Miltä sinusta tuntuisi jos..

Kuolisin suruun, en pystyisi elämään..

Itsekin miettiny sitä,kun mies on vanhempi että kauan onkaan enää yhteiseloa jäljellä..

Pahalta en todellisuudessa kestä elämää ilman häntä .
Oma tilanne sairauksineen ja se että joudun pakolla lähteen hänen suunnasta pois päin
Sattuu ihan helvetisti .
Ja pahinta on että kyseinen mies luulee niin et mä
Nauttisin siitä et hän kuolee tai kärsii 😩😩
Todellisuudessa olen todella onneton ja piinattu.
Mies varmaan itse onnellinen ja ihan muussa seurassa
Koko ajan kun mun .
Mä en jaksa enää tälläistä.
Haluaisin oikeaa rakkauttakin
Enkä tätä välinpitämättömyyttä
Suunillee jonkin sortin sadismia mua kohtaan 😩.
Kaikki siksi etten suostunu näyttää
Heikkenevää terveyttä hänelle
Häpeän omaa tilannetta kovin .
Tarvitsisin apua mutta ylpeys estää pyytämättä.
Lapsena mut hakattiin joka kerta jos osoitin
Heikkoutta ,pelkoa tai itkin
Herkkyys oli bensaa narsistiselle vanhemmalle .
Naiselta joka ei vain enää jaksa.🥺

edessähän se on jokasella mut olishan se alkuun tuskasta

Yksi kamaluus olisi se, ettei voisi surra näkyvästi liikaa. Kaikki ihmettelisivät. Ja kukaan ei ottaisi osaa. Pitäisi jatkaa elämää, vain kuten kuka tahansa puolituttu olisi kuollut. Olisi kaikkien hänen läheistensä suhteen ulkopuolinen. Ei voisi surra yhdessä. Pitäisi itkeä piilossa ja jatkaa pian elämää kuten mitään ei olisi tapahtunut.

Olisin surullinen

Täällä palstallahan odottajia riittää, kun ei ole oikea hetki olla koskaan yhteydessä ja kaikkea muuta. Tuskin ainakin heidänlaisiaan liikuttaa menetykset kun odotuksen ajatus on sumentanut ja elämä on ikuista mentaliteetti.

Olisin vihainen. Ensin lähtee muuten vain pois. Sitten vielä kehtaa kuolla, prkl.
Naiselta

Se toisi paljon yksinäistä surua. Ja se ettemme ole puhuneet asioista, lisäisi tuskaa. Minusta tuntuu, ettei hänellä ole ehkä samanlaista tarvetta selvittää mitään. Mutta minä rakastan.

Tällä hetkellä se ei muuttaisi oikeastaan mitenkään. Hän on halunnut olla pois mun elämästä vuosia.

Pahalta. Toisaalta hän ei halua minua, joten olisi yhtä hiljaista.

Kyllä se jossain vaiheessa itteltään hengen ottaa kun tajuaa että vanhuus tulee yksin istuen. Onneksi sillä on millä tehdä se. Ehkä jossain metsässä kaijauttaa aivonsa yyteriin.

Mitä te valitatte akat? Nyt hyppimään miehen kaulaan siitä ja vähän äkkiä?

Joka päivä sitä tarkistaa, että toinen hengissä. Vaikka hiljaista onkin. Jos ei elonmerkkiä ole näkyvissä, sitä huolestuu ja sitten ilostuu vilpittömästi, kun saa jonkinlaisen merkin, signaalin..

Aito rölli ...

Jaa pitäs olla ensin rakas ettäkö moista vois edes miettiä miltäkö se saattas tuntua tuskin sen kummemmalta kun elämä muutoinkaan empä tie ei se ainakaan pahemmalta voi tuntua kun pelko lapsensa menettämisestä

Kuolisin! Ajatus siitä, että näkisin ilmoituksen lehdestä enkä voisi näyttää ikävääni !!

Siksi tärkeintä on että toisen ihmisen sielu on itselle se rakkain asia. Ilman Jeesusta ihminen hukkuu synteihinsä.

Minulle kävi yli 25vuotta noin, että me ei oltu nähty ja en koskaan kysellyt hänestä mitään.
Olin sellaisessa seurassa jossa kukaan ei edes tuntenut häntä eikä tiennyt myöskään sitä, että minä tunsin hänet.
Jotain juteltiin ja joku kertoi, että hänen vaimonsa mies oli tappanut itsensä. Kuulin hänen nimensä ja en sanonut, että minä tunsin hänet.
Kuuntelin mitä toiset juttelivat siitä asiasta. Teki mieli sanoa, mutta minä päätin olla kertomatta koko asiasta.

Enkeli hoitajana opin ja sain tietää, että minulla on rakkauksia jotka ovat edelleen minun elämässä.
He aiheuttavat eron jos mies on epärehellinen.

Olisin todella surullinen. Menisi varmaan elämän halu.
-nainen-

Kamalalta. Luonnollisesti osallistuisin hänen siunaustilaisuuteen (muuta kautta olemme sen verran tuttuja että osallistumiseni olisi ns. luonnollista), mutta kaikki varmasti ihmettelisivät miksi olisin niin hirveän itkuinen ja allapäin. Kaikki olettavat meidän olevan vain ns. hyvänpäiväntuttuja ja minun voimakas reagointi tilaisuudessa herättäisi varmasti ihmetystä. Jos nyt kukaan siellä ehtisi sellaiseen kiinnittää huomiota. Kukaan ei tiedä meidän suhteen todellista laatua.

Reilua olisi kertoa rakkaudesta, kun kohde on elossa. Aina voi rukoilla. Kun se tulee sydämestä ja vaikkei se ikävää poistakaan, se helpottaa. Aika myös parantaa haavoja. m>n

Ikuinen ikävä. Elämäni ensimmäinen aito rakkaus ja ikävöinti. Hän on jo tähän asti ehkä tietämättään vaikuttanut sydänpohjaa myöten.

Olen ajatellut tätä asiaa. Se sai minut itkemään lohduttomasti. En jaksaisi elää ilman häntä, vaikka tiedän, että tapaisimme kyllä seuraavassa elämässä.

Nyt on kyllä hankala. Luultavasti masentuisin kokonaan, ja se lopulta veisi mut hänen luo.
K44

Suurta surua, kiroaisin epäoikeuden mukaisuutta. Mutta onneksi näin ei käy koskaan.

https://www.youtube.com/watch?v=G-HTOe61iPw&list=RDG-HTOe61iPw&start_radio=1

Muistotilaisuuteen en voisi mennä.
Jossakin vaiheessa varmaankin tulisin tietämään hänen kuolemastaan.
Surisin yksin omalla tavallani. Kiittäisin hänen elämästään. Tärkeintä,että ollaan taivasmatkalaisia.

pahalta mutta tuntuu että nykyään kaiken pahuuden keskellä ymmärtää sen että mitä vaan voi oikeastaan tapahtua ihan koska vaan ja sittenkin on vaan selvittävä

Olisin onnellinen hänen puolestaan ja surullinen oman itseni vuoksi.

Nainen, jonka kolmas silmä on auki niin hän pärjää kyllä ilmam tietoisuttakin.

Unelmoisin hänestä toisella tavalla. Ehkä hassua, etten lopettaisi unelmointia. En tietenkään tiedä oikeasti.

Välillä toivon, että voisin itse paeta(""!) jonnekin, etten voisi mitenkään saada tietää hänestä mitään, koskaan.

Aivan hirveältä vaikka emme ole enää tekemisissä toistemme kanssa. En kylläkään saisi tästä koskaan tietää koska mitään yhteistä meillä ei ole. Unessa hän kyllä vierailee epäsäännöllisen säännöllisesti, luultavasti hamaan tulevaisuuteen asti. m > n

Itkisin.. Olisin murtunut.

En saisi sitä koskaan tietää. En oikeastaan tunne häntä joten huhuilisin muutenkin vain haamun ja edustuksen perään. Tsidan olla aika surullinen tapaus.

Melko neutraalilta.
Mutta hautajaisiin änkisin soittamaan jotain vaikkei kutsuttais.