Traumasidos oli valmis koska

minun elämä oli hyvää. te sairastutitte minut ette parantaneet.

Parannat mistä?
Naiselta

Totta. Jos en olisi jo hyvin tietoinen asiasta ja monelta osin vahvempi, olisin saattanut jäädä tuhlaamaan aikaani pidemmäksi aikaa… Nyt onneksi en jäänyt, muutaman uuden asian opin myös itsestäni🙏🏻

Palsta-ukkeli meni sivugubben kanssa saunomaan.

Minä en kokenut tillanetta sillä tavalla, että olisin halunnut parantaa tiettyä henkilöä, koska ymmärsin ettei se olisi ollut mahdollista. Mutta tosiasia on se, etten pysty olemaan missään tekemisissä hänen kanssaan. Jos kautta rantain kertominen olisi loppunut jo kuusi ja puoli vuotta sitten, se olisi voinut olla mahdollista. Projektin toteutus oli täysin vääränlainen alusta asti. Tietyt asiat olisi pitänyt kertoa jo silloin ja silloin olisin välttynyt elämäni rankimmilta vuosilta! Koska olin keskeisessä osassa, minulta olisi ollut välttämätöntä kysyä mitä minä tulevaisuudeltani haluan. Sen olisi luullut kaikkien ymmärtävän, koska silloin olisitte ymmärtäneet sen, että ainoa tärkeä asia minulle olisi ollut saada tehdä töitä itselle hyvin mieluisassa työpaikassa monien vuosien ajan! Nytkin olisin todennäköiseseti töissä siellä. En pysty olemaan missään tekemisissä oman lapseni ikäisen henkilön kanssa! Jos ajatettelen sitä tilannetta, että keskustelisin hänen kanssaan, minua alkaa ahdistaa ja sydän tuntuu pomppaavan rinnasta ulos! Viihdyn erittäin hyvin yksin, enkä halua kenestäkään edes uutta ystävää, en ikäistänikään ystävää! Näin olen ajatellut jo siitä asti, kun aikoinaan erosin! Elämäni meni murskaksi, kun menetin ainoan tärkeän asian elämästäni, kauan haaveilemani vakituisen työpaikan! Muiden voi olla vaikeaa ymmärtää erityispiirteisen ihmisen tapaa ajatella ja elää, koska heidän tapansa elää ja olla on erilaista! Jos erityispiirteisestä ihmisistä yritetään muuttaa, se on henkistä väkivaltaa mitä suurimmassa määrin! Niin minä olen kaiken kokenut koko projektin ajan! Kun alussa oli niitä ikäisiäni miehiä esillä töissäkin, kuinka vastenmieliseltä sekin tuntui! Ei ole yhtäkään sellaista miestä maan päällä, johon haluaisin tutustua, eikä yhtään paljon nuorempaa henkilöä jonka kanssa haluaisin aikaani viettää!

Onko Traumasidos joku antiikin Kreikan filosofi? Vai Troijan soturi? 🤺

Äh, pistä netti kiinni ja mene vaikka metsälenkille.
Kaikilla on traumansa ja omat klikkinsä ihmissuhteisiin. Kaikki suhteet ovat enemmän tai vähemmän traumasidoksia. Ongelmia tulee jos ego on sellainen, ettei uskalla tehdä työt rakkauden/rakkaan eteen. Eli mene metsään vaientamaan erosi ja lopeta keittiöpsykologin mussutukset. Netissä surffaamalla kaikki suhteet alkavat kuulostaa sairaanloisilta ja kappas, seuraavana sinulle tarjotaan maksullista sovellusta vaurioidesi korjaamiseen…