyseessä, ei edes amis

Anonyymi kirjoitti:

Ryhmätyöt on vähän perseestä kun et edes tunne ketään enää. Ja sit hirvee säätö kun kukaan koulussa et millon tavataan jne. Olin tänäänkin ekalla oppitunnilla kahestaan opettajan kanssa. Nooh, mä saan sit vissiin parempaa opetusta.

Ja joo AMK vielä kyseessä, ei edes amis

Lue lisää

Hienoa, että sinua kiinnostaa. Jatka samaan malliin. Jos toiset eivät ilmesty kouluun, niin se on heidän asiansa.
Ehkäpä saatkin parempaa opetusta, ja paremmin, kun/jos olet ainoa oppilas, kahdestaan opettajan kanssa.
Tärkeintähän opiskelussa taitaa olla, että hoitaa oman " tonttinsa " mahdollisimman hyvin.
Itseltään ei tosin kannata vaatia liikaa, tekee sen mihin kykenee, ja on siihen tyytyväinen.

Anonyymi kirjoitti:

Hienoa, että sinua kiinnostaa. Jatka samaan malliin. Jos toiset eivät ilmesty kouluun, niin se on heidän asiansa.
Ehkäpä saatkin parempaa opetusta, ja paremmin, kun/jos olet ainoa oppilas, kahdestaan opettajan kanssa.
Tärkeintähän opiskelussa taitaa olla, että hoitaa oman " tonttinsa " mahdollisimman hyvin.
Itseltään ei tosin kannata vaatia liikaa, tekee sen mihin kykenee, ja on siihen tyytyväinen.

Lue lisää

Valitettavasti ne ryhmätyöt on yks iso este, niitä tuntuu olevan joka kurssilla (tosin onneks joka kurssilla ei saa etäillä, luojan kiitos!). Sosionomina vissiin saisin töissäkin etäillä. Etäily ei kyll mulle yhtään sovi, vaikuttaa ihan kamalalle kun voisi kotona säätää kaikenlaista.

Mut joo, aikalailla näyttää sille et elämä kehittyy yhä enemmän teknologian pohjalle, kauppaankaa ei tartte mennä ku robotti tuo kotiovelle

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa on oikeastaan se tärkein pointti. Lähtee tapaamaan muita ihmisiä.
Nykyään vetäydytään omiin oloihin, kaikki yhteydet toisiin tapahtuu somen kautta ( ei toki kaikki, eikä kaikilla ), tietenkin se aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoja, ym.
Mahdollinen tekoäly ei asiaan ainakaan helpotusta tuo, päinvastoin, se vain lisää ihmisten erakoitumista, yksinäisyyttä ja sen mukanaan tuomia psyykkisiä ongelmia.
Mitä enemmän on muiden ihmisten kanssa tekemisissä kasvokkain, sen helpompaa se oleminen muiden kanssa on.

Lue lisää

Eipä tuo tuonne ulkomaailmaan meneminen välttämättä ole jokaisen kohdalla se paras ratkaisu. Nykyään ihmiset kohtelevat toisia niin huonosti. Jos sellaista tapahtuu, niin menisittekö itse ihmisten seuraan. Itse ainakin erakoidun, eli komeroidun lopullisesti. En mene enää edes kaupalle. Tällaisiin asioihin, eli siihen, että ihmiset jättävät tahallaan ulkopuolelle, tai kohtelevat törkeästi, ei kukaan tee, eikä välitä. Ei terveys, tai sosiaalipuolikaan.

Kiitos yhteiskunnalle, terveydenhuollolle ja medialle valehtelemisesta siitä "yhteisöllisyydestä"! Ja kippis sille!

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti ne ryhmätyöt on yks iso este, niitä tuntuu olevan joka kurssilla (tosin onneks joka kurssilla ei saa etäillä, luojan kiitos!). Sosionomina vissiin saisin töissäkin etäillä. Etäily ei kyll mulle yhtään sovi, vaikuttaa ihan kamalalle kun voisi kotona säätää kaikenlaista.

Mut joo, aikalailla näyttää sille et elämä kehittyy yhä enemmän teknologian pohjalle, kauppaankaa ei tartte mennä ku robotti tuo kotiovelle

Lue lisää

Ne ryhmätyöt on siellä sen takia, että sitäkin työskentely tapaa pitää suurimman osan opetella. Ja kyllä myös työelämässä osa "ryhmätöistä" tehdään etänä. Työelämässä niitä vaan yleensä kutsutaan projekteiksi.

Ja kun niitä ryhmätöitä on tehtyt paljon, erilaiseten ihmisten kanssa, niin huomaa, että ryhmädynamiikat voi olla hyvinkin erilaisia, mutta se vanha totuus, että vain omaan asenteeseen tai osaamiseen voi vaikuttaa, ja sitä kautta edesauttaa sitä ryhmän toimintaa.

Oma kokemukseni on se, että olen saanut parhaita tuloksia aikaan, sillä että olen ollut itse se "aloittaja" joka tavalla tai toisella käynnistää tai mahdollistaa sitä ryhmän toimintaa. Sen jälkeen muiden ryhmäläisten on helpompi tulla mukaan omilla vahvuuksillaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ne ryhmätyöt on siellä sen takia, että sitäkin työskentely tapaa pitää suurimman osan opetella. Ja kyllä myös työelämässä osa "ryhmätöistä" tehdään etänä. Työelämässä niitä vaan yleensä kutsutaan projekteiksi.

Ja kun niitä ryhmätöitä on tehtyt paljon, erilaiseten ihmisten kanssa, niin huomaa, että ryhmädynamiikat voi olla hyvinkin erilaisia, mutta se vanha totuus, että vain omaan asenteeseen tai osaamiseen voi vaikuttaa, ja sitä kautta edesauttaa sitä ryhmän toimintaa.

Oma kokemukseni on se, että olen saanut parhaita tuloksia aikaan, sillä että olen ollut itse se "aloittaja" joka tavalla tai toisella käynnistää tai mahdollistaa sitä ryhmän toimintaa. Sen jälkeen muiden ryhmäläisten on helpompi tulla mukaan omilla vahvuuksillaan.

Lue lisää

Tajuan kyllä miksi mut koulussa ne menee siihen et yks tekee ja muut lusmuilee eikä kukaan opeta oikeesti miten niitä tehdään. Meidän oletetaan osaavan tehdä niitä itse vaikka oikeesti kukaan ei mitään projektiosaamista osaakkaan.

Mä yritän aina alottaa mut lopputulos ainaki tähän asti et ellen tee mitään, niin kukaan muukaan ei tee eli pakko tehdä ite

Mikä raha se taas täällä puhuu? Sekö sairaudentunnottomien about nolla euroa, jonka he ovat itse valmiita maksamaan omasta hyvinvoinnistaan?

Harmi että moni todellisen avun tarvitsija on niin heikossa kunnossa ettei älyä omaa parastaan ja maksa siitä muutamaa euroa.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä raha se taas täällä puhuu? Sekö sairaudentunnottomien about nolla euroa, jonka he ovat itse valmiita maksamaan omasta hyvinvoinnistaan?

Harmi että moni todellisen avun tarvitsija on niin heikossa kunnossa ettei älyä omaa parastaan ja maksa siitä muutamaa euroa.

Lue lisää

Eihän ne maksa jos ne ei koe tarvetta. Mut on niitäkin jotka haluaa apua mut ei saa