Varsinaisena ja todellisena syynä sille, että ylipäänsä eksyin kansainvälisesti, mutta myös suomalaisittain vähän soitetun ja tunnetun suomalaisen säveltaiteen pariin, tapahtui täysin sattumalta luettuani sanomalehdestä, kuten olen jo joskus aiemminkin kertonut, kapellimestari Berglundin haastattelun.
Kyseisessä haastattelussa etenkin maestron lause, jossa hän muistaakseni väitti Sibeliuksen olevan suomessa säveltäjänä omaa luokkaansa, pisti silmään ja rupesi askarruttamaan.
Mutta jo tuossa vaiheessa, kun kyseinen haastattelu oli tehty, musiikkimakuni oli jo muuttunut ja vaihtunut hylkäämästäni Sibeliuksen musiikista Deliusin musiikkia suosivaksi.
Siitä johtuen, että en ollut vielä tuohon mennessä Sibeliusta lukuun ottamatta muunlaista suomalaista klassista musiikkia aktiivisesti kuunnellut, en mainitusta syystä sanottavasti sitä voinut juuri tunteakaan.
Tämän takia suomalaisen säveltaiteen historian tuntemustani voi etenkin tuolloin sanoa ehkä Sibeliusta lukuun ottamatta lähes olemattomaksi ja varsin puutteelliseksi.
Tästä huolimatta kyseisen vaikkakin kiistämättä kylläkin varsinaisessa työssään legendaarisen maestron väittämä alkoi jollakin tavoin herättää minussa suuria epäilyksiä, sillä olinhan itse jo aiemmin todennut Sibeliuksen sinfonisen musiikin kliseemäisyyden ja siksi etsinyt muuta musiikkia sen tilalle.
Näin jokin minussa pisti lujasti vastaan ja aiheutti alitajuisen torjuntareaktion tuon tokaisun ehdottomuutta ja itsevarmuutta ajatellen.
Minusta tämä kyseinen väite tuntuikin Sibeliuksen musiikin vanhoillinen, staattinen, minimalistinen, modaalinen ja epäemotionaalinen luonne huomioon ottaen varsin epäilyttävältä tämän ainokaisen suomalaisen säveltäjän jalustalle nostamisen vuoksi.
Sen takia se ei minusta vaikuttanut ensinkään millään tavoin täysin perustellulta, saatikka oikealta ja uskottavalta väitteeltä.
Sibeliuksen kohottaminen omaan luokkaansa pienestä ja vähäväkisestä maasta huolimatta, jossa tavallisen kadunmiehen kokemustietoon perustuen ei säveltäjiä uskoisi paljon olevankaan tosiasiassa suomen oletettavasti rikkaasta ja kukoistavasta kulttuurihistoriasta huolimatta vähän enemmän asiaan perehtyneen harrastajan tietoisuudessa.
Mainitun vertaansa vaille olevaksi suomen musiikin ikoniksi ylistetyn säveltäjän nostamista ja sijoittamista kaikkien muiden olettavasti taitavien säveltaiteilijoiden yläpuolelle ja edelle pidin musiikillisen kunnianhimon ja vaatimustason kasvamisen takia ja Sibeliuksen musiikkiin jo täysin kiinnostuksen menettäneenä vähintäänkin kyseenlaisena johtopäätelmänä, ja suorastaan epätotena väittämänä.
Sen jälkeen tämän maestron esittämää väitettä epäuskoisena puntaroidessani ja pähkäillessäni minulle tuli tarve ottaa asiasta perin juurin selvää ja tutkia mistä tällainen ehdottomuutta huokuva väittämä voi perimmiltä olla peräisin.
Mitkä olivat tämänkaltaisen väitteen esittämiseen johtaneet syyt?
Miksi väitettä ei perusteltu millään tavalla?
Mihin faktoihin väittämä perustui?
Kuinka todenperäinen tällainen pöyristyttävän ylimalkainen väittämä on?
Minua myös askarrutti pitäisikö väittämä tutkimusteni perusteella paikkansa.
Vai lieneekö kyseessä ollut vain maestron subjektiivisten tuntemusten ja mieltymysten osoitus, ja jolta rationaalisesti ja realistisesti arvioiden asia Sibeliuksen puutteet säveltäjänä tuntien selvästi ja objektiivisesti katsoen vaikutti
Ymmärsin, että sellaisenaan Berglundin näkemys ei edusta objektiivista ja puolueetonta totuutta.
Niin minä sitten ryhdyin hankkimaan niin monien eri suomalaissäveltäjien teosten levytyksiä kuin suinkin vain löysin musiikkiliikkeestä, ja netistä ja löysin itseeni emotionaalisesti paljon Sibeliusta suuremman vaikutuksen tehneiden säveltäjien musiikkia, mikä kiistatta todisti minulle asian oikean laidan ja sen, että maestron väittämä on ratkaisevalla tavalla värittynyt, eikä perustu syvään ja objektiiviseen tietoon.
Perehdyttyäni näin ollen johdonmukaisesti ja mahdollisuuksien rajoissa juurta jaksain suomalaiseen musiikkiin siltä osin kuin se olemassa olevan äänitemateriaalin puitteissa on mahdollista on todettava, että syvällisen perehtymiseni myötä tiedostamisen puhtaana subjektina on ilmennyt varsin selvästi ja kiistatta, että Maestron Sibeliuksen ylivertaisuutta kaikkiin muihin suomalaissäveltäjiin nähden todisteleva väite on täysin perätön ja totuusarvoltaan epätosi.
Tämä pääosin johtuu siitä, että Sibeliuksen sinfonioista puuttuu se monien muiden suomalaissäveltäjien teoksille ominainen objektiivisessa havainnossa omaksuttava ilmiön syvimmän metafyysisen ytimen ja sen objektiivisen olemuksen käsittämistä edellyttävä olion sinänsä olemassa olemisen syvää totuudellisuutta huokuva osatekijä mielletyksi tulleena tiedostamisen puhtaan subjektin objektiiviseksi tulleessa älyssä, eikä Sibelius tästä edellä sanotusta johtuen ole suomen suurin ja merkittävin säveltäjä, vaan kenties jopa huonoin.
Miten kiinnostuit paremmasta suomalaisesta musiikista?
8
359
Vastaukset 8
- Anonyymi00001
Sibeliuksen suurin "vika" säveltäjänä, jos näin voi sanoa on siinä, että hän ei edusta länsimaisen musiikkitradition loogista jatkumoa jälkiromantiikasta 1900 luvun tyylipyrkimyksiin, vaan pettuleipäsinfonian tyylillisen syrjähypyn jälkeen ja koeteltuaan voimiaan aluksi kansallisromanttisessa tyylikehyksissä, taantui säveltäjänä, josta Einar Englundkin kirjoitti, anakronistiseen klassistiseen ilmaisuun terssikulkuineen, joskin klassismille epätyypillisesti ja epäluonteenomaisesti varsin staattiseen taikka stabiiliin ilmaisuun, jossa harvemmin on rytmistä draivia, mutta siinä missä Melartin ja kumppanit saivat vahvoja vaikutteita Mahlerilta ja Brucknerilta ja työnsivät etulinjojaan tätäkin edemmäksi, etsi Sibelius innoitusta jopa renessanssista ja Palestrinasta asti ollessaan siis modernistisella aikakaudella varsin taaksepäin katsova säveltäjä.
Sibeliuksen terssiauvoisa ja pastoraalinen diatoninen valoisa hilpeys sai aikaan sen, että hänestä tuli kansan suosikki ja kaikkien kansankerrosten ymmärtämä sinfonikko, joka ei ollut omaksunut kromaattisen tonaalisen harmonisen kielen fantastista monimutkaisuutta jälkiromanttiseen tyyliin yhdistettynä pitkiin melodialinjoihin.
Mutta vaikka harmoniselta struktuuriltaan kompleksisempana näyttäytyvä Melartinkin nautti jakamatonta kansansuosiota sinfonioillaan, ei tämän poismentyä myöskään hänen musiikkinsa juurtunut ohjelmistoon, vaikka oli paljon tunnekylläisempää säveltaidetta kuin Sibeliuksen sinfoniat jälkiromanttisessa ja saksalaiseen orkesteritraditioon perustuvassa tyylissään.
Mutta sen sijaan Sibeliuksen jäyhän ulkomuodon omaaman ikonisen ja ihaillun persoonan tunnettuus joidenkin kansainvälisiksikin menestyksiksi muodostuneiden pikkukappaleiden lisäksi, kuten Valse triste takasivat hänelle kestävän paikan repertoaarissa, vaikka suomalaiseen makuun kyllin simppeli diatoninen viileä klassismi ei musiikillisten tyylimurrosten aikana ollut enää muodissa kansainvälisesti tarkastellen ja suomessakin varsin outo ja harvinainen tyylin valinta romanttisten suuntausten keskellä.
En millään kaikesta sanotusta huolimatta sibeliuksen vankkumatonta asemaa ohjelmistossa kummastellen kykene oivaltamaan miten tämä on voinut saavuttaa asemansa kaikesta vanhahtavuudestaan ja arkaisoivuudestaan johtuen, jollei kyse ole reseptiivisestä väärinymmärtämisestä hänen sinfonista tuotantoaan kohtaan ja on tavallaan joidenkin mielestä hänen sinfonioidensa mestarillisesta muodon hallinnasta huolimatta unohdettu taikka oltu tajuamatta hänen viileän klassististen sinfonioidensa emotionaalista köyhyyttä ja sävel-ja harmonisen kielen takapajuista simppeliyttä mosaiikkimaisessa tematiikassaan, joka on minimalismille sukua ja siis tätä vastoin emotionaalisen voiman ollessa musiikin tärkein ominaisuus.
Emotionaalinen rikkaus muiden sinfonioissa tavallaan uhrattiin pelkän sinfonisen ja Sibeliuksen sinfonioissa kuullun loogisesti rakennetun arkkitehtonisen muotoajattelun alttarille, joka tietysti pistää pohtimaan sitä, mikä musiikin tärkein funktio on.
Enkä näe, että musiikin tulisi olla sen enempää kylmää matematiikkaa kuin viileää arkkitehtuuriakaan, vaan ennen kaikkea keino ilmaista syviä ja voimakkaita tunteita ja sieluntiloja, johon esim. Melartin ja kumpp. kykenevät paljon Sibeliusta paremmin.- Anonyymi00002
Tuukkanen, Aaltonen, Karjalainen, Fordell ym. ovat myös tehneet vaikuttavaa musiikkia.
- Anonyymi00003
Anonyymi00002 kirjoitti:
Tuukkanen, Aaltonen, Karjalainen, Fordell ym. ovat myös tehneet vaikuttavaa musiikkia.
Kysynkin nyt teiltä syvällisesti ja perin juurin asiaa pohdittuani mistä johtuu se paradoksi, että miltei vain yksi säveltäjä runsaan sadan vuoden aikaperspektiivillä tarkastellen on säilyttänyt paikkansa repertoaarissa monien muiden kadotessa järjestään ohjelmistosta ja tehdessä tilaa uusille ja modernimmille säveltäjille, vaikka tämä ensin mainittu ei ole suuruudeltaan likimainkaan mitään Beethovenin saati Mozartin luokkaa, vaan varsin vaatimaton objektivoimis-ja sublimoimiskyvyltään, ja miksi näin ei menetelty myös hänen kohdallaan, ja hänen sinfonioitaan poistettu tyyliltään vanhentuneina sävelkieleltään ajankohtaisempien ja emotionaalisesti vaikuttavampien sävelteosten tieltä, vaan joistain syystä hänen sinfoniansa ovat jonkinlaiseen musiikinhistorialliseen itsepetokseen taikka ylimitoitettuun liioiteltuun maineeseen perustuen hänen merkityksensä suhteen säveltäjänä jääneet ohjelmiston muodolliseksi täytteeksi omaamatta korkeampaa metafyysistä merkitystä musiikkina, vai johtuuko se siitä, etteivät kuulijat tunnista 1900 luvun musiikissa Sibeliuksen pelkkään ulkokuoreen jäävän musiikillisen sävelmaailman ylitarjonnan jälkeen ylimalkaan mitään emotionaalis-metafyysisiä dimensioita, jotka voisivat vaikuttaa kohottavasti heidän tunteisiinsa, kun ei Sibeliuksen sinfonioissakaan juuri milloinkaan vastaavaa ole, vaan pitävät muodon saanutta soivaa pintaa ainoana kriteerinä musiikin esittämiselle ja olemassa ololle, kunhan säveltäjä vain on joku jalustalle nostettu kuvainpalvonnan objekti, jonka tekijän mukaan keinotekoisesti myös musiikkia arvotetaan sen olemattomasta emotionaalisesta voimasta ja kyvyttömyydestä tuottaa emotionaalisia kokemuksia huolimatta, vaikka säveltäjän status repertoaarissa ja säveltaiteen historiassa ei perustu tämän musiikin todellisiin syvällisiä tunteita herättäviin kvalitatiivisiin ominaisuuksiin vaan täysin persoonaan liittyviin sekundaarisiin tekijöihin, ja jotka eivät vastaa tämän musiikin onttoa luonnetta, vaan hänen maineensa ihmisensä on hänen todellisia saavutuksiaan sinfonioiden säveltäjänä asteen suurempaa luokkaa, eikä oikeuttaisi sellaiseen hegemoniaan musiikkinsa puolesta kuin mikä hänen asemansa ohjelmistossa on?
- Anonyymi00004
Anonyymi00003 kirjoitti:
Kysynkin nyt teiltä syvällisesti ja perin juurin asiaa pohdittuani mistä johtuu se paradoksi, että miltei vain yksi säveltäjä runsaan sadan vuoden aikaperspektiivillä tarkastellen on säilyttänyt paikkansa repertoaarissa monien muiden kadotessa järjestään ohjelmistosta ja tehdessä tilaa uusille ja modernimmille säveltäjille, vaikka tämä ensin mainittu ei ole suuruudeltaan likimainkaan mitään Beethovenin saati Mozartin luokkaa, vaan varsin vaatimaton objektivoimis-ja sublimoimiskyvyltään, ja miksi näin ei menetelty myös hänen kohdallaan, ja hänen sinfonioitaan poistettu tyyliltään vanhentuneina sävelkieleltään ajankohtaisempien ja emotionaalisesti vaikuttavampien sävelteosten tieltä, vaan joistain syystä hänen sinfoniansa ovat jonkinlaiseen musiikinhistorialliseen itsepetokseen taikka ylimitoitettuun liioiteltuun maineeseen perustuen hänen merkityksensä suhteen säveltäjänä jääneet ohjelmiston muodolliseksi täytteeksi omaamatta korkeampaa metafyysistä merkitystä musiikkina, vai johtuuko se siitä, etteivät kuulijat tunnista 1900 luvun musiikissa Sibeliuksen pelkkään ulkokuoreen jäävän musiikillisen sävelmaailman ylitarjonnan jälkeen ylimalkaan mitään emotionaalis-metafyysisiä dimensioita, jotka voisivat vaikuttaa kohottavasti heidän tunteisiinsa, kun ei Sibeliuksen sinfonioissakaan juuri milloinkaan vastaavaa ole, vaan pitävät muodon saanutta soivaa pintaa ainoana kriteerinä musiikin esittämiselle ja olemassa ololle, kunhan säveltäjä vain on joku jalustalle nostettu kuvainpalvonnan objekti, jonka tekijän mukaan keinotekoisesti myös musiikkia arvotetaan sen olemattomasta emotionaalisesta voimasta ja kyvyttömyydestä tuottaa emotionaalisia kokemuksia huolimatta, vaikka säveltäjän status repertoaarissa ja säveltaiteen historiassa ei perustu tämän musiikin todellisiin syvällisiä tunteita herättäviin kvalitatiivisiin ominaisuuksiin vaan täysin persoonaan liittyviin sekundaarisiin tekijöihin, ja jotka eivät vastaa tämän musiikin onttoa luonnetta, vaan hänen maineensa ihmisensä on hänen todellisia saavutuksiaan sinfonioiden säveltäjänä asteen suurempaa luokkaa, eikä oikeuttaisi sellaiseen hegemoniaan musiikkinsa puolesta kuin mikä hänen asemansa ohjelmistossa on?
voi pohtia että tajuaako iso osa musankuuntelijoista musiikin teknisiä sun muita juttuja???? Kun puutteita on sibeliuksen musassa niin voi pohtia sitten tuota kyseistä pointtia.
eihän klassisen musan ulkopuolellakaan aina välttämättä kansan maku ole ns fiksuin maku välttämättä aina ja voi pohtia että onko suosittu musa aina automaattisesti parempaa kuin ei yhtä suosittu? Mun vastaus; ei välttämättä.
itte pidän tunnetusta kuin myös tuntemattomasta musasta että lemppareita löytyy molemmista suunnista.
Tunnetuista klassisen musan nimistä Beethoven ja Mozartti ansainneet kaiken hypen. Vivaldi myös tosi kova luu ja mä tykkään eniten kuunnella Vivaldia.
Myös viime aikoina kuunnellut myös paljon tunteisiin syviin kerroksiin vetoavaa musaa kuten Mozarttia ja niin edelleen ja niin edelleen. - Anonyymi00005
Anonyymi00004 kirjoitti:
voi pohtia että tajuaako iso osa musankuuntelijoista musiikin teknisiä sun muita juttuja???? Kun puutteita on sibeliuksen musassa niin voi pohtia sitten tuota kyseistä pointtia.
eihän klassisen musan ulkopuolellakaan aina välttämättä kansan maku ole ns fiksuin maku välttämättä aina ja voi pohtia että onko suosittu musa aina automaattisesti parempaa kuin ei yhtä suosittu? Mun vastaus; ei välttämättä.
itte pidän tunnetusta kuin myös tuntemattomasta musasta että lemppareita löytyy molemmista suunnista.
Tunnetuista klassisen musan nimistä Beethoven ja Mozartti ansainneet kaiken hypen. Vivaldi myös tosi kova luu ja mä tykkään eniten kuunnella Vivaldia.
Myös viime aikoina kuunnellut myös paljon tunteisiin syviin kerroksiin vetoavaa musaa kuten Mozarttia ja niin edelleen ja niin edelleen.Tässä maistiaisena viime vuosisadan suurimpiin luoviin taiteilijoihin kuuluvan ja sävellysnopeudeltaan ja tuotannon suuruudeltaan täysin uskomattoman Erik Fordellin vähäistä teosesittelyä, kun sinfonisia runojakin kaiken kaikkiaan on kymmeniä, sinfonioita 44, konserttoja, muista teoksista kuten lukuisista urkusinfonioista puhumattakaan:
Orkesteri:
Andante religioso 1959
Autumn (symfonisk dikt), nuova op. 17
Dansrytm 1980
Dansrytm = Tanhurytmi 1976
Dansrytm = Tanhurytmi (à la Edvard Grieg) 1976
Dansrytm = Tanhurytmi, op. 152 a 1975
Dansrytm = Tanhurytmi, op. 233 1979
Dansrytm fantasi = Tanhurytmi fantasia, op. 234 1978
Epilog, op. 247 1980
Filosofen (symfonisk dikt), op. 223 1978
Hymn till våren 1975
Kartago (symfonisk dikt), op. 248 1980
Konsertuvertyr, op. 101 1969
Korpikuvia = Ödemarksbilder, op. 225 1978
Lapponia (symfonisk dikt), op. 127 1973
Liten svit = Pieni sarja 1972
Markernas sång, op. 213 1978
Midsommarvaka, op. 128 1973
Musiikki orkesterille s.a.
Musiikki orkesterille = Musik för orkester, op. 235 1979
Musiikki orkesterille = Musik för orkester, op. 239 1979
Musiikki orkesterille = Musik för orkester, op. 240
Nocturno 1980
Ouvertura mercuriana, op. 39 B 1972
Pastorale (symfonisk dikt) s.a.
Pastorale (symfonisk dikt), op. 245 1979
Preludio eroico, op. 123 1970
Preludio sinfonico
s.a.
Preludio sinfonico (Karthago), op. 158
Rimmi (symfonisk dikt), op. 210
Satu = En saga
Scherzo för liten orkester
Syksy = Höst (symfonisk dikt), op. 184
Scherzo impetuoso, op. 38 B
Symfoni nr 5, op. 31
Symfoni nr 6, op. 32
Symfoni nr 8, op. 34 (grundversion, senare omarbetad)
Symfoni nr 9, op. 35
Symfoni nr 10, op. 36
Symfoni nr 11, op. 37
Symfoni nr 12, op. 38
Symfoni nr 13, op. 39
Symfoni nr 14, op. 40
Symfoni nr 15, op. 44
Symfoni nr 16, op. 63
Symfoni nr 16 (Suuri luonnonsinfonia = Stor natursymfoni),
op. 1 B
Symfoni nr 17 (Ny natursymfoni), op. 148
Symfoni nr 18, op. 65
Symfoni nr 21, op. 92
Symfoni nr 22, op. 95
Symfoni nr 23, op. 96
Symfoni nr 27
Symfoni nr 28 ”Chou En-lai”, op. 131. Sisältää tenorisoolon
(san. Po Chü-I)
Symfoni nr 29 (ny version)
(toinen 29. sinfonia: ks. musiikkia soolosoittimille ja orkeste
rille)
1977
Symfoni nr 30 ”Kinas folk”, op. 133. Sekakuoro, orkesteri
(san. Po Chü-I)
1974
Symfoni nr 31 1976
Symfoni nr 32 1976
Symfoni nr 33 1976
Symfoni nr 34 1976
Symfoni nr 37, op. 205 1978
Symfoni nr 37, op. 242 1979
Symfoni nr 38, op. 206 1978
Symfoni nr 33, op. 232 1978
Symfoni nr 40, op. 236 1979
Symfoni nr 41, op. 241 1979
Symfoni nr 42, op. 246 1979
Symfoni (Hymnar), op. 247 1980
Symfonisats, nuova op. 18 1980
Trilogi, op. 108 s.a.
Tunisia (symfonisk dikt), op. 247 1980
Två orkestersatser, op. 246 1980
Två symfoniska danser 1976
Vittsarlandet (symfonisk dikt), op. 212 1978
Vårmorgon (symfonisk poem) 1977
Vässi (sinfoninen runoelma), op. 8
Otsrobotnia, symfonisk dikt, noin 1980 jne. - Anonyymi00006
Anonyymi00005 kirjoitti:
Tässä maistiaisena viime vuosisadan suurimpiin luoviin taiteilijoihin kuuluvan ja sävellysnopeudeltaan ja tuotannon suuruudeltaan täysin uskomattoman Erik Fordellin vähäistä teosesittelyä, kun sinfonisia runojakin kaiken kaikkiaan on kymmeniä, sinfonioita 44, konserttoja, muista teoksista kuten lukuisista urkusinfonioista puhumattakaan:
Orkesteri:
Andante religioso 1959
Autumn (symfonisk dikt), nuova op. 17
Dansrytm 1980
Dansrytm = Tanhurytmi 1976
Dansrytm = Tanhurytmi (à la Edvard Grieg) 1976
Dansrytm = Tanhurytmi, op. 152 a 1975
Dansrytm = Tanhurytmi, op. 233 1979
Dansrytm fantasi = Tanhurytmi fantasia, op. 234 1978
Epilog, op. 247 1980
Filosofen (symfonisk dikt), op. 223 1978
Hymn till våren 1975
Kartago (symfonisk dikt), op. 248 1980
Konsertuvertyr, op. 101 1969
Korpikuvia = Ödemarksbilder, op. 225 1978
Lapponia (symfonisk dikt), op. 127 1973
Liten svit = Pieni sarja 1972
Markernas sång, op. 213 1978
Midsommarvaka, op. 128 1973
Musiikki orkesterille s.a.
Musiikki orkesterille = Musik för orkester, op. 235 1979
Musiikki orkesterille = Musik för orkester, op. 239 1979
Musiikki orkesterille = Musik för orkester, op. 240
Nocturno 1980
Ouvertura mercuriana, op. 39 B 1972
Pastorale (symfonisk dikt) s.a.
Pastorale (symfonisk dikt), op. 245 1979
Preludio eroico, op. 123 1970
Preludio sinfonico
s.a.
Preludio sinfonico (Karthago), op. 158
Rimmi (symfonisk dikt), op. 210
Satu = En saga
Scherzo för liten orkester
Syksy = Höst (symfonisk dikt), op. 184
Scherzo impetuoso, op. 38 B
Symfoni nr 5, op. 31
Symfoni nr 6, op. 32
Symfoni nr 8, op. 34 (grundversion, senare omarbetad)
Symfoni nr 9, op. 35
Symfoni nr 10, op. 36
Symfoni nr 11, op. 37
Symfoni nr 12, op. 38
Symfoni nr 13, op. 39
Symfoni nr 14, op. 40
Symfoni nr 15, op. 44
Symfoni nr 16, op. 63
Symfoni nr 16 (Suuri luonnonsinfonia = Stor natursymfoni),
op. 1 B
Symfoni nr 17 (Ny natursymfoni), op. 148
Symfoni nr 18, op. 65
Symfoni nr 21, op. 92
Symfoni nr 22, op. 95
Symfoni nr 23, op. 96
Symfoni nr 27
Symfoni nr 28 ”Chou En-lai”, op. 131. Sisältää tenorisoolon
(san. Po Chü-I)
Symfoni nr 29 (ny version)
(toinen 29. sinfonia: ks. musiikkia soolosoittimille ja orkeste
rille)
1977
Symfoni nr 30 ”Kinas folk”, op. 133. Sekakuoro, orkesteri
(san. Po Chü-I)
1974
Symfoni nr 31 1976
Symfoni nr 32 1976
Symfoni nr 33 1976
Symfoni nr 34 1976
Symfoni nr 37, op. 205 1978
Symfoni nr 37, op. 242 1979
Symfoni nr 38, op. 206 1978
Symfoni nr 33, op. 232 1978
Symfoni nr 40, op. 236 1979
Symfoni nr 41, op. 241 1979
Symfoni nr 42, op. 246 1979
Symfoni (Hymnar), op. 247 1980
Symfonisats, nuova op. 18 1980
Trilogi, op. 108 s.a.
Tunisia (symfonisk dikt), op. 247 1980
Två orkestersatser, op. 246 1980
Två symfoniska danser 1976
Vittsarlandet (symfonisk dikt), op. 212 1978
Vårmorgon (symfonisk poem) 1977
Vässi (sinfoninen runoelma), op. 8
Otsrobotnia, symfonisk dikt, noin 1980 jne.kiitos tosi paljon kiitos vielä kerran!
- Anonyymi00007
Anonyymi00006 kirjoitti:
kiitos tosi paljon kiitos vielä kerran!
Olepa hyvä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikä on totta mikä ei?
Onko juoru vai ei että nimeltä mainitsematon henkilö on tehnyt naiselle/naisille jotain joka on väärin?251905- 128875
Just saying
Mies joka antaa naiselle turvallisen olon, on seksikäs. Ei kieroja kikkoja ja haluaa olla vain sen yhden naisen mies.123657- 54598
Löytyikö syy miksi Martina on Muhiksen kanssa
Saipa naurut Gekkosen kuvasta, missä ovat ravintola Hookissa Immu fight night ottelun jälkeen, Muhoksella pullottaa hirv90565- 65541
Jos selviäisi että kaivattusi
Olisi savant asperger? Rakastaisitko vielä? Savant-lahjakkuus olisi kapea-alaista neroutta liittyen mekanisiin ja tilan88540- 42525
Päivän aivopieru Trumpilta
Trump julisti sodan hyttysiä vastaan. Myös punkit ovat Trumpin sodan kohteena. Eikö vieläkään USA:n kansa tajua tuon uko63503Jokin ei täsmää
Joskus yksi vuosiluku saa katsomaan koko tarinaa uudestaan. Löysin gradun. Matematiikka ei oikein täsmää siihen, mitä mi272493- 12487
Oliko Jani Halmeen aika jo tippua TTK:sta?
Jani Halme ja Claudia Ketonen joutuivat jättämään TTK:n. Halme ja Ketonen saivat viimeiseksi jäänestä tanssista, sambas26474Toivotko vielä viestiä
Minulta? En rohkene enää ottaa yhteyttä, kun varmasti jo uusia naisia elämässä. Nolaisin vain itseni.34463Jorma Uotinen läväytti härskin heiton - Paljastus uudesta TTK-romanssista?
Tuomari Jorma Uotisen linja on välillä hyvinkin rohkea TTK:ssa. Hän näpäytti Jaakko Parkkalille ja Kastanja Rauhalalle v9449Kuka kaipaa T m?
Kerro nainen kirjaimesi vaan... Haluan miettiä kuka tulee ekana mieleeni.. kuin kurkistus tunteiden meren pinnalle, jota32441Miksi jotku naiset on niin tyhmiä
Että elättelevät turhaa toivoa toisen kustannuksella. Onko ne kaikki kaappilesboja vai mikä niitä vaivaa? Sitten itketä51425- 58422
- 41416
S-ryhmän vastuullisuuden kaksoisstandardi
Vastuullisuuspuhe on helppoa. Vaikeampaa on selittää, miksi S-ryhmän omien merkkien tuotteita ja raaka-aineita hankitaan9407Jätä jo se puolisosi, mun kanssa kilpa-asetelma on tuhoisa.
Eikä hän tule sitä voittamaan. Myöskään missään vanhassa ei kannata roikkua, koska ei uskalla kohdata muutosta, hyvät as27406