Mutta illat on tosi vaikeata aikaa. Paha olla. Ikävät muistot ja paljon ikävöimistä. Nykyään minä elän enimmäkseen mielikuvitusmaailmassa.
Välillä osaan jo unohtaa sinut nainen
Anonyymi-ap
28543
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tervemenoa
Kiitos!
Jos et vain kestä yksinäisyyttäsi. Itse taas muistutan itseäni siitä miten epäterve suhde minulla on sinuun ollut aina
Kestän yksinäisyyttä tosi hyvin. Mutta en elämää ilman häntä.
Ole sitten hänen kanssa
Kerro hänelle. ❤ Kukaan ei pahastu kauniista sanoista.
🥰😍😘
Se oli toista aikaa se. Kukaan meistä ei ole enää sama ihminen kuin 5 vuotta sitten.
Minä olen.Sinä et.
Kuin omalle kaivatulle sivusta.
Toivottavasti näin. Pelkään, että hän pahoittaa mieleni.
Olisiko se ikäänkuin dasvidaanja- tyyppinen tilanne kunnea jälleen kohtaamme? Spinnaaminen on niin kivaa kuulkaa
Mulla myös päivät on helpompia. Tällä hetkellä on paljon puuhaa, sekä autolla ajoa ym. jolloin ei voi keskittyä ikävöimään ja muistelemaan. Muiden asioista huolehtimista. Iltaisin ja öisin ikävä usein iskee. Ahdistus pahenee.
Kuin hänelle naiselta
Onko muistot minusta ikäviä?
Kylläpä hän tiedon troolaaja on niin juonikas taas. Millä perusteella voisit päätellä jos tämä käppäukko tilittäisikin jotain tuhannen ja yhden yön tarinaa, että se kertoisi juuri esim synkän obsession kohteesta? Ehkä tuo on enemmän epätoivoa kuin mitään muuta, kerro siitä vaikka lisää tähän alkuun ja näin pois päin. Ulla
Ja huomenta höpönassutpossut ynnä muut
Olet mielessä yöt ja päivät. Minustakin tuntuu, että elän sinun muistojen kanssa mielikuvitusmaailmassa. Aamuisin kun herään, olet jo valmiiksi mielessä. En edes erota enää, olenko nähnyt sinusta unta vai oletko vain ollut koko ajan ajatuksissani.
Ei tämä häneltä ole. Hän on somekuvissa onnellisen ja iloisen näköisenä perheensä parissa.
Melko varmasti ei.
Miten voi ikävöidä, jos on paljon vain ikäviä muistoja?
En osaa sanoa, ehkä koska kerubit käskevät. Kovin hukkaat näiden provojen suhteen tällä kaipausakselilla. Mene eteenpäin jo
Miksi sitten et vastannut minulle… Vastasit sitten siile toiselle etkå minulle. Veikkaan vahvasti, että tekisit niin minulle uudestaan. Enää en kyllä sen jälkeen täällå kirjoittelisi. Saa olla sitten viimeinen kerta se.
Jotenkin käy jopa surku niitä ihmisiä jotka souvaa tämän äijän itselleen kirjoittamia vastauksia jotenkin todella touhukkaana
Hän tuntuu läheiseltä edelleen vaikka asuu 500 km päässä. Lanka meidän välillä on niin vahva.
Tiedän että hän kaipaa kuten mäkin häntä ❤️
Tiedän että hän palaa vielä. Jaksan kyllä odottaa.
Miten ”teillä” toimisi monologimies tämä steletapis jos etäisyys olisi karvan alle 40 km?
Erositko vai mitä tapahtui?
Omg
Joko olet gubbe esim sitä peukkua kokeillut?
Kannattaako ikävöidä ikäviä muistoja?