Näkeekö sivistyksessämme alue, josta saapuu nerokkaita voimia enemmän kuin mistään muualta?
Liittyykö sellainen kokemus jotenkin olemassaolon muotoon?
Sivistyksen vaikeimpia osia ovat detaljit, lajitella hiukkasia, mistä mikä koostuu.
Voiko ajatella, että ei näe eteenpäin mihin tiede johtaa, koska on paljon rakenteita.
Rakenteet kuitenkin kasaantuvat kokonaisuuksiksi.
Kokonaisuuksilla on tasoja.
Kysymys onkin, että onko nerokkuus siinä kun pieni muotoutuu luonnolliseksi järkeväksi isoksi ja hahmottavaksi olioksi?
Älykäs kysyy missä suhteessa yleistykset, luonnollisuus, itsestäänohjattavuus kuten kvantismi tapahtuvat?
Tiedemies voi kontrolloida ja olla jättämättä luonnon sattumalle aikaa.
Pienessä mittakaavassa olion sisäinen rakenne saa yleisen luonnon muodon.
Muoto saa ihmisissä nerokkaan oivalluksen. Miksi?
Siis
1 - muoto joka kuuluu yleiseen luontoon
2 - osien järjestäytymisen tapahtuma muodoksi
..jotka saavat ahaa elämyksen
Voiko sen takia äly hakeutua teknokratisoitumisessa kohti luonnollisia muotoja?
Jos perinteinen robotti on ollut laatikkomainen niin oikea robotin lopullinen muoto on lähempänä biomuotoa.
Teknologia itsessään tänäänkin on kulmikasta, laatikkomaista.
Kulmikkuus ei tarkoita sujuvaa luontoa ja siksi symboloi luonnottomia arvoja ja sen kautta toimimattomuutta, mikä karkottaa eliöitä luotaan liian kovana.
Kun kuitenkin jatkaa teknologian kehittelyä, silloin muodot universalisoituvat.
Siten keskeneräinen teknologia on luonnoton.
Uskalletaanko hakeutua luonnolliseen teknologiaan ja kutsua sitä nerokkuudeksi?
Varsinkin kun teknologian olemus on yhtä kuin ympäröivä luonto ja istuu suoraan ympäristöön, jolloin tieteellisen tekninen kehitys on ollut lopultakin aivan luonnollista, miltä se ei tunnu tänä päivänä edelleen, mutta luonnosta eriytynyttä, josta ihmiset kärsivät lakkaamatta ja yrittävät löytää sopusointua, harmoniaa.
Jos olettaa lisäksi, että muodoissakin on hierarkiaa tai järjestystä.
Jos on tasoja, joilla on omia muotoja ja kun teknisesti lähestyy tiettyä luonnontieteen tasoa, voi hakeutua rohkeammin luonnolliseen hierarkkiseen muotoon nanoista tähtitieteeseen ja kaikkeen niiden välissä.
Tietoinen hakeutuminen auttaa tieteen teknologeja luomaan loogisia teknologioita kun prosessissa he pohtivat mikä tekninen ratkaisu toimii parhaiten.
Kun tietää millä luonnon tasolla tekninen laite sijaitsee, silloin osaa käyttää siihen sopivia teknisiä mekanismeja.
Syntyy teoria
TEKNOLOGIA = LUONNON TASO
eritellään mikä teknologia sopii mille luonnon tasolle
esimerkiksi nanoissa ei kannata olla neliö kuten samoin tähtitieteessä
valtameressä ei kannata olla painava
maakamaralla kannattaa omata ulokkeita liikkumiseen
nerokkuuden paikka sijaitsisi siis jossakin äänen ja muodon välissä (äänen ja kuvan) kun saa sanan myös fysiikan yhtälöiden sopimaan visuaaliseen muotoon,
kun ne menevät yksi yhteen, siis sulautuvat toisiinsa, koska virheellisyyden tunne syntyy siitä kun ne ovat erillään toisistaan kuten kielellä ei ole yhtään todellisuuden pohjaa maailmassa
Liittyykö sellainen kokemus jotenkin olemassaolon muotoon?
Sivistyksen vaikeimpia osia ovat detaljit, lajitella hiukkasia, mistä mikä koostuu.
Voiko ajatella, että ei näe eteenpäin mihin tiede johtaa, koska on paljon rakenteita.
Rakenteet kuitenkin kasaantuvat kokonaisuuksiksi.
Kokonaisuuksilla on tasoja.
Kysymys onkin, että onko nerokkuus siinä kun pieni muotoutuu luonnolliseksi järkeväksi isoksi ja hahmottavaksi olioksi?
Älykäs kysyy missä suhteessa yleistykset, luonnollisuus, itsestäänohjattavuus kuten kvantismi tapahtuvat?
Tiedemies voi kontrolloida ja olla jättämättä luonnon sattumalle aikaa.
Pienessä mittakaavassa olion sisäinen rakenne saa yleisen luonnon muodon.
Muoto saa ihmisissä nerokkaan oivalluksen. Miksi?
Siis
1 - muoto joka kuuluu yleiseen luontoon
2 - osien järjestäytymisen tapahtuma muodoksi
..jotka saavat ahaa elämyksen
Voiko sen takia äly hakeutua teknokratisoitumisessa kohti luonnollisia muotoja?
Jos perinteinen robotti on ollut laatikkomainen niin oikea robotin lopullinen muoto on lähempänä biomuotoa.
Teknologia itsessään tänäänkin on kulmikasta, laatikkomaista.
Kulmikkuus ei tarkoita sujuvaa luontoa ja siksi symboloi luonnottomia arvoja ja sen kautta toimimattomuutta, mikä karkottaa eliöitä luotaan liian kovana.
Kun kuitenkin jatkaa teknologian kehittelyä, silloin muodot universalisoituvat.
Siten keskeneräinen teknologia on luonnoton.
Uskalletaanko hakeutua luonnolliseen teknologiaan ja kutsua sitä nerokkuudeksi?
Varsinkin kun teknologian olemus on yhtä kuin ympäröivä luonto ja istuu suoraan ympäristöön, jolloin tieteellisen tekninen kehitys on ollut lopultakin aivan luonnollista, miltä se ei tunnu tänä päivänä edelleen, mutta luonnosta eriytynyttä, josta ihmiset kärsivät lakkaamatta ja yrittävät löytää sopusointua, harmoniaa.
Jos olettaa lisäksi, että muodoissakin on hierarkiaa tai järjestystä.
Jos on tasoja, joilla on omia muotoja ja kun teknisesti lähestyy tiettyä luonnontieteen tasoa, voi hakeutua rohkeammin luonnolliseen hierarkkiseen muotoon nanoista tähtitieteeseen ja kaikkeen niiden välissä.
Tietoinen hakeutuminen auttaa tieteen teknologeja luomaan loogisia teknologioita kun prosessissa he pohtivat mikä tekninen ratkaisu toimii parhaiten.
Kun tietää millä luonnon tasolla tekninen laite sijaitsee, silloin osaa käyttää siihen sopivia teknisiä mekanismeja.
Syntyy teoria
TEKNOLOGIA = LUONNON TASO
eritellään mikä teknologia sopii mille luonnon tasolle
esimerkiksi nanoissa ei kannata olla neliö kuten samoin tähtitieteessä
valtameressä ei kannata olla painava
maakamaralla kannattaa omata ulokkeita liikkumiseen
nerokkuuden paikka sijaitsisi siis jossakin äänen ja muodon välissä (äänen ja kuvan) kun saa sanan myös fysiikan yhtälöiden sopimaan visuaaliseen muotoon,
kun ne menevät yksi yhteen, siis sulautuvat toisiinsa, koska virheellisyyden tunne syntyy siitä kun ne ovat erillään toisistaan kuten kielellä ei ole yhtään todellisuuden pohjaa maailmassa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oli ajatuksena myös, että kuvan ja äänen erillisyyden voimassaolo on vaihteleva, että niiden sulautuminen yhteen olisi yhtä luonnontieteen säännöllistä kuin niiden erilleen kasvaminen.
ääni ja teknologia, ajattelu
näkö ja muoto, oleminen