Onko menty liian pitkälle, kun ruoka ei riitä köyhissä lapsiperheissä ja hallitus leikkaa lisää

Tämä tapahtui -60 luvun alkuvuosina, sanoin itseni irti työpaikastani ollessani Lontoossa ja olin siellä vielä irtisanomisajan. Kun pääsin kotiin niin kesti 3 viikkoa hakea uusi työpaikka joskaan en siinä kauaa ollut vaan vaihdoin parempaan. En missään kohden antanut ay mafian vaikuttaa työelämääni vaan tein itse sopimukset työnantajien kanssa.

Ay mafia kannattaa unohtaa niin töitä voikin saada helpommin!

Mitä sanoo lapsiasiavaltuutettu, ei mitään kun sossu hänkin.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sanoo lapsiasiavaltuutettu, ei mitään kun sossu hänkin.

Hallitus viittaa kintaalla oikeusoppineille ja lapsiasiavaltuutetuille.

Kommari on nykyään hallitus. Se sosialisoi kansan yhteisen varallisuuden
etupiireilleen.

Anonyymi kirjoitti:

Hallitus viittaa kintaalla oikeusoppineille ja lapsiasiavaltuutetuille.

Niin kauan viitta kun kansalaiset lähtee liikkeelle puollustamaan oikeuksiaan.

Ei se auta itku markkinoilla .Silloin kun päättäjät hylkää laillisuus periaatteet päätöksenteossa on kansalais aktivismi ainut keino pysäyttää laittomuudet.

Pitäisi palata takaisin minun lapsuuteni aikoihin jolloin ei rahaa jaettu niin hövelisti ilman työ nimistä vastinetta kuin tänään. Työn hinnoittelun pitäisi seurata kulloisiakin markkinoita jolloin ei työttömyys nousisi nykyisiin lukemiin. Lapsuus aikoinani meillä ainakin pärjättiin sillä mitä isä ansaitsi ja äiti hoiti kotia ja meitä pojan nulikoita joita siunaantui 3 kpl. Ei siinä lapsilisien lisäksi mitään armopaloja tarvittu vaan menot sovitettiin tulojen mukaan.

Extyökkäri kirjoitti:

Pitäisi palata takaisin minun lapsuuteni aikoihin jolloin ei rahaa jaettu niin hövelisti ilman työ nimistä vastinetta kuin tänään. Työn hinnoittelun pitäisi seurata kulloisiakin markkinoita jolloin ei työttömyys nousisi nykyisiin lukemiin. Lapsuus aikoinani meillä ainakin pärjättiin sillä mitä isä ansaitsi ja äiti hoiti kotia ja meitä pojan nulikoita joita siunaantui 3 kpl. Ei siinä lapsilisien lisäksi mitään armopaloja tarvittu vaan menot sovitettiin tulojen mukaan.

Lue lisää

Ei pitäisi palata sen paremmin sinun kuin minunkaan lapsuuteni aikoihin. Paluu takaisin johonkin vielä huonompaan kurjuuteen ei ole mikään ratkaisu mihinkään ongelmaan.

Mitä se tarkoittaisi, jos palaisimme takaisin aikaan, jolloin työtä riitti paremmin kuin nyt. Tämä oli sotien jälkeistä aikaa aina 1990-luvun alkuun saakka. Jotta työtä riittäisi samalla tavoin kuin nyt jouduttaisiin luopumaan digitalisaatiosta, koneellistumisesta ja automatisaatiosta. Ajasta, josta luultavasti kerrot, pankkipalveluja ei ollut netissä vaan kaupunkien jokaisessa kadunkulmassa ja niissä pankeissa oli kymmenittäin pankkivirkalijoita. Ei ollut juurikaan itsepalvelumyymälöitä vaan ruokakaupoissakin oli iso joukko myyjiä tiskin takana myymässä tuotteita. Rakentamiseen ja metsätöihin tarvittiin vielä 1960-luvulla paljon ihmistyövoimaa. Sellainenkin ammatti kuin metsuri oli hyvin yleinen ja tavanomainen maaseudulla. Kymmenet metsurit on korvannut yksi metsäkoneen kuljettaja. Työvoiman tarvetta pyritään tavoitteellisesti koko ajan vähentämään. Se tarkoittaa, ettei työtä ole niin helppo löytää kuin 60 vuotta sitten.

Työntekijä näkee työnhinnoittelun sitä vasten, mitä palkalla saa. Hän punnitsee sitä, elääkö palkalla vai ei. 1990-luvulla koettiin naapurimaassamme Venäjällä, mihin se, ettei omalla työllä ole mahdollista elää eikä elättää perhettään, johtaa. Venäjälle se johti silloin ns. toritalouteen, jota voi verrata kirppuritalouteen. Ihmiset myivät toisilleen kaikenlaista huonolaatuista rihkamaa. Rahaa luotiin yhteiskuntaan varastamalla. Rikollisuus karkasi täysin käsistä, mikä oli keskeinen syy siihen, miksi Venäjästä tuli nykyisenkaltainen totalitaristinen valtio. Yksi opetus tästä on se, että yhteiskunnan kannattaa oman etunsa vuoksi huolehtia siitä, ettei köyhyys karkaa käsistä.

Kaikki lapset eivät suinkaan eläneet kovin hyvin silloin ennen vanhaan. Katukuvassa näkyi ainakin kaupungeissa asunnottomuutta. Ihmisiä eli siltojen ja veneiden alla suurehkoja määriä. Maaseudun pienviljelyköyhyyttä on kuvattu hyvin Mikko Niskasen elokuvassa Kahdeksan surmanluotia. Elokuvan pohjana oli todellinen elämä pienessä maaseutukunnassa. Kyse ei ollut haluttomuudesta tehdä työtä. Itse elin lapsuuteni Helsingissä perheessä, missä vanhemmat kävivät töissä. Mitään lasten päivähoitoa ei ollut paitsi jos oli varaa maksaa siitä. Naapurit ja talonmiehet katsoivat vähän lapsien perään. Oli ns. avainlapsi, mikä tarkoitti sitä, että kodin avain pantiin kaulaan roikkumaan, jotta pääsi kotiin, kun vanhemmat olivat töissä. Lapsista tuli tätä kautta aika itsenäisiä ja omatoimsia, niin hyvässä kuin pahassa. Kaikki eivät siitä selvinneet kovin hyvin, itse oli onnekas, kun koulunkäynti ja jalkapallo kiinnostivat.

Aika kultaa helposti muistot, joten kannattaa ehkä muistella vähän tarkemmin ja omaa napaansa laajemmalta.

mielipidepankki kirjoitti:

Ei pitäisi palata sen paremmin sinun kuin minunkaan lapsuuteni aikoihin. Paluu takaisin johonkin vielä huonompaan kurjuuteen ei ole mikään ratkaisu mihinkään ongelmaan.

Mitä se tarkoittaisi, jos palaisimme takaisin aikaan, jolloin työtä riitti paremmin kuin nyt. Tämä oli sotien jälkeistä aikaa aina 1990-luvun alkuun saakka. Jotta työtä riittäisi samalla tavoin kuin nyt jouduttaisiin luopumaan digitalisaatiosta, koneellistumisesta ja automatisaatiosta. Ajasta, josta luultavasti kerrot, pankkipalveluja ei ollut netissä vaan kaupunkien jokaisessa kadunkulmassa ja niissä pankeissa oli kymmenittäin pankkivirkalijoita. Ei ollut juurikaan itsepalvelumyymälöitä vaan ruokakaupoissakin oli iso joukko myyjiä tiskin takana myymässä tuotteita. Rakentamiseen ja metsätöihin tarvittiin vielä 1960-luvulla paljon ihmistyövoimaa. Sellainenkin ammatti kuin metsuri oli hyvin yleinen ja tavanomainen maaseudulla. Kymmenet metsurit on korvannut yksi metsäkoneen kuljettaja. Työvoiman tarvetta pyritään tavoitteellisesti koko ajan vähentämään. Se tarkoittaa, ettei työtä ole niin helppo löytää kuin 60 vuotta sitten.

Työntekijä näkee työnhinnoittelun sitä vasten, mitä palkalla saa. Hän punnitsee sitä, elääkö palkalla vai ei. 1990-luvulla koettiin naapurimaassamme Venäjällä, mihin se, ettei omalla työllä ole mahdollista elää eikä elättää perhettään, johtaa. Venäjälle se johti silloin ns. toritalouteen, jota voi verrata kirppuritalouteen. Ihmiset myivät toisilleen kaikenlaista huonolaatuista rihkamaa. Rahaa luotiin yhteiskuntaan varastamalla. Rikollisuus karkasi täysin käsistä, mikä oli keskeinen syy siihen, miksi Venäjästä tuli nykyisenkaltainen totalitaristinen valtio. Yksi opetus tästä on se, että yhteiskunnan kannattaa oman etunsa vuoksi huolehtia siitä, ettei köyhyys karkaa käsistä.

Kaikki lapset eivät suinkaan eläneet kovin hyvin silloin ennen vanhaan. Katukuvassa näkyi ainakin kaupungeissa asunnottomuutta. Ihmisiä eli siltojen ja veneiden alla suurehkoja määriä. Maaseudun pienviljelyköyhyyttä on kuvattu hyvin Mikko Niskasen elokuvassa Kahdeksan surmanluotia. Elokuvan pohjana oli todellinen elämä pienessä maaseutukunnassa. Kyse ei ollut haluttomuudesta tehdä työtä. Itse elin lapsuuteni Helsingissä perheessä, missä vanhemmat kävivät töissä. Mitään lasten päivähoitoa ei ollut paitsi jos oli varaa maksaa siitä. Naapurit ja talonmiehet katsoivat vähän lapsien perään. Oli ns. avainlapsi, mikä tarkoitti sitä, että kodin avain pantiin kaulaan roikkumaan, jotta pääsi kotiin, kun vanhemmat olivat töissä. Lapsista tuli tätä kautta aika itsenäisiä ja omatoimsia, niin hyvässä kuin pahassa. Kaikki eivät siitä selvinneet kovin hyvin, itse oli onnekas, kun koulunkäynti ja jalkapallo kiinnostivat.

Aika kultaa helposti muistot, joten kannattaa ehkä muistella vähän tarkemmin ja omaa napaansa laajemmalta.

Lue lisää

Suuri osa kansasta oli "tasavertaisesti" yhtä köyhää sotien jälkeen.
Köyhyyteen ei juurikaan kiinnitetty huomiotakaan,
kun kaikki olivat köyhiä.

Suomi rikastui. Sivistysvasltiossa sosiaalipolitiikka on osa politiikkaa,
heikoimmistakin pidettiin huolta ennen Orpon hallituksessa.

Kansan ja lasten köyhdyttäminen ei ole kenenkään etu eikä yhteiskunnan etu.
Hallituksen pitäisi tehdä toimia tukeakseen heikossa asemassa olevia pääsemään
mukaan yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi esimerkiksi osoittamalla ne
100000 uutta työpaikkaa, joita työttömät voisivat hakea.

Kommunistit ja sosialistit lakkoili moneen otteeseen lasten ruokaakoilla kouluissa ja päiväkerhoissa. Sivulliset antoi koululaisille ruokaa lakkojohtajat oli pahana, että lakko ei toimi. Lapsiakin nälässä lakoilla. Monilla kouluruoka päivän tärkein ateria.

Anonyymi kirjoitti:

Kommunistit ja sosialistit lakkoili moneen otteeseen lasten ruokaakoilla kouluissa ja päiväkerhoissa. Sivulliset antoi koululaisille ruokaa lakkojohtajat oli pahana, että lakko ei toimi. Lapsiakin nälässä lakoilla. Monilla kouluruoka päivän tärkein ateria.

Lue lisää

https://www.is.fi/politiikka/art-2000005872958.html

Vastenmielistä kun koululaisille annettiin ruokaa ohi lakon.

Ahneitten hallitus on jäätävän kylmäverinen.
Ministerit saavat ensi vuonna 5500 euroa lisää palkkiota.

NÄIN ON ! Tuntee henkistä pahoinvointia, jos erehtyy hallitusta ajattelemaan.

Jonkun pitää ajatella osinkojen saajien nälkäisiä lapsia.