Menneet miten jos olisimme vielä nähneet
Olisiko meillä asiat
Anonyymi-ap
60925
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Se taitaa jäädä pimentoon. Ainakin yritin.
Yritit mitä?
Lähestyä
Toivottavasti ei jää.
En haluu häiritä enää, enkä kestä toisia pakkeja joten kyl se tais jäädä jo.
Silloin ei tarvitse jossitella, voi mennä eteenpäin. Ketjun aloittaja ei toiminut silloin kun aika oli, nyt saa jossitella lopun ikäänsä. Uutta tilaisuutta ei enää tule.
Se on kahden kauppa. Ei voi sanoa mitään realistista vain yhden näkökulman kautta.
En tainnut haluta enempää pettymystä
Entä jos se ei olisikaan pettymys? Kannaisiko kuitenkin ....
Jos olisin nähnyt hänet siksi, että hän olisi ilmaissut haluavansa selvittää ja tehdä kaikkensa, niin ehdottomasti olisi voinut mennä toisin… Mutta hän ei ole sellainen, hän on ihminen joka ei jaksa olla kiinnostunut, joten asiat menivät juuri kuten pitikin.
Mistä voi olla varma oliko mitään tapahtumaa. Sitten kun menee selvittään toine on sillai et :
"HÄ" ?!
Hyppäisin jokee sitten
Jos olisimme niin niin mitä se sinulle merkitsisi?
Ei voi tietää
Ohi
Muuta en osaa sanoa kuin että kauemmas ollaan menty
Joskus asiat muuttuvat monimutkaisiksi tai menevät solmuun, mutta joskus voi käydä niinkin onnellisesti kaikki on edessäpäin tai ainakin on hyvä tahto ja suuri nautinto kun kohtaa vielä aikojen kuluttua.
https://www.youtube.com/watch?v=dcR6K9-AVFw&list=RDdcR6K9-AVFw&start_radio=1
Se nyt meni miten meni. En unohda koskaan ja ehkä pystytään olla kavereita vielä joskus, se on selvä että jokin kummallinen side meillä on, mutta ei välttämättä romanttinen sellainen.
Aika romanttisia tunteita kyllä koen. Mikä sussa pitää sitten kiinni mussa?
Samankaltaisuutta. On niitä romanttisiakin tunteita mutta niihin tukahtuu..
Itse ainakin hukun niihin tällä hetkellä. -sivusta
Hyvin, mutta päätit lopettaa …
Hyvin, mutta joku savusti ulos…
Yritin keskustella. Ei enää sanottavaa. Estot meni nyt päälle. Elämäähän tämä vain on
Estit somessa? En huomannu.
Keväällä menin moneen paikkaan vielä toivomuksena ja tarkoituksena kohdata muuten kuin työn merkeissä. Aina ne tapaamiset menivät pieleen. Yleensä mies häipyi ennen kuin ehdin suutani avata. Ilmeisesti oli tarkoituksellista. Nyt on ollut helpompaa, kun ei tarvitse enää yrittää tai suunnitella mitään. Hän on poissa eikä halua kohdata olisi enää minullakaan.
Varmaan olisin ennen pitkää ratkennut tekemään jotain päällekäypää, sen verran paha se hulluuskierre oli siinä kohtaa. Yritä siinä sitten käyttäytyä asiallisesti, kun mieli askartelee ihan muissa tunnelmissa.
Sama, vaikea oli pitää näpit erossa.
Peto olis ollut irti 🤭😉
Tuollainen tilanne olisi voinut ratkaista asian positiivisestikin. Riippuu vastapuolen iästä. Jos alle 40 olette, niin sitten ei toimi.
Mikäs ikäraja tuo on? Eikö viidenkympin villitys tule vähän myöhemmin?
Ehkä 45 on osuvampi raja. Siitä vanhemmat ymmärtävät ja toivovat paremmin "käsiksi käymistä" kun molemmilla on kiinnostusta. Alle 40v. kanssa olisin hyvin varovainen, ettei tule syytettä ahdistelusta.
😅 Ai kamala, Tuiskun Antti on hauska, mutta vähän märkä rätti muuten, ei lietso sopimattomia fiiliksiä..
Miksi estät itseäsi. Tuo on kamalaa. Että ei saa elää niin kuin itse haluaa ja tuntee.
Oon varma et ois psovittu ja palattu yhteen.
Ehkä olisi se kynnys kannattanut ylittää. Eihän kynnykset kuitenkaan kovin korkeita ole, mutta ihastumisen hetkellä sellainen usein on. Jomman kumman pitäisi uskaltaa se ylittää ja puhua suoraan edes jotakin. No, ei kannata harmitella kovin kauaa. Voihan tilaisuus taas tulla uudelleenkin. Monille ainakin niin on käynyt. Jos molemmat siis vapaita normaaleja ihmisiä. Voimia! (sivusta.)
Ei täällä kirjoittele vapaat ja normaalit, sori.
Ok. Uskon kuitenkin, että hyvinkin normaaleja ihmisiä purkaa tuntojaan täällä. Toki kukaan ei täydellinen ole. Kaikkea hyvää!
Hyvin ois menneet. Väärinpäin kysyjä,"onko lempiruokasi mikä"😄
Tuo on tietynlaista puhekieltä, olisiko lounas-länsisuunnassa. Antaa ikään kuin huolettoman sävyn puheeseen.
No enpä gubbe tiiä sanoa sutkauttaa tähän mitään muuta ku että ooks niitä miehiä joillain on iso usko omiin puhelahjoihin?T
Lisäys pitäisin naista aika kokemattomana ja kukkaruukussa kasvaneena jos ei ois ees yhtä voitaisko me vielä puhuu- tapausta kohdannut, mutta sutkautus soveltuu laajemminkinkin kaikkeen kanssakäymiseen
No kun sinä ns virtuaalinen hörökorva kerran innostuit selvästi taas niin keksi vaikka välillä itse loput ns tai hanki oikeita töitä tai elämä
Ei minulta...en nähnyt eilen
Olin TV parissa...en arvannut
Joo, se oli kanssa ihan hyvä, kun istuimme kerran lapsen kanssa kahden sohvalla ja kysyin häneltä hiljaa, että 'mietitkö koskaan, että rakastanko sua?' lapsi käännähti minuun aivan hämmästynyt ilme kasvoillaan ja vastasi 'En!?'
Tietää että rakastat ❤️
Tai kun kysyt lapselta/ nuorelta, että tiedätkö miten paljon sinua rakastan?
-Tiedän ❤️
Tuskin. Sulla oli sellaiset ehdot, ettei niitä pysytyt täyttämään, vaikka yritin. Asia ei tosin vaivaisi minua enää niin paljon, jos oltaisiin kohdattu kasvotusten ja rehellisesti purettu kaikki auki. Oishan siinä ennen lähtöä voinut halata vielä kunnolla. Sitä jäin kaipaamaan.
Mimmosia ehtoja?🤔
Sori vain ehdoista, mutta tällainen minää olen.
Keskustelua jäin kaipaamaan minäkin… Jäi pahasti vaivaamaan, miksi niin pieneltä tuntuva asia olikin niin valtava pyyntö. Miksi siitä ei voinut olla rehellinen ja miksi minun pettymykseni sai toisen olemaan kylmä ja kaikin tavoin ilmaisemaan että ei kiinnosta, ei jaksa. Yritin tehdä aloitetta keskusteluun, kun ymmärsin että hän todella vain kääntää selkänsä, mutta vastaus oli siihenkin samankaltainen. Yritän käsittää että tämä oli vain osoitus siitä, että tämä on hänen tapansa kohdella muita ja että ehkä kaikki muka-tunteet olivat vain hetkellisiä ja loppuivat heti kun ilmaisen jotain itsestäni. Monta asiaa olin jo niellyt ja käsitellyt itsekseni, kun tiesin että en voi hänen niskaansa kaikkia pelkojani kaataa, mutta en voi vain yksin taipua mutkalle kun toinen tuntuu olevan niin välinpitämätön…
Vain itseään, tai omaa käytöstään voi muuttaa. Ehkä opit siitä kerrasta, että seuraavalla kerralla lähestyt häntä eri tavalla. Niin, että sitä keskustelua syntyy myös.
Se olisi tavoite, että kaikista virheistäni jotain oppisin… Ehkä tässä tilanteessa en toimisi toisin kuitenkaan, koska toinen tuntui toistuvasti vaativan vain minun rajojen venyttämistä omien tarpeidensa vuoksi. En halua oppia sietämään valehtelua tai välinpitämättömyyttä.
Oltaisiin jo naimisissa ja olisi lapsia...❤️
Ilmeisesti joo. Minäkin olisin kertonut tunteistani mutta ei nähty enää kasvokkain.
Miten ne olisi siitä muka jotenkin toisin voinu mennä mihin kaikkeen muka voi hakea lisäaikaa lainan maksussakaan saa lykkäystä kun lyhennyksen maksuun korot joutuu silti maksaan vähintään ei voi laskea tilannetta siihen että korot on suuremmat kuin itse laina
En ole luopunut toivosta vielä, kohtaaminen näyttäisi suunnan että kannattaako vain luovuttaa
Laita viestiä? Ehdota kohtaamista? Miksi arkailla kun asia on tärkeä..
Hän on ollut se joka arkailee ja nyt minäkin olen.
-sivu-
Sänkyhommiksi olis menny.