Puoli vuotta olen ollut ilman neuroleptejä

Ei tässä nyt osastolle olla menossa. Kaukana siitä.

Määrittele oireeton?

Taroittaako se sitä, että omaisten ja läheisten ei tarvitse tuhlata omaa aikaa ja energiaa siihen että he hoivaa ja tukee tätä "oireetonta" ihmistä eikä heidän tarvitse tuntea huolta ja pelkoa hänen pärjäämisestä tai syyllisyyden tunnetta siitä, etteivät kykene tukemaan häntä taloudellisesti?

Anonyymi00004 kirjoitti:

Määrittele oireeton?

Taroittaako se sitä, että omaisten ja läheisten ei tarvitse tuhlata omaa aikaa ja energiaa siihen että he hoivaa ja tukee tätä "oireetonta" ihmistä eikä heidän tarvitse tuntea huolta ja pelkoa hänen pärjäämisestä tai syyllisyyden tunnetta siitä, etteivät kykene tukemaan häntä taloudellisesti?

No tässä kohta varmaan mennään ihan niiden psykoottisten oireiden mukaan eli jos niitä ei ole niin oireeton. Remissio siis ->diagnoosi katotaan uudestaan ehkä 1v päästä. Noi muut on sit asia erikseen.

Toki aika moni lopettaa lääkkeet vaikka oikeesti tarttis niitä, mut se ei päde kaikkiin.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Määrittele oireeton?

Taroittaako se sitä, että omaisten ja läheisten ei tarvitse tuhlata omaa aikaa ja energiaa siihen että he hoivaa ja tukee tätä "oireetonta" ihmistä eikä heidän tarvitse tuntea huolta ja pelkoa hänen pärjäämisestä tai syyllisyyden tunnetta siitä, etteivät kykene tukemaan häntä taloudellisesti?

Riippuu varmaan mikä lähtötilanne? Jokainen yksilö ja omilla oireillaan. Osa pärjää ilman lääkkeitä ja osa ei. Riippuu yksilöstä. Ja sit osalla väärä diagnoosi (riippuen tutkimuksista jopa 25% skitsofreenikoista on).

Eli ei niin mustavalkonen asia tääkään

Anonyymi00004 kirjoitti:

Määrittele oireeton?

Taroittaako se sitä, että omaisten ja läheisten ei tarvitse tuhlata omaa aikaa ja energiaa siihen että he hoivaa ja tukee tätä "oireetonta" ihmistä eikä heidän tarvitse tuntea huolta ja pelkoa hänen pärjäämisestä tai syyllisyyden tunnetta siitä, etteivät kykene tukemaan häntä taloudellisesti?

Ei tarvi omaisten tuhlata omaa aikaa eikä energiaa minuun. Ei tarvi myöskään tuntea huolta eikä pelkoa pärjäämisestä eikä mitään syyllisyyden tunteita. Ei todellakaan.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Ei tarvi omaisten tuhlata omaa aikaa eikä energiaa minuun. Ei tarvi myöskään tuntea huolta eikä pelkoa pärjäämisestä eikä mitään syyllisyyden tunteita. Ei todellakaan.

Sitä parempi. Entä ne psykoottiset oireet? Hallinnassa?

Anonyymi00007 kirjoitti:

Ei tarvi omaisten tuhlata omaa aikaa eikä energiaa minuun. Ei tarvi myöskään tuntea huolta eikä pelkoa pärjäämisestä eikä mitään syyllisyyden tunteita. Ei todellakaan.

Valitettavasti on myös ihmisiä, joiden ei tarvitse kuin kuulla diagnoosi, niin pitävät ihmistä täysin sekopäänä.
Skitsofreenikoitakin on monenlaisia, jotkut pärjäävät paremmin, jotkut taas ei.
Jokaista ei omaisten ja läheisten tarvitse hoivata, se on väärä luulo, jos kuvittelee niin.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Valitettavasti on myös ihmisiä, joiden ei tarvitse kuin kuulla diagnoosi, niin pitävät ihmistä täysin sekopäänä.
Skitsofreenikoitakin on monenlaisia, jotkut pärjäävät paremmin, jotkut taas ei.
Jokaista ei omaisten ja läheisten tarvitse hoivata, se on väärä luulo, jos kuvittelee niin.

Stereotypiat valitettavasti elää vahvana. Etenkin vanhemmissa sukupolvissa: skitsofrenia=seinähullu murhaaja

Anonyymi00005 kirjoitti:

No tässä kohta varmaan mennään ihan niiden psykoottisten oireiden mukaan eli jos niitä ei ole niin oireeton. Remissio siis ->diagnoosi katotaan uudestaan ehkä 1v päästä. Noi muut on sit asia erikseen.

Toki aika moni lopettaa lääkkeet vaikka oikeesti tarttis niitä, mut se ei päde kaikkiin.

Itselläni ei ole diagnosoitu skitsofreniaa, psykoosisairaus kylläkin aikoinaan.
Tilanteeni, psykoottiset oireet, olivat olleet remissiossa jo lähes viisitoista vuotta, kun vielä silloin psykiatrin mielestä olisi edelleen pitänyt jatkaa psykoosinestolääkitystä.
En jatkanut, ja nyt mennyt yli kymmenen vuotta ilman lääkkeitä, eikä ole ollut psykoottisia oireita. Eli psykoottisia oireita ei ole ollut lainkaan kahteenkymmeneen vuoteen, mutta diagnoosi on ja pysyy.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Stereotypiat valitettavasti elää vahvana. Etenkin vanhemmissa sukupolvissa: skitsofrenia=seinähullu murhaaja

Kyllä joillain vanhempienkin sukupolvien sukulaisella tai läheisellä on saattanut olla skitsofreniaa, ja silloin ainakin nämä ihmiset, jotka ovat nähneet, millainen skitsofrenia on, ovat ymmärtäneet sairauden, eivätkä ole leimanneet sairasta millään tavalla seinähulluksi murhaajaksi.
Mitä enemmän ihmisellä on tietoa esim. skitsofreniasta, sen vähemmän on erilaisia ennakkoluuloja ja kuvitelmia sairaudesta, ja sairastavista ihmisistä.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Kyllä joillain vanhempienkin sukupolvien sukulaisella tai läheisellä on saattanut olla skitsofreniaa, ja silloin ainakin nämä ihmiset, jotka ovat nähneet, millainen skitsofrenia on, ovat ymmärtäneet sairauden, eivätkä ole leimanneet sairasta millään tavalla seinähulluksi murhaajaksi.
Mitä enemmän ihmisellä on tietoa esim. skitsofreniasta, sen vähemmän on erilaisia ennakkoluuloja ja kuvitelmia sairaudesta, ja sairastavista ihmisistä.

Valitettavasti omassa suvussa oli skitsofreniaa sairastava joka oli stereotypian mukainen

Anonyymi00011 kirjoitti:

Itselläni ei ole diagnosoitu skitsofreniaa, psykoosisairaus kylläkin aikoinaan.
Tilanteeni, psykoottiset oireet, olivat olleet remissiossa jo lähes viisitoista vuotta, kun vielä silloin psykiatrin mielestä olisi edelleen pitänyt jatkaa psykoosinestolääkitystä.
En jatkanut, ja nyt mennyt yli kymmenen vuotta ilman lääkkeitä, eikä ole ollut psykoottisia oireita. Eli psykoottisia oireita ei ole ollut lainkaan kahteenkymmeneen vuoteen, mutta diagnoosi on ja pysyy.

Tätä mä en ymmärrä, mun psykiatrille tää oli selkeä kaava ->remissiossa oireet->toimintakyky todistettavasti eri tasolla->Diagnoosin uudelleen arviointiin selkeät kriteerit. Täs täytyy olla jotain muutakin mitä ne ei kerro, okei oot mua huomattavasti vanhempi oletettavasti ja saanu oman eri aikakauden aikana vs minä mut päinvastoin mitä enemmän uutta tietoa tulee->sitä selkeämpää pitäis olla diagnisoida/muuttaa jos ei täytä uuden tiedon mukaisia kriteereitä.

En tiedä mikä hyvinvointialue sulla on mut tossa täytyy olla alue ero tai huonot lääkärit/laiskat jne.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Sitä parempi. Entä ne psykoottiset oireet? Hallinnassa?

Ei niitä ole. Yhtään.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Ei niitä ole. Yhtään.

Ja oot ollu puol vuotta lääkkeetön? EN oo asiantuntija mut toi kuulostaa harvinaiselle. Tosi harva skitsofreenikko (jos siis oikea diagnoosi) on oireeton edes lääkkeillä

Anonyymi00019 kirjoitti:

Ja oot ollu puol vuotta lääkkeetön? EN oo asiantuntija mut toi kuulostaa harvinaiselle. Tosi harva skitsofreenikko (jos siis oikea diagnoosi) on oireeton edes lääkkeillä

Minä olen. Ei mulla ole oireita kuin psykoosissa eikä ole nyt ollut psykoosia. Jos tulee yhtään mitään oireita, otan estolääkettä heti.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Riippuu varmaan mikä lähtötilanne? Jokainen yksilö ja omilla oireillaan. Osa pärjää ilman lääkkeitä ja osa ei. Riippuu yksilöstä. Ja sit osalla väärä diagnoosi (riippuen tutkimuksista jopa 25% skitsofreenikoista on).

Eli ei niin mustavalkonen asia tääkään

Tietysti se on yksilöllistä. Arvioiden mukaan skitsofreenikoista noin 30% paranee. Siitä voidaan tietysti kiistellä, taas hamaan loppuun asti että onko se sama vai eri asia, kuin se että heillä olisi väärä diagnoosi. (Enkä yhtään ihmettelisi jos täältä löytyisi joku höpönassu, joka vielä yrittäisi ynnätä nämä luvut päässään yhteen.)

Vaikka tyypillinen lääkehaittauskovainen kuvittelee, että lääkkeet olisi joku itseisarvo, niin sen yksilöllisen lopputuleman kannalta olennaisempaa on se, että miten on itse kyennyt ottamaan sitä vastuuta omasta sairaudestaan.

Esimerkiksi kun vertaa sitä että, miten on kyennyt hakeutumaan sinne hoitoon, vaikka siihen, että mikä on se avun tarve, tai se ympäristö kuorma sen hoidon lopettamisen jälkeen.

Eli sama selkosuomeksi, jos ihminen on oikeasti oireeton, eikä oksenna niitä olemattomia oireitaan läheisten ihmisten niskaan, niin eihän hän silloin mitään lääkkeitä tarvitse. Mutta se oireettomuus ei ole minkään sairaudentunnottoman ihmisen subjektiivinen käsitys.

Varoutuksena mainittakoon, että jokainen psykoosi "tuhoaa" aivoja.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Ei tarvi omaisten tuhlata omaa aikaa eikä energiaa minuun. Ei tarvi myöskään tuntea huolta eikä pelkoa pärjäämisestä eikä mitään syyllisyyden tunteita. Ei todellakaan.

Hienoa, mutta ihan ystävällisenä kysymyksenä, oletko koskaan kysynyt läheisiltäsi, ovatko he huolissaan sinusta?

Anonyymi00024 kirjoitti:

Hienoa, mutta ihan ystävällisenä kysymyksenä, oletko koskaan kysynyt läheisiltäsi, ovatko he huolissaan sinusta?

Kyllä he sanoisivat jos olisivat huolissaan. Voin toki vielä kysyäkin sitä.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Tietysti se on yksilöllistä. Arvioiden mukaan skitsofreenikoista noin 30% paranee. Siitä voidaan tietysti kiistellä, taas hamaan loppuun asti että onko se sama vai eri asia, kuin se että heillä olisi väärä diagnoosi. (Enkä yhtään ihmettelisi jos täältä löytyisi joku höpönassu, joka vielä yrittäisi ynnätä nämä luvut päässään yhteen.)

Vaikka tyypillinen lääkehaittauskovainen kuvittelee, että lääkkeet olisi joku itseisarvo, niin sen yksilöllisen lopputuleman kannalta olennaisempaa on se, että miten on itse kyennyt ottamaan sitä vastuuta omasta sairaudestaan.

Esimerkiksi kun vertaa sitä että, miten on kyennyt hakeutumaan sinne hoitoon, vaikka siihen, että mikä on se avun tarve, tai se ympäristö kuorma sen hoidon lopettamisen jälkeen.

Eli sama selkosuomeksi, jos ihminen on oikeasti oireeton, eikä oksenna niitä olemattomia oireitaan läheisten ihmisten niskaan, niin eihän hän silloin mitään lääkkeitä tarvitse. Mutta se oireettomuus ei ole minkään sairaudentunnottoman ihmisen subjektiivinen käsitys.

Varoutuksena mainittakoon, että jokainen psykoosi "tuhoaa" aivoja.

Ei välttämättä eri asia. Nehän voi mennä% päällekkäin. Toisaalta taas osa saa diagnoosin nuorena ja aivot kasvaa 25v asti eli ne voi iän myötä myös "parantua". Totakaan ei tilastoista ilmene. Monta eri mahdollisuutta. Eikä tossa myöskään huomioida varmaan kuinka moni sai terapiaa ja lääkkeitä ja kuin moni vaan lääkkeitä niinkuin Suomessa.

Osa on oirettomia lääkkeiden kanssa ja töissäkin, mut ilman lääkkeitä oireet ramppaa vapaina. Toi sairaudentunnottomuus on siitä vähän ikävä kun sekin menee väärän diagnoosin kanssa päälle-> jos siis väärä ei voi tuntea saurautta jota ei ole->Jos oikea niin luulee olevansa terve mikä on dilemma itsessään koska kummatkin on huonoja lopputuloksia

En usko valtion koneistoon koska psykiatriaa on joka maassa. Sen sanon et järjestelmässä on vikaa mut sun lausees kuulostaa vähän.. paranoidille

Mt-ongelmilla on yhteyksiä geeneihin. Ja ympäristöön. Mut oikeesti me ei vielä tiedetä

Toivotan onnea ja kerro sit pysytkö oireettomana jatkossakin

Anonyymi00028 kirjoitti:

Toivotan onnea ja kerro sit pysytkö oireettomana jatkossakin

Kiitos, lupaan kertoa... ainakin jos pysyn oireettomana. Sitä en sitten tiedä, että jos flippaan niin muistanko enää mitään..

Anonyymi00029 kirjoitti:

Kiitos, lupaan kertoa... ainakin jos pysyn oireettomana. Sitä en sitten tiedä, että jos flippaan niin muistanko enää mitään..

Voidaan sit olettaa jos ei kuulu mitään et flippasit :D

Anonyymi00030 kirjoitti:

Voidaan sit olettaa jos ei kuulu mitään et flippasit :D

No niinpä.

Anonyymi00031 kirjoitti:

No niinpä.

Mites AP:lla menee?

Anonyymi00033 kirjoitti:

Mites AP:lla menee?

Lopetin lamictalin ja opamoxit jotka oli tarvittaessa. Käytän kärsimyskukkauutetta tabletteina ja olen ottanut hivenaineet mukaan myös tabletteina. Minulla oli unettomuusjakso jolloin nukuin liian vähän ja katkonaisesti. Otin sitten opamoxia, että sain unet takaisin koska pelkäsin, että hermosto on ylikierroksilla. Se auttoi. Ei minulla ole muita oireita ollut. Kevät on se aika jolloin on seurattava vointia tarkemmin , ettei mene liian lujaa. Eli vielä ainakin tilanne on hyvä ja kontrollissa.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Lopetin lamictalin ja opamoxit jotka oli tarvittaessa. Käytän kärsimyskukkauutetta tabletteina ja olen ottanut hivenaineet mukaan myös tabletteina. Minulla oli unettomuusjakso jolloin nukuin liian vähän ja katkonaisesti. Otin sitten opamoxia, että sain unet takaisin koska pelkäsin, että hermosto on ylikierroksilla. Se auttoi. Ei minulla ole muita oireita ollut. Kevät on se aika jolloin on seurattava vointia tarkemmin , ettei mene liian lujaa. Eli vielä ainakin tilanne on hyvä ja kontrollissa.

Noni. Kohta vuos sit kasassa

Anonyymi00035 kirjoitti:

Noni. Kohta vuos sit kasassa

Niin on. 3/4 vuodesta on kulunut :)

Anonyymi00036 kirjoitti:

Niin on. 3/4 vuodesta on kulunut :)

Aattelitko haastaa diagnoosis vai mennä vaan?

Anonyymi00037 kirjoitti:

Aattelitko haastaa diagnoosis vai mennä vaan?

En ajatellut. Antaa olla, koska heidän mielestä olen ikuisesti skitsofreenikko. Alttius on tietenkin olemassa.

Anonyymi00038 kirjoitti:

En ajatellut. Antaa olla, koska heidän mielestä olen ikuisesti skitsofreenikko. Alttius on tietenkin olemassa.

Hmm no jos ei haittaa elämää. Mietin vaan kun jos oot lääkkeetön ja oireeton melkein vuoden niin sun diagnoosi ei voi pitää paikkaansa millään logiikalla

Anonyymi00039 kirjoitti:

Hmm no jos ei haittaa elämää. Mietin vaan kun jos oot lääkkeetön ja oireeton melkein vuoden niin sun diagnoosi ei voi pitää paikkaansa millään logiikalla

Ei se haittaa. Viime psykoosi oli tosi paha ja pitkäaikainen. Siksi en halua alkaa tapella diagnoosista, ainakaan vielä. Ehkä sitten kun vaikka viisi vuotta ilman lääkkeitä on kulunut. Sitten se alkaa olla selvä juttu.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Ei se haittaa. Viime psykoosi oli tosi paha ja pitkäaikainen. Siksi en halua alkaa tapella diagnoosista, ainakaan vielä. Ehkä sitten kun vaikka viisi vuotta ilman lääkkeitä on kulunut. Sitten se alkaa olla selvä juttu.

Aivan. Mut luulis et jos oot alle 300mg+oireeton et ne alkais ite kyselemään.

Ainakin mun lääkäri sano et 12kk vakaana on ilman oireita pitäs olla automaattinen syy

Anonyymi00042 kirjoitti:

Aivan. Mut luulis et jos oot alle 300mg+oireeton et ne alkais ite kyselemään.

Ainakin mun lääkäri sano et 12kk vakaana on ilman oireita pitäs olla automaattinen syy

Hehehe. Skitsoaffektiivinen oireettomana viimeiset 20 vuotta, ja diagnoosi on ja pysyy.
Näin täällä......

Anonyymi00043 kirjoitti:

Hehehe. Skitsoaffektiivinen oireettomana viimeiset 20 vuotta, ja diagnoosi on ja pysyy.
Näin täällä......

Selvästi näitä ohjeita ei noudateta yms. Hämmentävää