Uskotteko että kaivattunne rakastaa kumppaniaan/ nais/ miesystäväänsä/ vaimoaan/ miestään?
Entä uskotteko, että kaivattunne rakastaa teitä? Jos molempia, kumpaa enemmän?
Jos itse olet varattu, miten asiat on omalla kohdallasi? Rakastatteko molempia?
Entä uskotteko, että kaivattunne rakastaa teitä? Jos molempia, kumpaa enemmän?
Jos itse olet varattu, miten asiat on omalla kohdallasi? Rakastatteko molempia?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Joo
Joooooo!
Ei hän kumppaniaan ainakaan rakasta jos kolmansille osapuolille on kova houkutus, ikävä kyllä.
Kukaan ei voi elää laput silmillä. Houkutuksia tulee aina joihin osa lankeaa & osa ei, eikä se houkutus rakkautta useimmiten ole vaan joku välitila.
Uskon, että kaivattuni rakastaa naisystäväänsä ja haluaa pitää tämän elämässään lopun ikäänsä. En halua, että minä vaikutan mitenkään kielteisesti heidän väliseen suhteeseen. En tunne mustasukkaisuutta siitä.
En osaa sanoa, mitä kaivattuni tuntee minua kohtaan. Mutta jotain hän ilmiselvästi on ainakin jossain vaiheessa tuntenut. Ehkä vetovoimaa. Mustasukkaisuutta ainakin.
Olen varattu ja tunnen rakkautta aviomiestäni kohtaan. Ensi tapaamisesta lähtien olen tiennyt että haluan elää hänen kanssaan yhteistä elämää loppuelämäni ajan.
Kaivattuani rakastan toisella tavoin. Tunnen/olen tuntenut häntä kohtaan voimakasta vetovoimaa, mutta en tiedä, miten sen kanssa toimisin. En ole koskaan ajatellut että meille tulisi parisuhdetta, koska olemme jo molemmat suhteessa. On vain tunne, jolle ei ole oikein tarkoitusta. Se mitä haluaisin tällä hetkellä, olisi ystävyys, mutten tiedä varmuudella kykenisikö hän siihen. Itse kykenisin.
Tietenkin jokainen rakastaa sitä jonka kanssa valitsee olla. Jos ei rakasta niin eroaa.
Se ei aina ole niin helppoa😔
Sydän huutaa silti toisaalle.
Ero on kova prosessi mutta henkisesti se olisi paras ratkaisu. Lähtisin kaivattuni luo jos hän mut huolii. ❤️
Juu, yhdessäoloon voi olla lukuisia monia muitakin syitä, kuin että rakastaa.
Sano nyt pari esimerkkiä.
Yhteinen lapsi, omistusasunto
Rahatilannekin saattaa vaikuttaa. /sivusta
Ei uskalla lähteä tai tulee turpaan. Suojelee lapsia. On talo ja velkaa ja haluaa pitää lapsilleen tutun kodin. "Onhan se kuitenkin ihan hyvä vanhempi" ja ei halua lapsille erovanhempia. Uupuneet erityislapsen vanhemmat, ei tukiverkkoja. Ei halua rikkoa lapsen suhdetta uusvanhempaan johon lapsi kiintynyt. Asuu jossain horrnan tuutissa tai ulkomailla.
Esimerkkitilanteita.
En huolisi ketään, joka hyppää suhteesta heti uuteen. Pitää osata olla yksinkin. Ja pitää olla selkärankaa sen verran, että lähtee rakkaudettomasta suhteesta.
Kunnon luuuseri haaskaa toisen elämän noista syistä.
Olin suhteessa useita vuosia kun en uskaltanut olla yksin enkä tunnustaa sitä asiaa itselle.
Miksi ei rakastaisi. Kaipaus eri juttu.
Uskon että rakastaa puolisoaan, ja se on tietysti hyvä juttu. Ei varmasti rakasta minua, mutta jos hyvin käy, ehkä joskus muistaa, toivottavasti hyvällä.
Oma puolisoni on hyvin, hyvin itsekeskeinen. Uskon että hän rakastaa minua, mutta itseään luonnollisesti paljon enemmän, ja tämä kakkossija tuntuu olevan melkoisen kaukana siitä ykköspaikasta. En halua hajottaa mitään, enkä satuttaa ketään, mutta olen alkanut miettiä, kuinka pitkään jaksan kituuttaa näin.
Miksi uskot, ettei hän varmasti rakasta sinua?
Koska mikään oikean elämän havainto ei tue tuollaista kuvitelmaa, eikä ihme, sillä emme edes tunne toisiamme emmekä ole tekemisissä - mutta kai sitä saa silti haaveilla, vaikkei olisikaan kuin tuulentupa.
Gubbe,gubbe,olet kallis,jis sut joutuu elättään!
Uskon että rakastaa minua, mutta ei halua. Molemmat rakastetaan puolisoitaan eri tavalla. Rakastan ainakin sitä miestä joka ei ole puolisoni. Surilllinen tilanne.
Voi olla että lopulta olen yksin tunteideni kanssa. ❤️
Sitä alkaa olla hajamielinen eikä läsnä. Kun tajuaa että toisen kanssa voisi hetkessä saavuttaa sen mikä jäänyt puuttumaan. Silti lähteminen tuntuu mahdottomalta. Jääminenkin. Kaikki Se hässäkkä. Toivoisi vain voivansa häipyä takaovesta kuin ei olisi ikinä ollutkaan.
Hommaa oma kämppä,äläkä puskeudu toisten yhteisille paikoille,koska niihin pitåå olla lupa myös toiselta puolisolta!
Jollain tasolla varmasti sillä heitä yhdistää paljon. Mutta hän on vietävissä...elämä on otettavissa ja Jokainen ansaitsee onnea, hinnalla millä hyvänsä. Hän puolestaan voi keskittyä joogaansa sun muuhun oman tapansa ympärillä pyörivään ja tehdä tästä helpompaa ja miellyttävämpää kaikille osapuolille
Hän on kumppaninsa kanssa naimisissa ja ero tulisi varmasti kalliiksikin.. Hyvin heillä ei taida mennä, sen verran olen ymmärtänyt sekä hänen puheistaan että muutenkin huomioinut. Varmasti jollain tavalla kumppaniaan ehkä rakastaakin, heillä pitkä yhteinen historia. Ja vaimonsa on hänelle talouden-/kodinhoitaja, jota ilman hän ei pärjäisi. Hän mies ei osaisi olla yksin, hän ei ole koskaan oikein ollutkaan yksin. Paremman puutteessa on vaimonsa kanssa jotta käytännön arki sujuu. Ja ehkä myös syyllisyyden ja velvollisuuden tunteestakin, en avaa sen enempää tuota.
En usko että hän rakastaa minua, mutta hän alkaisi sivusuhteeseen kanssani varmasti edelleen heti, jos vihreää valoa näyttäisin (emme ole olleet yhdessä mutta voimakasta kemiaa välillämme kieltämättä on). Kielletty ja uutuuden viehätys häntä kiehtoo ja hän luulee että minä olisin jotenkin todella erityinen hänelle.. on sen sanonutkin. Jos jättäisin mieheni, en tiedä jättäisikö hän vaimonsa ja haluaisi kanssani yhteisen tulevaisuuden..
Minä en häntä huolisi koskaan kumppanikseni, en pystyisi luottamaan häneen. Satuttaisi minua ennemmin tai myöhemmin. Oma mieheni on luotettava ja hyvä mies enkä aio liittoani pilata pettämällä vaikka minun ja tämän toisen välillä onkin vahvaa kemiaa yms.
Kaipaan ja rakastan ihmistä. Minua ei kiinnosta vttuakaan onko, inhoan sanaa, varattu vai ei. Ihmistä ei voi omistaa.
Olen joutunut hoitamaan läheisieni pääkoppaa ja olemaan perheessä "terapeutti". Minusta kiinnostuvat vastaparit, jotka kaipaavat "hoitoa". Se ei poista ikävääni, että haluaisin tasavertaisen kumppanin.
Hoito on empatiaa. Rakkautta on kuitenkin monenlaista.
Mulla vähän sama, siinä mielessä että vähän reppanat ja rentut kiinnostuvat minusta ja minusta tulee heidän "hoitaja"/terapeutti jos en heti alkutekijöissään reilusti peräänny tai ala muuten ns. viileämmäksi. seksuaalista vetovoimaa on aina paljon puolin ja toisin, mutta onneksi nykyään tiedostan tuon traumakemiajutun.
Tänne valitettavasti kirjoittaa eräs mies jolla on mielikuvituselämä. Ja luullee mitä luulee. En ole koskaan ollut hänestä kiinnostunut ja vain ilmiantanut hänet. Rakastan omaa puolisioani ennen nyt ja tulevaisuudessa. Ja jos kyseinen mies minua tulee vielä lähestymään niin en epäröi ottaa yhteyttä viranomaisiin. Tällainenkin tarina on suomessa olemassa.
Haaveilee vaan toisten omaisuuksista......jos joku maksaa hänen vanhuusturvan,sairas ,varastava ihminen!
*Sivusta!
Onkohan tuo naimisissa ja missä elää?
Voisi pettääkin kuka tietää?
Se rakastaako puolisoaan vai ei on sinänsä yhdentekevää sillä jokatapauksessa varattu on sitoutunut puolisoonsa, jolloin kolmannelle osapuolelle jäisi ainoastaan satunnaisia kohtaamisia ja odottelemista. Eli suhteen mahdollisuus olisi kuitenkin minimaalinen.
Ketä yrität huijata? Itseäsi?
Mikä tuossa oli huijaamista? kuulosti ihan rationaaliselta.
(sivusta)
Rationaalista ei ole leikkiä jumalaa ja väittää tietävänsä miten missään muussa kuin omassa parisuhteessa on sitoutumisen taso.
Elie ennemminkin isnä huijaat itseäsi ajattelemalla ettei kaivattusi olisi sitoutunut puolisoonsa? En minä määritä kenenkään sitoutumisen tasoa heidän suhteensa kohdalla. Kuitenkin, jos he asuvat yhdessä, ovat seurustelleet vuosia tai ovat kihloissa tai naimisissa niin kyllä minä oletanheidän olevan sitoutuneita toisiinsa niin kauan, kunne (jos) he eroavat. Olipa tilanne mikä tahansa niin varatun kanssa saa ainoastaan hetkiä, kun puoliso saa yhteisen elämän. Rationaalista tai ei, niin käytännössä kuvion kulku on kuitenkin todettu ja havaittu.
Oletat. Sepä se.
Oletko mies?
Jos haluaa suhteen, yhteisen kodin ja yhteiselämän niin sillä onko varattu sitoutunut puolisoonsa ei ole käytännössä merkitystä, jos hän on puolisonsa vierellä sitoutumisen vahvuudesta riippumatta. Hänhän ei olisi yhdessä puolisonsa kanssa, jos haluaisi yhteiselämän, jonkun toisen kanssa. Ajatukset eivät lämmitä talviöinä vaan samassa sängyssä vieressä nukkuva mies.
Ajattelusi on melko epäloogista ja jotenkin jää olo että vakuuttelet itsellesi tai jollekin piirisi jäsenelle jotain. Ihmiset eroavat, suurin osa varmaan muista syistä kuin kolmannen osapuolen takia, mutta eikö silloin sillä kolmannella osapuolella ole mahdollisuus vaikka loppuelämän onneen? Kerrot että se joku kuuluisa varattu on puolisonsa vierellä. Mistä sinä tiedät? Haluat väkisin tehdä sen kolmannen osapuolen "paikan" selväksi. Ja nyt kun tämä sama luuppi alkaa ero ensin, ei se rakas ystävä niin mene aina IRL. Ei läheskään aina. Olet aika kauan jaksanut toistaa itseäsi täällä ja vakuutella jollekin jotain. Toivottavasti onnistut ja se oma puolisosi pysyy vierelläsi.
Ei tuo minusta kuulostanut puolisostaan mustasukkaisen kirjoituksilta, vaan sellaisesta puolisolta, joka itselleen selittelee, miksi tyytyy nykyiseen asetelmaan.
Kyllä minustakin kaikilla on oikeus onneen, mutta olen myös nähnyt, että ihmiset harvemmin ovat valmiita luopumaan avo/avioliitostaan, vaan mieluummin yrittävät virittää jotain suhdekuviota siihen jotain rinnalle. Ja silloin sille kolmannelle pyörälle jää vain murusia, mikä tietysti voi olla ihan riittävästi, jos itsekin on tahollaan varattu.
Huti kummaltakin arvailijalta. Olen sinkku ja pohdin tätä asiaa täysin teoreettisesti. Te taasen taidatte katsoa tilannetta varattuun rakastuneen näkökulmasta?
Summa summarum: Varattuun rakastuneena kokisin saavani murusia sillä hän jakaisi elämänsä puolisonsa kanssa ja minulle jäisi hetki siellä ja toinen täällä. Joulut, Juhannukset, syntymäpäivät ja kaikki ne kokemukset, jotka jaetaan rakkaan kanssa jäisivät kokematta tai olisivat "ehkä joskus"-ajattelun varassa ja unelmissa. Todellisuudessa harva irtautuu vakaasta parisuhteesta/avioliitosta vaikkei olisikaan umpirakastunut, jos on kuitenkin suht tyytyväinen.
Toisaalta jokaisessa suhteessa on ylä-ja alamäkensä ja jokainen tajunnee ettei pitkän suhteen päättäminen ole helppo ratkaisu - etenkään, jos on yhteisiä lapsia jne. Toisaalta puolet avioliitoista päättyvät eroon, mutta onko valmis odottelemaan sattuuko juuri hänen suhteensa olemaan kyseiseen puolikkaaseen kuuluva? Itse kannatan sitä ajatusta, että pyrkii jo ihan itsensä takia etsimään jonkun, joka on vapaa suhteeseen, kuin jäämään odottelemaan, josko joskus. Toki on tuuristakin kiinni kenet kohtaa ja rakastuuko.
"Summa summarum: Varattuun rakastuneena kokisin saavani murusia sillä hän jakaisi elämänsä puolisonsa kanssa ja minulle jäisi hetki siellä ja toinen täällä."
Tuo on hyvin ajateltu, todennäköisesti siinä kävisi juuri noin. Ja vaikka alkuun ne muruset tuntuisi riittävältä, niin suurimman ihastuksen laannuttua se varmaan alkaisi tuntua liian vähäiseltä.
Yksityisioita mutta typerykset ei ymmärrä ja kyselee
Yksinkertaisia ameeboja
Ei rakasta koska hänellä ei sellaisia tunteita ole.