Nyt hajakansa kärsii ja kyllä heitä kyrsii

Suomen poliittisen historian idioottimaisin kyhäelmä on ollut kepulainen aluepolitiikka. Rahaa hukattiin tähän sotavuosien jälkeen miljardi toisensa perään. Nyt on tullut sitten laskun aika. Huijattuja on kahden kerroksen väkeä. Aluepolitiikan maksajat, jotka asuivat asutuskeskuksissa. Nyt sitten isku kohdistuu pahimmin aluepolitiikan ns. hyötyjiin, joille se oli todellisuudessa vain hunaja-ansa.

Otetaan muutama ajankohtainen asia tästä hunaja-ansasta ja sen laukeamisesta. Yksi viime aikoinakin esillä ollut uutinen on ollut se, että pankit eivät halua rahoittaa vähäväksillä seuduilla asuntojen hankintaa. Pankit toki antavat lainaa, jos lainanottajalla on lyödä riittävät reaalivakuudet pöytään. Ostettava asunto ei sellaiseksi kelpaa, koska pankit näkevät ettei niillä ole jälkimarkkinoita haja-aleuilla. Näillä "ruusuisen" aluepolitiikan mailla ihmiset ovat omistusasuntoineen nyt loukussa loppuikänsä. Talojen arvo on helposti perillisillekin negatiivinen, jos joutuu maksamaan purkukustannukset. Asumiskelpoisiakin taloja voi mennä purkuun, koska kukaan ei halua asuttaa niitä.

Toinen esimerkki on sote. Soteaväkeä irtisanotaan, kun rahaa ei ole. Kun vallassa oli toinen porukka, niin silloin sanottiin mieluummin, että rahaa on ja sotepalvelutkin kohtuulliset. Nyt Purra sanoo, ettei rahaa ole. Ja palvelut siis karkaa ja henkilökunta vähenee. Matkat pitenee entisestään. Paitsi ruotsinkielisiltä, bättre folk. Mummoilla ja papoilla on pitkä rollaattori- ja potkukelkkamatka terveys- ja hyvinvointikeskuksiin. Sairaalan ei lumien keskeltä edes pääse. Kuolo korjaa ennen sitä.

Kolmas esimerkki on naiset. Tai siis niiden puute. Syjräseuduilta karkaavat pois nuoret naiset. Heillä on enemmän älyä kuin nuorilla miehille. Nuoret naiset älyvät ilmeisesti jo viimeistään teini-iässä, että heidän tulevaisuutensa odottaa jossain muualla. Näin hajaväeksi jäävät rollaattoreihin nojaavat vanhukset, jos edes pystyssä pysyvät ja peräkammarin pojat. Lohduton näkymä sekin.

Markkinavoimat hoitavat tietysti lopulta kaiken kuntoon, mutta se tuskin lohduttaa hunaja-ansaan joutuneita. He odottavat vain aikansa omaa sijaansa kylän hautumaalla. Sitten kun viimeinen on sammuttanut valot, alkaa metsittymisen aika. Se helpottaa hiilinieluja, mikä on myönteinen puoli tässä kokonaisuudessa.