Hei! Työssäni kohtaan autistisia lapsia, jotka saavat silloin tällöin todella rankkoja raivokohtauksia. Raivari voi lähteä esimerkiksi siitä, että he haluaisivat vaihtaa CD:n kun entinen vielä soi tai juuri kun on laitettu CD niin haluaisikin videon.. Tätä seilaamista ei kuitenkaan tuossa palvelukodissa hyväksytä, vaan lapselle halutaan opettaa että hän ei voi pomottaa työntekijöitä (pakottamalla tekemään asioita koko ajan hänen tahtiinsa)ja hänen on opittava odottamaan ja tekemään yksi asia loppuun. No, tästä joskus tai ihan tarpeeksi usein seuraa se että lapsi laittaa kaikki paikat uuteen uskoon, hakkaa päätänsä mihin ylettää, kaataa kaapit yms. Olen saanut ohjeeksi, että on estettävä häntä satuttamasta itseään, joten jos hakkaa päätänsä niin on vain otettava holding ote. Minun voimani eivät aina tahdo riittää, mutta onneksi on apua lähellä aina:) Työkaverin kanssa juteltiin ja hän sanoi, että nyt ollaan yleisesti ajamassa sellaista asiaa, että kohta pitäisi luopua mattoon käärimisistä ja holdingista, että se on kuulema "vapauden riistoa".. Kysyisinkin teiltä autististen kanssa ammattinsa puolesta jatkuvasti työskentelevät ja autistien vanhemmat (en siis muilta..) että mitä mieltä te olette? Kyllähän se kuulostaa paremmalta ajatukselta tietysti, että "tilanteet pitää pystyä selvittämään esimerkiksi auttamalla lasta vaihtamaan huomion kohteensa esimerkiksi joihinkin kuviin kesken raivoamisen, jolloin raivon aikaansaama tilanne unohtuu". Tietenkin sitä yritetään, mutta entä jos lasta vain ei kiinnosta mikään muu sillä hetkellä? Tai että pitäisikö minun sanoa, että "hei laitetaanpa video pyörimään!" --> se olisi ikäänkuin palkinto hänelle siitä riehumisesta, koska videooiden katselu on mieluisaa..ja eihän nyt videoitakaan ole hyvä katsoa koko aikaa.. Ei minustakaan kivalta tunnu, kun pitää toista pitää väkisin aloillaan, mutta lopulta riehuminen yleensä lopppuu ja sen jälkeen lapsi on kuin herran enkeli ja tulee hellästi lähelle kenties pitkän aikaa. Eikö siitä jo voisi olettaa, että lapsi koki turvallisuutta kun häntä pideltiin ja estettiin satuttamasta enempää?Hmmmm.. hmmmmm....
vapauden riistoako?
avustaja
121311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen vajaa 4 vuotiaan vaikeasti autistisen pojan äiti. Poika saa raivokohtauksia, aina ei niihin edes syytä tiedä. Pahimpien kohtausten aikana satuttaa itseään ja toisia, sotkee ja särkee paikkoja. Niissä tilanteessa ei ole muuta keinoa ollut kun kiinnipitäminen. Tilanteet ovat tosi tiukkoja sillä pojalla kovasti voimaa vaikka ikävuosia vielä vähän, hirvittää mitä se sitten muutaman vuoden päästä on jos kohtaukset vain jatkuvat. Onko teillä kokemuksia siitä helpottavatko kohtaukset kun esim. uhmaikä menee ohi vai onko autisteilla raivokohtauksia iästä riippumatta? Jossain lievemmissä tilanteessa on sitten neuvottelun varaa ja pystyy kuviakin näyttämään, mutta ei kunnon raivarin aikana ole nähdäkseni mitään muuta mahdollisutta kun pitää kiinni. Kohtauksen jälkeen poika on kuin enkeli, tulee lähelle hellyyttä hakemaan. Jaksamista teille kaikille jotka kamppailette samojen ongelmien kanssa!
Työssäni kohtaamien kokemusten perusteella ja mitä olen kuulllut, niin raivokohtaukset ovat "muuttaneet muotoaan" lapsen kehityksen aikana eli kohtaukset ovat tavallaan lieventyneet kun lapsi on oppinut entistä enemmän käyttämään kuvia kommunikaatiossa, joten hän osaa kertoa paremmin mitä haluaa ja mistä on kyse. Tokihan silloin vielä edelleen tulee raivokohtauksia kun lapsi ei saa sitä mitä juuri silloin haluaa. Itse huomasin ainakin että yksi autistinen lapsi rauhoittui kun hän oppi uusien kuvien merkityksiä (ihan perus tilannekuvia) ja hänelle alettiin sen jälkeen tehdä ns.lukujärjestys kansioon. Aluksi hän hermostui siitäkin, mutta nyt hän jo tietää, että siin se on kansiossa mitä aina seuraavaksi tehdään..
Todellakin jos autistinen lapsi särkee paikkoja ja satuttaa itteesä ja toisia, niin voiko siinä muuta tehdä kuin pitää kiinni? En edes ymmärrä kuka menee sanomaan, että se on "vapauden riistoa".. tai siis voihan sen niin sanoa, mutta kukapa keksisi tilalle yhtä pätevän ja toimivan ratkaisun koska autistin kanssa on joka tapauksessa elettävä joka päivä ja arki on saatava toimimaan.. =)
omalla työpaikallani on koettu raivokkaissa käytösongelmissa turvalliseksi rauhoittamiskeinoksi sekä rauhoitettavalle että rauhoittajille.Henkilö rauhoittuu yleensä nopeasti n.kymmenessä minutissa, kun ei pääse riuhtomaan.Suojaamistoimenpiteille esim.mattoon käärimiselle meillä täytyy lääkärin lupa ja tarkka seuranta ja raportointi menetelmän vaikuttavuudesta.Suojaamistoimenpide lupa annetaan vain määrä-ajaksi ja se uusitaan tarpeen vaatiessa.Ympäristön tuhoaminen ja itsensä ja toisten vahingoittaminen on vähentyneet huomattavasti juuri mattoon käärimisen ansiosta.
pitäisi kääriä loppuelämäksi mattoon.
...kuin että lääkkeillä joutuisi sedatoimaan. Kerran ollut kehityshäiriöisten loppusijoituslaitoksessa sijaisena, ja se riitti. Kakaroiden pakkolääkitseminen hirvittää, mutta joissakin tilanteissa se on perusteltua, kun ei oikein muutakaan voi. Jos nyt joku alkaa tehdä sellaisia tulkintoja, että mattoon kääriminen on pahoinpitelyä, niin ei kohta jää muuta vaihtoehtoa kuin tropata kakarat rauhallisiksi. Koko ajatus on makaaberi.
Mattoon käärimisessä on se ongelma, että se ainakin itsestäni tuntuisi pahalta ja sitten on nää pelottelut niistä väärin tehdyistä terapioista, joissa ollut tukehtumisvaara. Liekö nämä totta, mutta kun on vaihtoehto, eli holding, josta on hyviä tuloksia ja siinä on suora kontakti ja se on myös itselle kaikin puolin helpompi, niin miksi en sitä käyttäisi? Edellä mainittu kuvien apuna käyttö myös täällä hyväksi havaittu, raivokohtauksethan todella saattavat liittyä siihen, että ei ole sanoja ilmaista ajatuksiaan. Lopullinen totuus kuitenkin on, että ei ne kuvat auta kovin pitkälle, jolloin jokin muu keino otettava käyttöön...
epäilemättä parempi ja pehmeämpi vaihto-ehto mattoon käärimiselle niissä tapauksissa jossa se onnistuu.Meidän tapauksessa poika 14v. 181cm pitkä ja riskissä kunnossa.Ei riitä rauhoittajan voimat pidellä turvallisesti ja hän itsekin menee mieluummin rauhoittumaan mattoon, kun anatautuisi syliin.
lapset usein itse haluavat kääriytyä mattoon tai patjaan...Joskus tuli tästä ohjelmakin, mutten muista miksi he niin tekevät...liittyiköhän aistituntemuksiin...tai mieltymyksiin..hakivatko paineen tuntemusta..no en nyt ihan tarkkaan muista. Mutta usein kääriminen on ainut keino, ettei lapsi satuta itseään..
tällöin tilanne on ihan eri. Itse työskentelen pienten lasten kanssa. Aina, oli sitten keino mikä hyvänsä, pitää lähteä siitä, että mitä lapsi kokee, tuntee ja haluaa. Muistan ajan, kun holdingkin oli kaikkea muuta kuin rauhoittava hoito. Autistinenhan saattaa kokea kosketuksen jopa kipuna, eikä tällaiselle autistille varmasti tehnyt hyvää, kun holdingia käytettiin aina, kun lapsi piti saada keskittymään esim. leikkiin. Kuulostaa kauhealta nyt, mutta ei kovin kauas historiaan pidä mennä, että törmää tähän.
Ne autistit jotka ihoavat kosketusta, usein pitävät siitä, että kosketus tuntuu mielummin paineena koko kehon alueella. Tästä löytyy tietoa monista autismia ja as- syndroomaa käsittelevistä kirjoista. Mihin on unohtunut kirjallisuus, kun täälä lueskelee näitä juttuja. Eli menkääpä kirjastoon!
Holdingia ei jaksa kukaan kauan, varsinkin jos siinä tilanteessa on yksin. Mattoon kääriminen on turvallista riehuvalle henkilölle ja esim. hoitohenkilökunnalle!
Ennen mattoon käärimistä työtapaturmia oli työpaikallani paljon. Tämän vuoksi palkattiin sijaisia, jonka vuoksi vaaratilanteet moninkertaistuivat!
Kun jo 10-vuotias lapsi pystyy katkaisemaan käsiä jalkoja ja puremaan, potkimaan hakkaamaan ison miehen voimin ja lääkitä ei haluta, matto on ainoa hoitokeino! Raivokohtauksia voi tulla yli 15 kertaa päivässä, joten siinähän se päivä meneekin. Matossa pidetään kunnes rauhoitutaan 20min-1h.
Raivokohtauksen saaneelle autistille ei tehoa, että vaihdetaan mieluisempaan tekemiseen, esim.videon katseluun. Ja vaikka se tehoaisi, niin raivokohtaukset varmasti lisääntyisi, koska huomaa, että raivoamalla pääsee tilanteista pois. Mikäs sen tyhmempää..
Mielestäni jokainen mielipide on ollut perusteltu ja oikein. (paitsi toi teidät hoitajat...) Oliko mielestäsi tässä jokin väärin?
Laajalla kamppailulaji ja mielenterveystyö kokemuksella voin sanoa että tuon kokoisella kaverilla holding on sama kuin vapaapainiottelu...
Ajattelumallit naispuolisilla työntekijöillä on usein liian "hoitosuuntautuneet". Riskejä ei ymmärretä. Kaksitoistavuotias voi pistää aikuisen miehen sairaslomalle kuukausiksi. Jos sellainen korsto heiluisi huppari päällä steissillä kännissä niin kaksikaan vapaalla olevaa naishoitajaa ei menisi väliin tappeluun tai ryöstöön. Mutta annas olla kun autistinen ryhtyy lyömään päätä seinään, niin jo ollaan menossa "auttamaan". HOLDING on fyysistä toimintaa mikä on käytännössä kamppailua.