Joulun viettoja

Mieleeni tulee elämäni historiasta joulu Jouluseuroissa! Kertomukset Ruotsin.Lapista olivat kovin hienoin vedoin maalattu silmiemme eteen. Olihan se koettava itsekin. Turusta lähti bussi illalla niin, että ajettiin yötä myöten ollaksemme ajoissa perillä. Matka jo sinänsä oli elämys istua niin kauan paikallan ainoana viihdyttäjänä keskustelut siinä minne ääni yletti. Kun sitten pitkän taivalluksen jälkeen avautui tunturien välistä valaistu Jällivaaran kaupunki, näky oli sykädyttävä. Kertomsten perusteella oli tietenkin ladattu ihan huimia odotuksia, miten saamme vajaan viikon olla Taivaan esikartanoisa. Realismi palasi kyllä melko pian, kun tulimme hirveään tungokseen, jossa puhuttiin outoja kieliä. Sopeutuminen vei vähän aikaa. Yhtä asiaa muistan erityisellä lämmöllä. Saimme kortteerin Saamelaisen koulun asuntolasta ja Inger Nutti-niminen henkilö apulaisineen piti meistä todella hyvää huolta. Se on jäänyt mieleen, että siellä olivat omakottitalot ienosti hoidettu ja koristeltu joulun viettoon. Kaunista oli! En ole oikein sosiaaalisten tilanteiden ihminen, joten olin kuin sivusta seuraaja. Läheisin kontakti syntyi norjalaiseen Tryggve Marjavaaraan, joka oli sydämellinen mielestäni ja keskusteli kanssani tasa-arvoisesti. Se tuntui ihmeelliseltä! Mukavia muistoja. Saarnat kaikki eivät antaneet parasta antia, varsinkin, kun norjalalinen saarnasi ja norjalainen tulkkasi ja molemmat huusivat yhtä aikaa. Ehkä Hengen virtaa ei pysty säännöstelemään. Kävin sitten muutamia kertoja muulloinkin eri kokoonpanoilla ja asuimma joskus hotellissa ja Dundretin mökeissä. Jokaisella reissulla oli omat puolensa. En niitäkään kokemuksia haluaisi unohtaa.