jos olisin enemmän saanut olla feminiinienergioissa. Nyt haen naisellista puoltani lähes täydessä hiljaisuudessa. Selkeästi on niin, että kun olen joutunut taistelemaan itseni ja läheisten puolesta, niin on menneet feminiini ja maskuliini epätasapainoon. Mutta keskeneräisyys on minun juttu, eikä ole kiirettä mihinkään. Oikeaa kehitystä kun ei oikeastaan voi nopeuttaa, sitä on vaan oltava siinä kohtaa missä on. Ja on hyväksyttävä se tosiasiana.
Mutta millainen olisi pitänyt sitten olla, että olisin hänelle kelvannut? Sama, iänikuinen haaste. En kelpaa. No yritän kelvata itselleni, mutta olisi ollut kivaa, jos hänkin tykkäisi minusta sellaisena kuin olen. Juuri nyt, tässä kohtaa. Saanko olla minä, kun en muuta voi??
Mutta millainen olisi pitänyt sitten olla, että olisin hänelle kelvannut? Sama, iänikuinen haaste. En kelpaa. No yritän kelvata itselleni, mutta olisi ollut kivaa, jos hänkin tykkäisi minusta sellaisena kuin olen. Juuri nyt, tässä kohtaa. Saanko olla minä, kun en muuta voi??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoittamasi ei ole totta.
Ei ole olemassa mitään feminiini- ja maskuliinienergian suhdetta, joka on naiselle tai miehelle "oikeanlainen". Meissä kaikissa on molempia erilaisissa suhteissa.
Maskuliinisia naisia ja feminiinisiä miehiä on ollut aina. Se on supervoima! Näet maailman eri tavoin kuin muut ja pystyt toimimaan aivan eri lähtökohdista kuin muut naiset. Sama koskee feminiinisiä miehiä.
Älä anna sen häiritä, ettei juuri tämä nykyinen kulttuurimme arvosta kuin feminiinisiä naisia tai maskuliinisia miehiä.
Älä myöskään tuhlaa arvokasta rakkautesi ihmiseen, joka ei arvosta maskuliinienergiaasi. Löydät vielä sellaisen ihmisen, joka arvostaa sitä ja rakastaa sitä. Puhun omasta kokemuksestani.