Mutta myöhemmin olen alkanut ymmärtämään, etten ole ollenkaan mitenkään erikoinen tai edes tutustumisen arvoinen. Muiden mielestä olen todennäköisesti tylsä ja mitäänsanomaton, tai jos jollain tavalla kosketan, niin silloin olen ärsyttävä tai aiheutan vaivaantumista.
Joskus luulin olevani kiinnostava
Anonyymi-ap
4216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi sinua, miksi ajattelet niin? Jokainen on arvokas, sinun pitää oppia arvostamaan itseäsi.
Suurinosa ihmisistä on tuollaisia. Sä sentään herätät tunteita ihmisissä se jo paljon.
Monet menneisyyden haamut synnyttää ajatuksia myöhemmällä iällä? Riitänkö muille, olenko sitä mitä tunnen mielessäni toisille (paska jätkä)? Tunne voi olla selviö itselle, mutta muille enempi arvoitus, mitä toisen pään sisällä tapahtuu?
Herättääkö omat ajatukset luottamusta muihin, harvemmin jos ajatukset pään sisällä ovat vähemmän myönteisiä? Itsensä syyllistäminen voi olla hyvästäkin, mutta niistä ulospääseminen voi olla paljon vaikeampaa? Oma paha mieli pahoittaa vain muidenkin mieliä?
Huolet ja murheet omasta tulevasta ruokkii negatiivisia tuntemuksia helpommin? Tulee ajatuksia, haluaako pilata muidenkin hetkiä omilla negatiivisuuksilla? Tuntuu silloin enemmän siltä, että haluaisi tyytya mieluummin vain omissa oloissa olemiseen kuin muiden mielien pahoittamiseen.
Olet vaan väärien tyyppien ympäröimä.