"Suhdetta ei Pekkosen mukaan paheksuttu demaripiireissä, vaikka molemmilla oli seurustelukumppani uuteen suhteeseen ryhtyessään. Halonen seurusteli sittemmin ulkoministeriksi nousseen Erkki Tuomiojan kanssa, Pekkonen eli avoliitossa."
http://turunsanomat.fi/extra/?ts=1,4:10:0:0,4:10:1:1:2003-04-12,4:151394,1:0:0:0:0:
http://turunsanomat.fi/extra/?ts=1,4:10:0:0,4:10:1:1:2003-04-12,4:151394,1:0:0:0:0:
Vastaukset 2
Vanhimmat
vanhoja muisteleville.
Niin, nuohan ovat ihan henkilökohtaisia valintoja, joten ei niitä periaatteessa pitäisi mediassa vatvoa. Itseasiasssa tuo Halosen ja Pekkolan tapaus on käytännössä täsmälleen sama, kuin Vanhasen vältetään tehneen uusimmassa Seiskassa. Halonen oli 1975 Pekkolalle se "Seiskan 'Kaarina' Vanhaselle" - siis jos 7 Päivää lehden juttu pitää paikkansa. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että näin yksioikoisia nämä kolmiodraamat eivät koskaan ole, mutta jos johonkin nykypäivän tapaukseen pitää rinnastaa, niin miksipä ei Vanhasen _väitettyyn_ tapaukseen.
Omasta mielestäni periaatteessa hyväksytttävää, siis "ukkomiehen vamppaaminen", jos sitten älytään pysyä yhdessä. Tai sitten erota sovussa. Halosen ja Pekkolan kohdalla pätenee jälkimmäinen.
Olihan siellä poliittinen tärppikin: "Pekkonen uskoo, että presidentti Halosessa muhii yhä radikaalejakin ajatuksia, mutta virkansa vuoksi hänen on parempi pitää ne piilossa." Miksi pitää kynttilää vakan alla? Eikö se ole äänestäjien pettämistä?
Tausta-aineisto perustuu lehdissä esitettyyn. Siis materiaaliin, jonka paikkansapitävyydellä on joskus omat rajoitteensa.
Mitä luottamusta maailmalla herättää, että meillä nykyinen ulkopoliittinen johto koostuu henkilöistä, joista toinen petti toista jo heidän rakkaussuhteessaan. Kaikkialla ei ehkä olla niin vapaamielisiä kuin meillä ihmisluonteiden ja pettämisen suhteen.