Kaikki uskonnot veljiä keskenään?
Aysopos
221067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Oppiensa suhteenhan uskonnot ovat usein monessa suhteessa toisensa merkittävällä tavalla poissulkevia, joten se uskovainen, joka kannattaa uskontojen täydellistä veljeyttä, ei ota omansa tai muiden uskontojen oppeja vakavasti, eikä siis ole aito uskovainen.
Käsitinkö oikein ? Mielestäsi siis aito uskovainen on sellainen, joka sitoutuneena omaan uskontokuntaansa noudattaa tiukasti sen antamaa oppia, luottaen myös sokeasti tämän uskontokunnan edustajan/edustajien antamaan opetukseen.
Saattaa käydä myös niin, että Itse Suuren Elämän suuruus ja kauneus herättää halun tutkia sen suuruutta ja kauneutta kaikkien siitä kertovien pyhien tekstien kautta, joista vanhimmat kuuluvat Veeda-filosofiaan (n. 5000 eKr.), jonka opetuksen esoteerinen puoli on myös juutalaisuuden (Aabraham s. 1995 eKr) buddhalaisuuden (n. 600 eKr.) ja kristinuskon perusta, joka syntyi juutalaisuudesta.
Emmekö me "itseoppineet", jotka ymmärrämme opetuksen näin; on yksi Jumala, josta kaikki on lähtöisin ja jonka sanoma ihmiskunnalle on ollut ja tulee olemaan; olette lapsiani; olette keskenänne veljiä ja sisaria; rakastakaa toinen toisianne; älkää tuottako kärsimystä kenellekään; poistakaa kärsimystä niillä "eväillä" jota teille on annettu, emmekö me ole mielestäsi uskovaisia ?
Kristityn opissa valaistunut(buddhalainen käsite) buddhalainen joutuu helvettiin ja buddhalaisen opissa uudelleensyntynyt(kristillinen käsite) kristitty jälleensyntyy ehkä jopa eläimenä.
Niin oppi on oppi.
Kristinuskon mukaan uudestisyntynyt pääsee taivaaseen ja buddhalaisuudessa valaistunut saavuttaa nirvanan ja Vedannan mukaa Krisnan palvelija pääsee taivaallisille planeetoille.
Onko siis uudestisyntyneellä ja valaistuneella
eroa ja onko taivaalla ja nirvanalla eroa ?
Buddhalaisuudessa voi syntyä seuraavaan elämään myös eläimen muodossa.
Kristinuskon mukaanhan meillä on vain yksi elämä.
Kuitenkin juutalaiset kysyivät Jeesukselta; oletko sinä Mooses vai Elia ?
Eli juutalaisuudessa tunnustettiin jälleensyntymisoppi.
Miksi sitä ei siis tunnusteta kristinuskossa ?
Niin, ja oppiakseen; miksi ei myös voisi syntyä eläimenä ?
1. Jos uskontojen "pyhät tekstit" ottaa kirjaimellisesti Jumalan/Jumaluuden totuuden sanana, kuten eri uskontojen suuntaukset opettavat ainoina mahdollisina tapoina suhtautua niihin, niin tärkeitä eroja löytyy uskonnollisuuden kaikilla alueilla. Muussa tapauksessa kukin yksilö saa tulkita totuuden sanaa mielensä mukaan, ja näin totuuksia voi olla yhtä monta kuin on totuuden tulkitsijoitakin. 2. Katselet uskontoja "itämaissuuntaisesta" perspektiivistä alistaen tässä tapauksessa kristillisyyden sille vieraiden käsitteiden valtaan. Monissa kristillisissä lahkoissa puolestaan on tavallista alistaa esim. itämaiset uskonnot omien kristillisten käsitteidensä alle, kun sanotaan, että pakanoillakin on sisällään tietoa kristillisen Jumalan laeista, mutta ovat toistaiseksi harjoittaessaan omaa ihmisen turmeltuneesta luonnosta ja saatanasta kumpuavaa uskontoaan (epäjumalanpalvontaa) vieraantuneet pelastuksesta. 3. Eiköhän tuo väite juutalaisesta Raamatullisesta jälleensyntymisopista ole liian rohkea. 4. Ajatuksesi jälleensyntymisistä oppimisesta taitaa olla länsimaista perua. esim. Gandhi piti luonnon armeliaisuutena sitä, ettei edellisistä elämistä muisteta mitään. 5. Miten reinkarnaatioistaan voi oppia mitään, jos niistä ei ole minkäänlaisia luotettavia muistikuvia?
Selvitin kantani kohdassa lisähelinää.
Mitä tulee oppiin Karman laista ja jälleensyntymisestä, jotka olen sisäistänyt; juuret ovat itämaisessa filosofiassa.
Miksi fiksoitua ns.korkeauskontoihin tai niistä "itseoppineesti" muodostettuihin variantteihin? Ja miksi eettisyyden taustaksi ylipäätään tarvitsisi olettaa jotain jumalallista? Pelkäätkö kenties, ettei moraalista muuten tulisi mitään? Tarvitaanko pelottelua ikuisesta helvetintulesta vai huonoista jälleensyntymistä tai jotain muuta, mikähän olisi oikea tapa pitää ihmiset eettisinä? (Ja ollaankin taas uskontojen vastakkainasettelussa!)
Murkkuikäisenä valitsin katsantokannakseni ateismin.
Lukemattomia kuunkiertoja sitten kohtaamani Einsteinin lause: "Aine on tiivistynyttä energiaa" sai minut ottamaan selvää ja miettimään muitakin ulottuvaisuuksia.
Luovuin ateistisesta näkökannastani ja aloin uskoa Jumalaan itämaisen filosofian antaman opetuksen kautta.
Ateistiaikanani en saanut lähimmäisiltäni moitteita moraalini ja etiikkani taholta, joten se oli nähtävästi OK.
Uskontofilosofisesti tarkasteltuna toimintani keskittyi maallisen hyvinvoinnin lisäämiseen (ei toisten oikeuksia polkemalla); eli toimintani motiivit kumpusivat aineellisuudesta ja olivat virheelliset.
Niin, uskoni Jumalaan ei ole syntynyt taivaskaipuusta, helvetinpelosta tai huonon karman pelosta.
Ne ovat minulle yhä samantekeviä asioita.
Vain yksi asia muuttui; ymmärrän rakkauden eri tavalla kuin ennen. Ajatuksen ja mielenpuhtaus on kasvualusta sydämessä syntyvälle rauhalle ja rakkaudelle ja sen pohjalta syntyvälle toiminnalle josta seurasi se, että näen maailman eri valossa kuin ennen. Niin, kyllä siinä kämmähdyksiäkin syntyy.
Olen käsittänyt asiat niin että kaikki tiet vievät Roomaan ja totuus on ainoa todellisuus. Jos pystyy elämään ja ajattelemaan samoin on mielestäni ymmärtänyt riittävästi tästä elämästä. Kovin monet viisaat vain eksyvät käsitteiden viidakkoon hakiessaan oikeutusta uskolleen. www.fwbo.fi/buddhalaisuus.htm
1. On yhtä harhaanjohtavaa lätinää väittää, että materialistisen ontologian omannut henkilö olisi pikkumainen aineellisten etujen tavoittelija, kuin on väittää, että idealistisen ontologian omannut olisi jonkinlainen utopisti ja taivaanrannan maalari. 2. Onko sinulle ikuinen, maksimaalisen kärsmyksen helvetti yhdentekevä asia?
http://www.rider.edu/~suler/zenstory/zenstory.html
Niin, jokaisella on oma polkunsa.
Kysyit, että onko minulle ikuinen, maksimaalisen kärsimyksen helvetti yhdentekevä asia ?
Kaikella millä on alku on myös loppu.
Aika ja tila katoavat ikuisuuteen ja ajattomuuteen, Ikuiseen ja Ajattomaan, ja kaikki alkaa jälleen uudelleen.
Kaikilla olotiloilla on oma, rajoitettu aikansa.
Suuri Laki on oikeudenmukainen kaikille kaikissa olotiloissa.
Jokaisella on oma polkunsa, mutta onko jokaisella myös oma totuutesa? Eikö uskontoja nykyisessä muodossaan ehkä tarvitakaan? Viestisi loppu on aika buddhalaista puhetta. Esim. kristitty voisi puhua toisella tavalla ja sanoa ikuista helvettirangaistusta ihmiselle käsittämättömän Jumalan suureksi oikeudenmukaisuudeksi.
Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.Jo hyvin varhaisessa vaiheessa kristikunnan historiassa tuli kirkolle kiire kanonisoida maallinen valtansa. Se tarkoittaa aina teologista dogmatismia, joka käytännössä tarkoittaa yhtä ainoaa lakien ja sääntöjen kokoelmaa.
Seurakuntalaiselta edellytetään aina ehdotonta sitoutumista sääntöihin ja ainoaan oikeaan sanomaan ja sehän ei vielä kerro jumalasuhteesta yhtään mitään.
Länsimainen kristikunta maksaa tälläkin hetkellä suhteessaan islamiin niistä teoista, jotka alkoivat ns. ristiretkistä. Kaikkihan me tiedämme, että Islamin häätäminen Jerusalemista ja muut aluevalloitukset olivat aikansa valtapolitiikkaa, eikä siinä hienosteltu teologisten tulkintojan kanssa.
Ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus on ihmisen käsitys jumalasta.Jo pakana Platon aikanaan todisteli, ettei ihmisellä voi olla varmaa tietoa ideoista, eli Jumalasta. Mehän katselemme kaikkea heijastuksina. Jos Jumala todella on olemassa, niin vaatimaton veikkaukseni on, että suurin osa "hänestä kirjoitettua" on ihmisen vajavaista tulkintaa.Jumala voidaan ymmärtää myös suurena kulttuureja ja kansoja yhdistävänä rakkautena, mutta sekin on vain vajavaisen tulkintaa.
Jo vanhassa Gnostilaisuudessa ajateltiin niin, että tämä meidän maallinen maailmamme on demiurgin luomaa ja suurimmalta osin "paholaisen" hallinnassa. Jo varhais gnostilaiset tajusivat, ettei kirkollinen tapaorjuus ja tiukka teologinen politiikka ole uskontoa, vaan valtapolitiikkaa. Teologisesti en osaa arvioida gnostilaisten ansioita, mutta kannattaa tutustua myöhäiskeskiajan historiaan ja kysyä, miksi esim, Ranskan kataareille kävi niinkuin kävi? Oliko syynä todella oikeasti todistettavissa oleva kerettiläisyys?
Kataarien roviotuomioissa katosi kristillisestä perinteestä sallivuus, tilalle tuli järjestelmä ja se tekee meille monille uskonnon sietämättömäksi.Tiedän että samoin ajattelevia löytyy islamilaisista, buddhalaisista, hinduista ja jopa juutalaisten keskuudesta.Yhteinen jumala on meille se ideoitten maailman korkein aste, mutta me emme siitä missään voi ääneen puhua. Maailma on valitettavasti peittymässä vihaan ja vereen ja kaikkea perustellaan uskonnollisilla argumenteilla.Oivatko kataarit sittenkin oikeassa, me toteutamme paholaisen tahtoa ja perustelemme sen Jumalan nimellä?
Anton Keller
Itse näen, että uskonnolliselle oikeaoppisuudelle kumpuaa jo uskontojen pyhistä teksteistä hyviä perusteita. Ja yleensäkin filosofisesti ajatellen näin tulisi ollakin, mutta näin uskonnot itse asiassa tekevät itsestään epäuskottavia, mitä olen yrittänyt aiemmissa viesteissäni sanoa. Empiirisesti voi olla myös totta, että uskonnollinen fanaattisuus pohjautuu ihmisen aivojen lajityypillisiin ominaisuuksiin, kuten eräät teoriat olettavat.
Niin, mitä tarkoitat sallivuudella ?
Olemme tänäkin päivänä kansallisen lainsäädäntömme alaisia ja jos rikomme lakia joudumme tekemisiin virkavaltakoneistomme kanssa.
Jokainen meistä suhteessä lähimmäisiimme kartoitaa minkäläista toimintaa/käyttäytymistä sallimme lähimmäiseme taholta, kuten heillä on myös oikeus kartoitta meidän toimintaamme.
Mitkä ovat sinun sallintasi rajat suhteessa vaikkapa puolisoosi/lapsiisi/ystäviisi/eri rotuihin, joilta toki saat palautetta mikäli rikot heidän asettamiaan rajoja ?
Mitä siis sallit ?
Uskontofilosofinen tieto painottuu harmonian rakentamiseen ja ylläpitoon päivittäisessä toiminnoissamme kuin myös niiden epäkohtien poistoon, jotka aiheuttavat disharmoniaa; kykyjemme mukaan.
Sekoitatko tahallasi arkikäyttäytymisen normit, yhteiskunnan lait ja säännöt uskonnollisen ajattelun perustaan? Oletko sitä mieltä, että ne ovat suoraa heijastusta jostain jumalallisesta? Sallivuus on aina toisen ajattelun perusteiden reflektointia ja ainakin yritystä ymmärtää, mistä arvomaailmasta toinen johtopäätöksiään tekee.
Sallivuus on myös sitä, että toisen kulttuurin tuotteena syntyneet ajatukset eivät voi olla teilauksen ja väkivallan kohteena.Väkivalta on raja, jota ei pitäisi ylittää, mutta tiedän, että tässä globaalissa keskinäisen syyllistämisen kierteessä ei järkevää keskustelua pysty käymään.
Olen huolestuneena seurannut joidenkin uskonnolla vihaa lietsovien suomalaisten nettisivujen kirjoittelua. Äärinationalismi, rasismi ja viha perustellaan teologisella totuudella. Perustelut haetaan "pyhistä kirjoituksista", se ei mielestäni ole sallivuutta.
Sallivuus on myös sitä, että joudumme tällaista typeryyttä sietämään, mutta joskus toivoisi, etteivät ihmiset vakavasti tällaiseen vihan lietsontaan suhtautuisi,mutta se sallivuuden raja pitäisi olla väkivaltaan yllyttämisessä.Kun puhut harmoniasta, niin onko se universaalia, vai pelkästään yksilön harmoniaa muun universuminkustannuksella?
Anton Keller
Tietysti karmalla terästetty jälleensyntymisoppi on itämaista perua, mutta versiosi siitä vaikuttaa länsimaisen New Age -ajattelun mukaiselta. Tosin sen tyyppinen ajattelu niiden keskuudessa, jotka uskovat reinkarnaatioihin, on taitanut olla länsimmaissa valtavirtana jo kauan ennen New Agea.
buddhalaisuudessa on hyvät periaatteet, mutta kaksi puutetta: usko jälleensyntymiin ja epäusko kristukseen.
Mutta miksi Jeesuksen mahdollinen valaistuminen pitäisi kieltää? Ja luoda oman mahdollisen totuuden syntymisen kanssa risti(heh)riita kristinuskoon?
en tiedä, tiedän vain, että kristus kirkastui vuorella, ja pilvestä kuului ääni: tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä!
..uskoo noin voi varmasti oppia todella paljon muiltakin uskonnoilta. Päämäärähän taitaa kuitenkin olla ihmisen elämän helpottaminen. Jokaisen omien rajoitusten mukaan tietysti. Eihän omaa todellisuuttaan voi kertoa kuin ihmisille jotka sen suostuu uskomaan ..ellei.. puhu koko ajan vain omasta totuudestaan ja ole välittämättä muiden mielipiteistä. Elää vain ihmisiksi, sano.