Kirjoittaja; -BoH-
Alkusanat. Jos et tykkää "maalaismenosta" älä lue, tökkää varmasti. Muut, rohkeat varsinkin naiset, have at it.
Mielelläni kuulisin kommentteja sitten jälkeen, mikä kiihotti (jos mikään) mikä ei, jne. Ruusut, risut, kritiikki, kaikki kelpaa. Haluaisin kehittyä kirjoittajana. Kiitos.
- - - - - - - - - - - - -
Jessica painoi kaasua, iso musta mersu urahti. Beigen värinen pikkukottero jäi taustapeiliin. Piinkovat business-naisen silmät ei edes käynyt peilissä, vilkaisi vain kelloa. Pitäisi olla jo siellä, mikä se nyt oli, Jessica mietti sen jossain täällä olevan kylpylä-hotellin nimeä.
Ärsytti. Aina kun tämä korkeasti koulutettu, älykäs, harvalukuisen paljon tienaava pitkähiuksinen brunetti ja ylelliseen elämään tottunut upean kaunis nainen joutui tulemaan kehä-kolmosen ulkopuolelle, hän tunsi pienen kouristuksen vatsanpohjassa.
Metsää ja peltoja vilisi. Jessicalle tuli mieleen se ainaisen häpeällinen, syvällä sisällään jäytävä kiihotuksen rikka, josta ei vain päässyt eroon. Nainen lähes halveksi maaseutua, sen mielestään juntteja ihmisiä. Hän tunsi tutun väristyksen menevän kehonsa läpi, koska se ajatus toi taas sen ärsyttävän kontrastin esiin. Jessica vastusti, mutta tunsi kostuvansa. Se ei jättänyt häntä rauhaan.
Nainen käänsi radiota isommalle ja vilkaisi ulos henkäisten. Perkele.
Hänen miehensä oli samaa kaliiberia. Alfa, menestyvä suuryrityksen johtaja kuten hänkin. Kaikkea oli, he olivat eliittiä. Mutta yksi asia joka tätä täydellisyyttä varjosti, oli Jessican puute.
Nainen ei vaan ollut saanut, ei vaikka heillä oli kyllä yhteistä. Vaikka seksiä oli paljon. Mutta se jokin, se jokin aina vaan oli puuttunut. Se jokin, oli tuo rikka hänen sisimmässään, joka taas pilkisti esiin, koska hän oli täällä. Viha-rakkaus suhde kai tavallaan, mistä syystä hän ei ehkä halunnut tulla landelle ylipäätään.
Mielikuva siitä kuvittelemastaan tapahtumasta tulvi väkisin Jessican mieleen miten hän joutuisi, tulisi otetuksi, sellaisen.. hän huokaisi yrittäen pudistaa sitä ajatusta, mutta tunsi miten vatsanpohjasta kouristi samalla, kun jotain suorastaan valahti hierovalle, ruskeanahkaiselle ties mitenmonen automaatiotoiminnon sisältävälle istuimelle. Mersu teki äkkinäisen korjausliikkeen ja palasi kaistalle. Voi helvetti, missä se olikaan se paikka, nainen parahti mielessään ja näppäsi navigaattorin puheohjauksen symbolia isosta screenistä. Täältä oli päästävä.
Tämä asiakas oli kauan Jessican kiikarissa ollut, valas, kuten business maailmassa he näitä kutsuivat. Raha. Raha ajoi, sitä tässä tehtiin. Nyt hän oli saanut vihdoin sovittua henkilökohtaisen tapaamisen. Mutta, kun kyseinen asiakas oli tavoiteltu ja tiesi arvonsa, pystyi hän sanomaan missä ja milloin. Ja hän nautti hiljaisuudesta ja rauhasta. Siksi siellä täällä jossain korvessa. Jessica tuhahti kuin halveksien. Hän olisi tavannut Tukholmassa, pilvenpiirtäjän luxus-ravintolassa. Näyttö kertoi, että parin kilometrin päästä vasemmalle.
Musta mersu kurvasi asfaltille kulkeutuneita kiviä roiskien risteävälle tielle, joka reilun kymmenen kilometrin päästä muuttui yhä pienemmäksi ja vielä soratieksi. Jessica kiroili landea mielessään ja kääntyi Navin puoleen, onko tämä muka varmasti oikein.
Vauhti oli puolittunut, auto liikkui hiljakseen, edelleen kuitenkin eteenpäin naisen tutkiessa asiaa kunnes tuli ilmi, että väärä risteys. Piti vielä jatkaa jonkin matkaa suoraan edellistä.
Jessica mietti painokelvottomia alkaen katsella missä ympäri. Oltiin jo ihan lepikossa, metsää ja pusikkoa vain. Kunnes pieni peltoaukea aukesi edessä. Nainen kirskautti peltoliittymän kohdalle poikittain kuin maailman omistaja, vähät välittäen oliko muita liikenteessä ja näppäsi kosketusnapilta R. Raskas, iso, monen sadan tuhannen euron musta Mercedes-katumaasturi lipui peltoliittymään, ja painui sitä mukaan siihen. Nainen hipaisi D ja polkaisi kaasua. Mielettömän tehokas AMG V8 moottori ärjäisi. Auto ei liikkunut mihinkään. Nainen yritti uudelleen, kunnes vihdoin suostui vilkaisemaan ovesta.
»Perkeleen perkele ja helvetin lande!« Jessicalta pääsi lie merimiehiäkin punastuttava sarja sanoja.
Nainen paiskasi oven kiinni ja mietti nanosekunnin. Hän ei ollut mikään avuton pikkupimu, hän ei ollut päässyt asemaansa missä oli, olemalla itkupilli ja kyvytön. Terävät business-naisen aivot kävi kuumeisesti. Pellonreunassa näkyi menevän pieni tie, risteyksessä numerokyltti ja sellainen joku niin landemainen lehmäkyltti sen vieressä – Sonnisen maitotila. Nainen katsoi sitä kuin se etoisi, kunnes mieleen tuli kiire ja se valas. Ei auttanut.
Mersu sammui, takaluukku piippasi, surisi auki. Jessica kömpi auton sisällä sinne. Se ei ollut temppu eikä mikään vetreälle alle nelikymppiselle satakuusikymmentäviisisenttiselle erinomaisen hyväkuntoiselle nuorelle naiselle. Lukemattomat jooga- ja kuntosalitunnit eivät olleet menneet hukkaan.
Kissamainen pantteri kapusi takapenkin selkänojan yli, käsissään lie kymppitonnin maksaneet Cuccin korkkarit.
Kohtalokas harhakäännös
9
965
Vastaukset
- Anonyymi00001
Nainen avasi Mersun kontissa sivuluukun sähkönappia hipaisemalla, otti sieltä esiin kultaisin kirjaimin kirjaillun mustan samettisen pussin, jonka punotun nyörin avaamalla sisältö tuli esiin. Kaikki huokui rahaa. Esiin nousi naisen nostamana upean kiiltävät, punaiset Hunter-merkkiset korkokumisaappaat.
Jessica kääräisi vaalean, sikamaisen kalliinnäköisen Pariisissa teetetyn mittatilausjakkupuvun housun lahjetta ja pujotti jalkansa saappaaseen, sitten toinenkin.
Mersun luukku hiipi sähköisesti kiinni, kauko-ohjainta tiellä sen edessä painava nainen katsoi miten se sulkeutui kunnes vilkut vilahtivat kipakasti pari kertaa. Nainen henkäisi, ja lähti kävelemään.
Se mielikuva pyrki väkisin puskemaan mieleen, Jessican yrittäessä väkipakolla pitää sitä loitolla ja miettiä niitä seitsemää miljoonien diiliä joita oli menossa samaan aikaan. Mutta aina se vain tunki kurkistamaan, naisen saapastellessa jo pitkällä sitä pikkutietä metsän keskellä, väistellen inhoten kuraisimpia kohtia ja lätäköitä. Naista etoi. Stadi on vaan niin miljoona kertaa parempi, Jessica ajatteli.
Landemainen vieno tuoksahdus kävi tuulessa, kun metsän takaa puiden välistä alkoi näkyä perisuomalaisen maatilan pihapiiri. Koira haukkui.
Traktori oli pellon reunassa parkissa. Keltainen talo punaisella katolla näytti juuri niin köyhältä kuin mitä Jessican mielessä aina oli ollut maaseudusta. Hirsinen punavalkoinen aitta jakoi pihaa talolta, jonka takana oli pitkä oranssitiilinen matala rakennus. Navetta.
Jessican nenä nirpisti reaktiona. Nyt naiselta pääsi jo pieni väristys. Ei helvetti, tähänkö oli tultu. Hän, siis hän, piinkova business-nainen Helsingistä, heittämällä sata kertaa ylempiarvoisempi näitä täällä, oli nyt menossa kysymään.. Jessica huomasi miten hänen aivonsa pisti vastaan edes ajatella sitä. Siis kysymään apua.
Hinausapua.
Joiltakin landejunteilta. Naista puistatti suorastaan, mutta tämä jatkoi matkaansa tarkkaillen tiukasti näkyykö ketään missään.
Jessica saapui talon pihaan, koira louskutti taustalla pihan perällä aitauksessaan. Västäräkki pomppi nurmella. Nainen pälyili ympärilleen, peitti kesäistä aurinkoa silmiltään, kunnes nousi kolme porrasta puiselle ovelle ja kokeili sitä. Ovi aukesi. Tunkkainen landehaju tuntui vastaan.
»Huhuu! Onko täällä ketään?!«
Jessica hihkaisi ja vaikeni sydän pamppaillen. Ei kuulunut mitään. Samassa takaa, navetan suunnalla pörähti joku mikälie laite pörisemään kiivaasti, vaimealla äänellä. Kuului lehmän ammuntaa. Jessica käännähti katsomaan tuntiessaan taas puistatuksen kehossaan. Niinpä tietysti. Se oli ehkä Jessican tähänastisen elämän suurin kynnys ylitettäväksi, kun hän mietti, mennäkö vaiko ei. Valas tuli mieleen. Miljoonat. Perkele.
Nainen lähti askeltamaan kohti navettaa, nielaisten kuivunutta kurkkuaan, tuntien lähes etovan olon, mutta sen kouristuksen hapuilevan vatsanpohjan tietämillä yltyen, kuin vaanien. Punaiset upeat korkokumisaappaat askelsi tarkoin askelin väistellen likaisimpia kohtia.
Brunetti hulppeasti laiteltu nuttura korosti naisen arvokkuutta, kokonaisuus oli kruunattu virheettömällä, high-end meikillä. Turhaan ei naisella käynyt joka aamu ennen töihin lähtöään palkattu väki tekemässä hänelle ne. Kampaus ja meikki. Rahalla.
Lehmän ääni kuului uudelleen, joku kilahti ja kolahti. Kuului törkeää kiroilua, rouhealla miehen äänellä.
Jessica tunsi miten hänen monen sadan euron merkki-stringit kostui uudelleen, vatsan pohjassa kouristi. Sellaisen. Nainen nielaisi edellistä isommin, astellessaan ovea kohti, jossa iso valkoinen kyltti suorastaan huusi, NAVETTA. Allaan jokin iso STOP-merkki. Vaikutti olevan se, josta tuonne haisevaan, Jessicaa puistattavaan paikkaan pääsee. Nainen pysähtyi ennen ovea, katsellen järkyttyneenä sen edessä olevaa rappua. Se oli ihan siinä itsessään. Siitä järkytyksestä toipuen, seuraavan koittaessa heti, kun nainen aivan kuin ei olisi edes astunut sille, korkokumisaappaat varpasillaan inhoten kuin yrittäen, ettei osuisi edes siihen rappuun, avasi oven.
Vastaan pelmahti Jessicalle luotaantyöntävän lämmin, kostea, landemaisin tuoksu mitä tiesi. Navetan vahva haju. Nainen sulki silmänsä. Tämä Ei ole todellista, ajatellen samalla, kun astui sinne sisään ollen kuin ei olisi olemassa, ettei osuisi mihinkään, tai olisi siellä, tai hengittäisi. Tai mitään.
Kumisaappaita rivissä, naulakossa lantaisia kumisia essuja, vihreitä oransseja, punainen. Pyykkitelineellä pitkiä kumihanskoja, kaikenlaisia. Seinillä hyllyjä täynnä kaikenlaista roinaa ja laatikoita. Letkuja roikkui naulakossa, ämpäreitä ja kannuja lojui seinustoilla.- Anonyymi00002
Se sen jonkin laitteen pörinä kuului nyt eri tavalla, hiukan vaimeammin. Jessica eteni peremmälle, pöydällä oli jokin vihreä kansio aukinaisena, valkoiset kortit joissa luki isolla, Siemennys-ja terveykortti.
Jessica tunsi puistatuksen mielikuvasta jonka se toi. Äkkiä täältä pois. Nainen kääntyi ja kurkisti viereiseen huoneeseen jonka ovessa luki isolla MAITOHUONE, valkoisessa kyltissä. Sielläkään ei näkynyt ketään, mutta se pörisevä ääni kuului sieltä selkeämmin ja jokin kirkas letku heilui isoon metalliseen tankkiin kiinnitettynä ja roiskui sisällään jotain valkoista. Jessica katseli sitä kuin myrkyn nielleenä, kunnes kääntyi ja asteli seuraavalle ovelle, väistellen mielestään enimpiä lantaisia saappaan jälkiä lattialla. Syvä huokaus, kunnes avasi oven.
Siinä se nyt oli. Navetta. Lehmiä, vasikoita, karsinoita, likaisia roiskeita seinissä. Jessicaa suorastaan puistatti, mutta se kouristus helmeili vatsanseudulla piinaavan vahvistuvasti. Sitä oli koko ajan vaikeampi vaientaa. Ja juuri kun hän oli aikeissa huutaa sielläkin, hän kuuli sivultaan raavaan miesäänen.
»Mitä asiaa.«
Jessican sydän sykähti, kun hän kääntyi ja näki äänen lähteen sivultaan. Sellaisen. Edessä seisoi niin landejuntin näköinen mies, kuin Jessica oli ikinä koskaan osannut edes kuvitella siinä fantasiassaan.
Niin, siinä fantasiassaan. Häpeällisimmän ja salaisimman, mutta kiihottavimman, mitä hänellä koskaan oli ollut ja tuli olemaan. Se rikka hänessä.
Hän tunsi, miten häneltä valahti jotain lisää housuunsa, joutuen pinnistämään reisiään yhteen. Mies taisi havaita tämän, silmänsä väikähti ja terästyi.
Likainen, huvittavan nolossa asussa tahraiset tummansiniset liian piukat lappuhaalarit, saman navy-bluen sävyinen kireä T-paita, vihreä, kostean kiiltelevä myös tahrainen vettä valuva perverssi kumiessu yllään, joka peitti puoliksi tämän jaloissa olevat mustat Kontio-navettasaappaat. Käsissään tällä Jessican silmissä epätodellisen nololla juntilla, oli pitkät olkavarsiin yltävät kaksiväriset ihan yhtä pervot kuin tuo essu -kumihanskat, oranssinsiniset.
Kaiken kruunasi se Jessican mielestä niin junttimainen oranssi Hankkija-lippis, hiukan takaraivolla.
Mies oli varmasti lähes kaksi metriä pitkä, harteikkaan jäntevä ja näissä sotkuisissa maalaistöissä raatamaan tottunut raavas uros.
»Mikäs pikkupimu prinsessa tytteli se sie oot?«
Mies sanoi matalalla jyrisevällä äänellä -saaden Jessican ihon kananlihalle, toljottaen tätä päästä punaisiin saappaisiin ja takaisin, lipaisten huultaan, ihan kuin ei olisi koskaan Naista nähnyt.
Juuri kuten Jessica oli aina kuvitellut, sellaisen landejuntin limaisesti tekevän. Se sai hänen sykkeen kiihtymään hallitsemattomasti. Poskissa tuntui jotain mitä hän ei oikeastaan koskaan tuntenut. Niitä tuntui rusottavan. Mutta hän urhoollisesti vielä yritti, rykäisten kurkkuaan.
»Älä sä juntti mulle ala. Tuut nyt hinaamaan mun auton tuolta vähän matkan päästä. Se jäi jumiin sinne helvetin landemutaan. Mä maksan vuodessa niin paljon veroja, et nää teidän tukiaiset makseltas niillä varmaan sata kertaa, niin se varmasti kuittaa sen.«
Jessica suorastaan tuhahti, piinkovan business-naisen uhmakkuudella ja itsevarmuudella. Mutta kehonsa, tuo petturi, kertoi toista, naisen puristaessa vieläkin, tahdottomastikin reisiään yhteen yrittäen estää enempää valumasta.
Mies katseli paljon pienempää, uhmakasta naista arvoituksellisin silmin, ilmeenkään värähtämättä, pitkän tovin. Jessicaa alkoi vituttaa.
»Tajuatko sä? Mulla on kiire. Sun nää mansikit ja navettahommas joutaa sen vertaa odottaa, kyllä sä ehdit siementämään, tai mitä ikinä te juntit täällä touhuuttekaan, sen jälkeen.«
Nainen vilkaisi ivallisesti ympärilleen päästellen hänelle totuttuun tyyliin, millä asiat tapahtui firmassaankin. Kaikki alaisensa, niin naiset kuin miehet, oli saaneet kuulla ja tiesivät, jos hänelle ei käynyt.
Mutta tuo navettajuntti vain toljotti, vilkaisi uudelleen pitkästi naisen punaisia korkokumisaappaita, kunnes takaisin tämän silmiin.
»Jaa jaa, vainiin on asiat pikkupimulla.. No, saahan sitä aina sannoo. Mutta joskus ne sanat sitte pääsee myös lunastammaan. Siekö se kävit tuolla miu talossa? Mie näin ku joku käveli sinne. Rekku haukkui. Ei siellä kettää oo, äiskä assuu kylällä.«
Jessican silmissä alkoi kieppua. Tuo likainen juntti ja sen tytöttely, pimuttelu, junttimaisen puheenparren kanssa sai naisessa aikaan sen mielenvikaisen repivän kontrastieron, jota hän aina tukahdutteli. Sellaisen. Kiihotus valtasi alaa, se tunne vatsan pohjassa oli jo hallitsemattomasti irti. Hän kaikinkeinoin taisteli, mutta alkoi jäädä alakynteen. Hän olisi halunnut kiljua tuon helvetin landejuntin kuuseen pimutteluineen, mutta samaan aikaan hänellä valui jo pitkin reisiä. Ja sekös kiihotti häpeällisesti, vielä lisää. - Anonyymi00003
Anonyymi00002 kirjoitti:
Se sen jonkin laitteen pörinä kuului nyt eri tavalla, hiukan vaimeammin. Jessica eteni peremmälle, pöydällä oli jokin vihreä kansio aukinaisena, valkoiset kortit joissa luki isolla, Siemennys-ja terveykortti.
Jessica tunsi puistatuksen mielikuvasta jonka se toi. Äkkiä täältä pois. Nainen kääntyi ja kurkisti viereiseen huoneeseen jonka ovessa luki isolla MAITOHUONE, valkoisessa kyltissä. Sielläkään ei näkynyt ketään, mutta se pörisevä ääni kuului sieltä selkeämmin ja jokin kirkas letku heilui isoon metalliseen tankkiin kiinnitettynä ja roiskui sisällään jotain valkoista. Jessica katseli sitä kuin myrkyn nielleenä, kunnes kääntyi ja asteli seuraavalle ovelle, väistellen mielestään enimpiä lantaisia saappaan jälkiä lattialla. Syvä huokaus, kunnes avasi oven.
Siinä se nyt oli. Navetta. Lehmiä, vasikoita, karsinoita, likaisia roiskeita seinissä. Jessicaa suorastaan puistatti, mutta se kouristus helmeili vatsanseudulla piinaavan vahvistuvasti. Sitä oli koko ajan vaikeampi vaientaa. Ja juuri kun hän oli aikeissa huutaa sielläkin, hän kuuli sivultaan raavaan miesäänen.
»Mitä asiaa.«
Jessican sydän sykähti, kun hän kääntyi ja näki äänen lähteen sivultaan. Sellaisen. Edessä seisoi niin landejuntin näköinen mies, kuin Jessica oli ikinä koskaan osannut edes kuvitella siinä fantasiassaan.
Niin, siinä fantasiassaan. Häpeällisimmän ja salaisimman, mutta kiihottavimman, mitä hänellä koskaan oli ollut ja tuli olemaan. Se rikka hänessä.
Hän tunsi, miten häneltä valahti jotain lisää housuunsa, joutuen pinnistämään reisiään yhteen. Mies taisi havaita tämän, silmänsä väikähti ja terästyi.
Likainen, huvittavan nolossa asussa tahraiset tummansiniset liian piukat lappuhaalarit, saman navy-bluen sävyinen kireä T-paita, vihreä, kostean kiiltelevä myös tahrainen vettä valuva perverssi kumiessu yllään, joka peitti puoliksi tämän jaloissa olevat mustat Kontio-navettasaappaat. Käsissään tällä Jessican silmissä epätodellisen nololla juntilla, oli pitkät olkavarsiin yltävät kaksiväriset ihan yhtä pervot kuin tuo essu -kumihanskat, oranssinsiniset.
Kaiken kruunasi se Jessican mielestä niin junttimainen oranssi Hankkija-lippis, hiukan takaraivolla.
Mies oli varmasti lähes kaksi metriä pitkä, harteikkaan jäntevä ja näissä sotkuisissa maalaistöissä raatamaan tottunut raavas uros.
»Mikäs pikkupimu prinsessa tytteli se sie oot?«
Mies sanoi matalalla jyrisevällä äänellä -saaden Jessican ihon kananlihalle, toljottaen tätä päästä punaisiin saappaisiin ja takaisin, lipaisten huultaan, ihan kuin ei olisi koskaan Naista nähnyt.
Juuri kuten Jessica oli aina kuvitellut, sellaisen landejuntin limaisesti tekevän. Se sai hänen sykkeen kiihtymään hallitsemattomasti. Poskissa tuntui jotain mitä hän ei oikeastaan koskaan tuntenut. Niitä tuntui rusottavan. Mutta hän urhoollisesti vielä yritti, rykäisten kurkkuaan.
»Älä sä juntti mulle ala. Tuut nyt hinaamaan mun auton tuolta vähän matkan päästä. Se jäi jumiin sinne helvetin landemutaan. Mä maksan vuodessa niin paljon veroja, et nää teidän tukiaiset makseltas niillä varmaan sata kertaa, niin se varmasti kuittaa sen.«
Jessica suorastaan tuhahti, piinkovan business-naisen uhmakkuudella ja itsevarmuudella. Mutta kehonsa, tuo petturi, kertoi toista, naisen puristaessa vieläkin, tahdottomastikin reisiään yhteen yrittäen estää enempää valumasta.
Mies katseli paljon pienempää, uhmakasta naista arvoituksellisin silmin, ilmeenkään värähtämättä, pitkän tovin. Jessicaa alkoi vituttaa.
»Tajuatko sä? Mulla on kiire. Sun nää mansikit ja navettahommas joutaa sen vertaa odottaa, kyllä sä ehdit siementämään, tai mitä ikinä te juntit täällä touhuuttekaan, sen jälkeen.«
Nainen vilkaisi ivallisesti ympärilleen päästellen hänelle totuttuun tyyliin, millä asiat tapahtui firmassaankin. Kaikki alaisensa, niin naiset kuin miehet, oli saaneet kuulla ja tiesivät, jos hänelle ei käynyt.
Mutta tuo navettajuntti vain toljotti, vilkaisi uudelleen pitkästi naisen punaisia korkokumisaappaita, kunnes takaisin tämän silmiin.
»Jaa jaa, vainiin on asiat pikkupimulla.. No, saahan sitä aina sannoo. Mutta joskus ne sanat sitte pääsee myös lunastammaan. Siekö se kävit tuolla miu talossa? Mie näin ku joku käveli sinne. Rekku haukkui. Ei siellä kettää oo, äiskä assuu kylällä.«
Jessican silmissä alkoi kieppua. Tuo likainen juntti ja sen tytöttely, pimuttelu, junttimaisen puheenparren kanssa sai naisessa aikaan sen mielenvikaisen repivän kontrastieron, jota hän aina tukahdutteli. Sellaisen. Kiihotus valtasi alaa, se tunne vatsan pohjassa oli jo hallitsemattomasti irti. Hän kaikinkeinoin taisteli, mutta alkoi jäädä alakynteen. Hän olisi halunnut kiljua tuon helvetin landejuntin kuuseen pimutteluineen, mutta samaan aikaan hänellä valui jo pitkin reisiä. Ja sekös kiihotti häpeällisesti, vielä lisää.Lunastamaan. Lunastamaan, kaikui Jessican mielessä. Mitä tuo haiseva navettajuntti oli sillä tarkoittanut. Pimppi alkoi nipistellä. Kehonsa alkoi antaa periksi, eikä Jessica mahtanut sille enää mitään. »No mut sä tuut nyt?!«
Jessicalta pääsi sovittelevammin, ihmetteli itsekin sitä, joskin turhautuneesti moiseen tolvanaan. Normaalisti olisi alkanut tapahtua aivan toisin. Tosin alkoi nytkin, tavallaan. Mies virnisti niin pervon riettaasti, että se sai Jessican polvet notkahtamaan.
Tämä kouraisi haarojaan essun päältä. Haaroja, jotka pullotti essua aivan julmetusti. Jessican silmät lasittui, laajentuen lautasiksi. Tuo täydellinen esimerkki landejuntista, alkoi vähämielisenä hieroa elintään avoimen törkeästi tämän edessä, kunnes kuminen essu käännettiin sivuun. Vaaleita läiskiä ja limaisen oloisia kuivaneita tahroja paljastui esiin, miehen navettahaalarin sepaluksen ohella. Jessican suu raottui, tämä ei voinut uskoa näkemäänsä. Se hyökyaalto mikä hänen kehonsa läpi meni sai hänet jähmettymään.
Edessä virnuava navettajuntti nykäisi sepaluksen kolme nappia tottuneesti auki ja kaivoi kumihanskakädellään -ties kuinka monetta kertaa täällä navetassa- Jessica ehti ajatella, sepalus näytti ainakin siltä, sen jumalattoman suonikkaan, pystyssä uhmakkaana ja härskisti, junttimaisesti sykkivän rankansa esiin.
Jessican mielikuvat vilisi, mies kädellä navetassa, tuo siitin kädessään, kun ei naista saa. Miehen kourat oli raavaan työmiehen kourat. Ja tuo päästään jo limaisen turpeana kiiltelevä elin ei mahtunut siihen pitkästikään. Jessican vatsan pohjaa kouristi. Rikka.
Naista etoi, mutta samaan aikaan tämä oli niin kiihottunut, että ajantaju ja todellisuus katosi hiljakseen lypsykoneen hurinan ja muun navetan äänimaailman kaikotessa mukanaan, vaimeaksi taustaksi. Oli vain tuo inha haiseva ja likainen, valtavan iso raamikas landejuntti, uskomattoman uhkaavan suonikas kova muna kädessään, SELLAINEN, ja hän.
»Kyyllä kyllä mie tuun.. älä sie pimu hättäile.«
Mies henkäisi, vedellen munaansa hävyttömästi, maiskauttaen suutaan. Jessica oli pyörtyä. Mies saapasteli ykskaks parilla reilulla askelella eteenpäin tarttuen isoilla kourillaan häneen. Hervoton mulkku huiteli limojaan roiskivana melana tämän haaroissa.
Naisen saappaat irtosi lattiasta, kun mies nosti hänet ilmaan kuin ei mitään ja kiepsautti karsinan aidan yli, kunnes suorastaan loikkasi perästä toisella kädellä vain siitä vähän nojaa tukien. Noin isolle, pitkälle, jäntevälle miehelle hän ei mahtaisi yhtään mitään. Landejuntin silmät kiilsivät, tämä oli haistanut tilaisuutensa. Pimppi.
Jessica tajusi, että tuo navettajuntti tulisi nyt varmaan purkamaan kaiken, pitkän patoutuneen seksuaalisen turhautumisensa häneen. Saamatta pillua, joutuneena tyytymään vain omaan käteen, täällä mamman kototilalla navetassa. Niin kiimaiset leimuavat silmät tällä oli. Ajatus ravisteli yhtäältä etoen häntä, mutta SE kontrasti. Hän nautti. Hän väräji, valui kiihotuksesta. Mitään sellaista hän ei ollut koskaan kokenut.
»Tiiätkö tyttö mikä se tää on? Tää on meiän siemennyskarsina. Tänne pääsee aina jokkainen lehmä miu siemennettäväksi..«
Mies mongersi junttimaiseen sävyynsä, vedellen munaansa, kunnes nykäisi nauhojen solmun auki selkänsä takaa ja pujotti kumisen essun kaulastaan heittäen sen karsinan aidalle. Jessica katsoi sitä, hän lentäisi samalla tavalla, jos tuo mies vain haluaisi. Se sai taas melkoisen sykäyksen, valuman aikaan reisille. Hän sulki silmänsä inahtaen. Eikai tuo helvetin navettajuntti astu näitä lehmiäkin.
No se ei yllättäisi kyllä häntä yhtään, Jessica ehti ajatella, kunnes tunsi, silmänsä auki rävähtäen miten miehen suuri koura tarttui häntä päästä ja nutturastaan painaen hänet polvilleen eteensä.
Mies hengitti jo raskaammin, kuten teki Jessica. Hän Valui. Hän ei voinut sille mitään, että hänen ikiaikaisen kamala, nöyryyttävä, häpeällinen, mutta niin eläimellisen Saatanan kiihottava fantasia taitaa käydä nyt toteen.
Tulla ja joutua kuvittelemansa, juuri tuollaisen haisevan, likaisen landejuntin navettamiehen kunnolla ottamaksi ja astumaksi. Juuri sellaisen vähä-älyisen tolvanan, naista saamattoman runkkarin, peräkamarin vanhanpojan, kuten tämä Anssi tässä nyt. Anssi. Hän makusteli nimeäkin vielä mielessään. Anssi Sonninen, oli lukenut Siemennys- ja terveyskortissa. Sonnisen maitotila.
Miten voi olla vielä niin Junttimainen nimikin tällä navettajuntilla?! Jessican mielessä kirkui suorastaan, samalla kun kuuma, kiimalimoja vuotava rankamainen suonikas elin työnnettiin hänen huulilleen vaativasti.
Jessican silmät pyörähtivät päässä, tuntui kuin maailma olisi kaatunut, keho antoi lopullisesti periksi ja hän aukaisi suunsa ja nieli tuon kiivaasti nytkyvän, kuuman, paksun elimen syvälle suuhunsa katsoen navettajunttia silmiin naisellisin, uhmakkain salamoivin silmin, aivan kuin niillä sanoen, Hyvä on.
Ota sitten, navettajuntti. Saatpahan kerrankin elämässäsi pillua, oikeaa rotupillua! - Anonyymi00004
Anonyymi00003 kirjoitti:
Lunastamaan. Lunastamaan, kaikui Jessican mielessä. Mitä tuo haiseva navettajuntti oli sillä tarkoittanut. Pimppi alkoi nipistellä. Kehonsa alkoi antaa periksi, eikä Jessica mahtanut sille enää mitään. »No mut sä tuut nyt?!«
Jessicalta pääsi sovittelevammin, ihmetteli itsekin sitä, joskin turhautuneesti moiseen tolvanaan. Normaalisti olisi alkanut tapahtua aivan toisin. Tosin alkoi nytkin, tavallaan. Mies virnisti niin pervon riettaasti, että se sai Jessican polvet notkahtamaan.
Tämä kouraisi haarojaan essun päältä. Haaroja, jotka pullotti essua aivan julmetusti. Jessican silmät lasittui, laajentuen lautasiksi. Tuo täydellinen esimerkki landejuntista, alkoi vähämielisenä hieroa elintään avoimen törkeästi tämän edessä, kunnes kuminen essu käännettiin sivuun. Vaaleita läiskiä ja limaisen oloisia kuivaneita tahroja paljastui esiin, miehen navettahaalarin sepaluksen ohella. Jessican suu raottui, tämä ei voinut uskoa näkemäänsä. Se hyökyaalto mikä hänen kehonsa läpi meni sai hänet jähmettymään.
Edessä virnuava navettajuntti nykäisi sepaluksen kolme nappia tottuneesti auki ja kaivoi kumihanskakädellään -ties kuinka monetta kertaa täällä navetassa- Jessica ehti ajatella, sepalus näytti ainakin siltä, sen jumalattoman suonikkaan, pystyssä uhmakkaana ja härskisti, junttimaisesti sykkivän rankansa esiin.
Jessican mielikuvat vilisi, mies kädellä navetassa, tuo siitin kädessään, kun ei naista saa. Miehen kourat oli raavaan työmiehen kourat. Ja tuo päästään jo limaisen turpeana kiiltelevä elin ei mahtunut siihen pitkästikään. Jessican vatsan pohjaa kouristi. Rikka.
Naista etoi, mutta samaan aikaan tämä oli niin kiihottunut, että ajantaju ja todellisuus katosi hiljakseen lypsykoneen hurinan ja muun navetan äänimaailman kaikotessa mukanaan, vaimeaksi taustaksi. Oli vain tuo inha haiseva ja likainen, valtavan iso raamikas landejuntti, uskomattoman uhkaavan suonikas kova muna kädessään, SELLAINEN, ja hän.
»Kyyllä kyllä mie tuun.. älä sie pimu hättäile.«
Mies henkäisi, vedellen munaansa hävyttömästi, maiskauttaen suutaan. Jessica oli pyörtyä. Mies saapasteli ykskaks parilla reilulla askelella eteenpäin tarttuen isoilla kourillaan häneen. Hervoton mulkku huiteli limojaan roiskivana melana tämän haaroissa.
Naisen saappaat irtosi lattiasta, kun mies nosti hänet ilmaan kuin ei mitään ja kiepsautti karsinan aidan yli, kunnes suorastaan loikkasi perästä toisella kädellä vain siitä vähän nojaa tukien. Noin isolle, pitkälle, jäntevälle miehelle hän ei mahtaisi yhtään mitään. Landejuntin silmät kiilsivät, tämä oli haistanut tilaisuutensa. Pimppi.
Jessica tajusi, että tuo navettajuntti tulisi nyt varmaan purkamaan kaiken, pitkän patoutuneen seksuaalisen turhautumisensa häneen. Saamatta pillua, joutuneena tyytymään vain omaan käteen, täällä mamman kototilalla navetassa. Niin kiimaiset leimuavat silmät tällä oli. Ajatus ravisteli yhtäältä etoen häntä, mutta SE kontrasti. Hän nautti. Hän väräji, valui kiihotuksesta. Mitään sellaista hän ei ollut koskaan kokenut.
»Tiiätkö tyttö mikä se tää on? Tää on meiän siemennyskarsina. Tänne pääsee aina jokkainen lehmä miu siemennettäväksi..«
Mies mongersi junttimaiseen sävyynsä, vedellen munaansa, kunnes nykäisi nauhojen solmun auki selkänsä takaa ja pujotti kumisen essun kaulastaan heittäen sen karsinan aidalle. Jessica katsoi sitä, hän lentäisi samalla tavalla, jos tuo mies vain haluaisi. Se sai taas melkoisen sykäyksen, valuman aikaan reisille. Hän sulki silmänsä inahtaen. Eikai tuo helvetin navettajuntti astu näitä lehmiäkin.
No se ei yllättäisi kyllä häntä yhtään, Jessica ehti ajatella, kunnes tunsi, silmänsä auki rävähtäen miten miehen suuri koura tarttui häntä päästä ja nutturastaan painaen hänet polvilleen eteensä.
Mies hengitti jo raskaammin, kuten teki Jessica. Hän Valui. Hän ei voinut sille mitään, että hänen ikiaikaisen kamala, nöyryyttävä, häpeällinen, mutta niin eläimellisen Saatanan kiihottava fantasia taitaa käydä nyt toteen.
Tulla ja joutua kuvittelemansa, juuri tuollaisen haisevan, likaisen landejuntin navettamiehen kunnolla ottamaksi ja astumaksi. Juuri sellaisen vähä-älyisen tolvanan, naista saamattoman runkkarin, peräkamarin vanhanpojan, kuten tämä Anssi tässä nyt. Anssi. Hän makusteli nimeäkin vielä mielessään. Anssi Sonninen, oli lukenut Siemennys- ja terveyskortissa. Sonnisen maitotila.
Miten voi olla vielä niin Junttimainen nimikin tällä navettajuntilla?! Jessican mielessä kirkui suorastaan, samalla kun kuuma, kiimalimoja vuotava rankamainen suonikas elin työnnettiin hänen huulilleen vaativasti.
Jessican silmät pyörähtivät päässä, tuntui kuin maailma olisi kaatunut, keho antoi lopullisesti periksi ja hän aukaisi suunsa ja nieli tuon kiivaasti nytkyvän, kuuman, paksun elimen syvälle suuhunsa katsoen navettajunttia silmiin naisellisin, uhmakkain salamoivin silmin, aivan kuin niillä sanoen, Hyvä on.
Ota sitten, navettajuntti. Saatpahan kerrankin elämässäsi pillua, oikeaa rotupillua!Mies murahti römeästi ja heitti päätään taakse suu auki ähkäisten, kunnes käänsi katseensa nutturasta kiinni pitämäänsä naiseen. Jessica tuijotti kiusallaankin herkeämättä takaisin ja lutkutti, imi miehen navettasiitintä syvälle kurkkuunsa saaden tämän polvet notkumaan ja silmät pyörimään.
Äkkiä uros veti munansa hätäisesti ulos Jessican suusta tukistaen nutturasta entistä tiukemmin tätä kauemmas.
»Voi helvetti sie..eh, pikkupimuhan saa miulta lentämään het..«
Navettajuntti ähkyi säikähtäneenä, tutisten silmät sameina. Uhmakas ja suonikas, Jessican kurkuttama limainen muna seisoi aivan mielenvikaisen kovana lätkähtäneenä pystyyn, roiskaisseena irstaat pärskeet niistä tämän navettahaalarille.
Jessica virnisti. Häntä huvitti, mikä reisilleruiskija. Samalla kun hän silti tunsi miten häneltä itseltäänkin valui pitkin reisiä entistä enemmän.
Kiihotus ja kiima hänen pimpissään oli Mount everestin kokoinen. Se sykki. Häntä, eliittiä etoi, mutta Rikka hänessä halusi yhtä aikaa tuota rankaa vimmalla sisäänsä.
Hän ei malttanut olla liekittämättä. Hän tiesi jo mitä tässä tulee tapahtumaan. Hän aivan selvästi älykkäämpänä tässä ehti ajatella, että sama se on sitten koko rahalla. Kiima vei voiton sata-nolla. »Sä oot nolo. Navettarunkkari. Sä et kestä yhtään, sä et pärjää Naiselle. Vedä kätees vaan landejuntti. Et sä koskaan ole muuta saanut, etkä saa. Kumihanskakäsi navetassa on ainut mitä pikku-Anssi saa.«
Jessica tuijotti polviltaan isoa, raavasta, tutisevaa häntä nutturasta hallitsevaa navettajunttia tiukasti silmiin ladellessaan sanojaan vaimeasti, ilkikurisin silmin toisen vaikeudelle, kunnes viimeiset sanat osuivat selvästi maaliin. Landejuntin silmät rävähti lautasiksi, leimuaviksi tummiksi, paksun ruskeista todella tummiksi napeiksi. Tämän suu aukesi henkäisten raskaasti.
»Sie, sie senkin.. hesan pikkupimu..«
Navettajuntti änkytti. Tolvanalta ei Jessican suureksi huviksi tuntunut löytyvän sanoja enempää.
Sitten mentiin.
Tuo suonikas muna tanassa tutiseva, härnätty raavas uros nosti Jessican nutturastaan ylös kuin kuoriämpärin. Tarttui tähän kaksin käsin ja pyöräytti naisen ympäri työntäen tätä eteenpäin, lähes heittäen naisen karsinan etuportille. Jessicalle tuli mieleen äskeinen kumiessun lentäminen. Se sai inahduksen hänessä aikaan. Nytkö hänet otetaan. Mies tarttui häntä uudelleen nutturasta, pidellen naarastaan tukasta aloillaan samalla, kun toinen kumihanskalla suojattu käsi suorastaan repi hänen hillittömän kalliin jakkupuvun housut kinttuihin, että saumat ritisi.
Jessica mourusi, häneltä pääsi niin kiimaisia ääniä ja uikutusta ilmoille, että se olisi saanut kuolleillakin seisomaan. Hän tärisi himosta.
Irstaat lähmäiset tahrat jäi hulppeille housuille, mihin miehen koura oli tarttunut. Miehen kumisaapas pakotti voimalla Jessican jalat haralle ja vapaa käsi läimäytti yllättäen kankulle. Jessica ulahti. Punaiset korkokumisaappaat naukaisi navetan lattiaa vasten.
»Ne puhheet lunastetaan..«
Navettajuntti sai vihdoin sanoja aikaiseksi, murahdettuaan, samalla kun persposkelle läimähtänyt käsi sukelsi välittömästi Jessican haaroihin kopeloiden tätä tottumattomin ottein, kuin vain tuollainen malttamaton navettajuntti runkkari osaa. Käsi tunnusteli ja lipsui valtavan märässä vaossa joka oli vuotanut jo pitkin reisiä rivosti kosteita todisteitaan. Mies henkäisi niin alkukantaisella äänellä ja niin törkeän landejunttimaiseen tapaan, että Jessicalta meinasi lähteä taju siitä kiihkon aallosta jonka se löi hänen yli.
»Ei perkele lehmähän on ihan kiimassa. Pikkupimulla on kyllä kärkäs suu.. mutta sitten sitä limoitellaan kiimaansa kuitenkin näin kovin. Tyttö taitaa olla kunnon siemennystä vaille. Nuo muut saa vaan kättä, sie saat munaa.«
Jessica kieppui hallitsemattomasti fantasiansa, todellisuuden ja tajuntansa rajamailla. Meinasi pökertyä kiimaansa ja kiihotuksen määrään. Kuminen sormi osui tietämättömänä aina toisinaan klitorikselle, joka jokainen kerta löi salaman hänen kehonsa läpi, landejuntin kopeloidessa vielä hetken kunnes ahtautui ja tunki ihan liki, painautuen naisen selkää vasten, haisevana, likaisena, pillunkipeänä himokkaana uroksena. Jessicaa kouristi, nyyhkyttäen kiimastaan.
»Nyt mie saan sitä pimppiä, mistä mie oon haaveillut.. kyllä mie tuun, älä sie tyttö siitä huolehi. Katellaan korvaus ensin, eiköhän sitä sitte kaupunkipimujen autoja hinnailla.«
Navettajuntti urosti matalalla äänellään irstaasti Jessican korvan juureen, mies oli niin valtavan paljon isompi, että tuntui kuin suuri sonni olisi kiivennyt ylle.
Hänen oli pakko ottaa kaksin käsin kaikin voimin karsinan putkesta nojaa ettei lysähtäisi, samalla kun navettajuntin kumihanskalla suojattu, pimppiä äsken röyhkeästi tutkinut käsi liikkui heidän väliinsä ohjuriksi. Jessican silmät levisi ensin lautaisiksi, sitten sulkeutuivat. - Anonyymi00005
Anonyymi00004 kirjoitti:
Mies murahti römeästi ja heitti päätään taakse suu auki ähkäisten, kunnes käänsi katseensa nutturasta kiinni pitämäänsä naiseen. Jessica tuijotti kiusallaankin herkeämättä takaisin ja lutkutti, imi miehen navettasiitintä syvälle kurkkuunsa saaden tämän polvet notkumaan ja silmät pyörimään.
Äkkiä uros veti munansa hätäisesti ulos Jessican suusta tukistaen nutturasta entistä tiukemmin tätä kauemmas.
»Voi helvetti sie..eh, pikkupimuhan saa miulta lentämään het..«
Navettajuntti ähkyi säikähtäneenä, tutisten silmät sameina. Uhmakas ja suonikas, Jessican kurkuttama limainen muna seisoi aivan mielenvikaisen kovana lätkähtäneenä pystyyn, roiskaisseena irstaat pärskeet niistä tämän navettahaalarille.
Jessica virnisti. Häntä huvitti, mikä reisilleruiskija. Samalla kun hän silti tunsi miten häneltä itseltäänkin valui pitkin reisiä entistä enemmän.
Kiihotus ja kiima hänen pimpissään oli Mount everestin kokoinen. Se sykki. Häntä, eliittiä etoi, mutta Rikka hänessä halusi yhtä aikaa tuota rankaa vimmalla sisäänsä.
Hän ei malttanut olla liekittämättä. Hän tiesi jo mitä tässä tulee tapahtumaan. Hän aivan selvästi älykkäämpänä tässä ehti ajatella, että sama se on sitten koko rahalla. Kiima vei voiton sata-nolla. »Sä oot nolo. Navettarunkkari. Sä et kestä yhtään, sä et pärjää Naiselle. Vedä kätees vaan landejuntti. Et sä koskaan ole muuta saanut, etkä saa. Kumihanskakäsi navetassa on ainut mitä pikku-Anssi saa.«
Jessica tuijotti polviltaan isoa, raavasta, tutisevaa häntä nutturasta hallitsevaa navettajunttia tiukasti silmiin ladellessaan sanojaan vaimeasti, ilkikurisin silmin toisen vaikeudelle, kunnes viimeiset sanat osuivat selvästi maaliin. Landejuntin silmät rävähti lautasiksi, leimuaviksi tummiksi, paksun ruskeista todella tummiksi napeiksi. Tämän suu aukesi henkäisten raskaasti.
»Sie, sie senkin.. hesan pikkupimu..«
Navettajuntti änkytti. Tolvanalta ei Jessican suureksi huviksi tuntunut löytyvän sanoja enempää.
Sitten mentiin.
Tuo suonikas muna tanassa tutiseva, härnätty raavas uros nosti Jessican nutturastaan ylös kuin kuoriämpärin. Tarttui tähän kaksin käsin ja pyöräytti naisen ympäri työntäen tätä eteenpäin, lähes heittäen naisen karsinan etuportille. Jessicalle tuli mieleen äskeinen kumiessun lentäminen. Se sai inahduksen hänessä aikaan. Nytkö hänet otetaan. Mies tarttui häntä uudelleen nutturasta, pidellen naarastaan tukasta aloillaan samalla, kun toinen kumihanskalla suojattu käsi suorastaan repi hänen hillittömän kalliin jakkupuvun housut kinttuihin, että saumat ritisi.
Jessica mourusi, häneltä pääsi niin kiimaisia ääniä ja uikutusta ilmoille, että se olisi saanut kuolleillakin seisomaan. Hän tärisi himosta.
Irstaat lähmäiset tahrat jäi hulppeille housuille, mihin miehen koura oli tarttunut. Miehen kumisaapas pakotti voimalla Jessican jalat haralle ja vapaa käsi läimäytti yllättäen kankulle. Jessica ulahti. Punaiset korkokumisaappaat naukaisi navetan lattiaa vasten.
»Ne puhheet lunastetaan..«
Navettajuntti sai vihdoin sanoja aikaiseksi, murahdettuaan, samalla kun persposkelle läimähtänyt käsi sukelsi välittömästi Jessican haaroihin kopeloiden tätä tottumattomin ottein, kuin vain tuollainen malttamaton navettajuntti runkkari osaa. Käsi tunnusteli ja lipsui valtavan märässä vaossa joka oli vuotanut jo pitkin reisiä rivosti kosteita todisteitaan. Mies henkäisi niin alkukantaisella äänellä ja niin törkeän landejunttimaiseen tapaan, että Jessicalta meinasi lähteä taju siitä kiihkon aallosta jonka se löi hänen yli.
»Ei perkele lehmähän on ihan kiimassa. Pikkupimulla on kyllä kärkäs suu.. mutta sitten sitä limoitellaan kiimaansa kuitenkin näin kovin. Tyttö taitaa olla kunnon siemennystä vaille. Nuo muut saa vaan kättä, sie saat munaa.«
Jessica kieppui hallitsemattomasti fantasiansa, todellisuuden ja tajuntansa rajamailla. Meinasi pökertyä kiimaansa ja kiihotuksen määrään. Kuminen sormi osui tietämättömänä aina toisinaan klitorikselle, joka jokainen kerta löi salaman hänen kehonsa läpi, landejuntin kopeloidessa vielä hetken kunnes ahtautui ja tunki ihan liki, painautuen naisen selkää vasten, haisevana, likaisena, pillunkipeänä himokkaana uroksena. Jessicaa kouristi, nyyhkyttäen kiimastaan.
»Nyt mie saan sitä pimppiä, mistä mie oon haaveillut.. kyllä mie tuun, älä sie tyttö siitä huolehi. Katellaan korvaus ensin, eiköhän sitä sitte kaupunkipimujen autoja hinnailla.«
Navettajuntti urosti matalalla äänellään irstaasti Jessican korvan juureen, mies oli niin valtavan paljon isompi, että tuntui kuin suuri sonni olisi kiivennyt ylle.
Hänen oli pakko ottaa kaksin käsin kaikin voimin karsinan putkesta nojaa ettei lysähtäisi, samalla kun navettajuntin kumihanskalla suojattu, pimppiä äsken röyhkeästi tutkinut käsi liikkui heidän väliinsä ohjuriksi. Jessican silmät levisi ensin lautaisiksi, sitten sulkeutuivat.Häneltä pääsi eläimellisen kiimainen parkaisu ja vaikerrus tuntiessaan miten sen ison, lihaksikkaan haisevan navettajuntin suonikkaan rankamainen siitin, sen klunssimainen terska etsiytyi kohdalleen ja mies seivästi hänet yhdellä painokkaalla, joskin määrätietoisen rauhallisella ja hitaalla työnnöllä, kerralla syvälle pohjaan asti.
Jessica luuli halkeavansa. Silmissä asti pullistui. Kuuma ja paksu, kivikova sykkivä aisa vetäytyi tasaisesti kohta ulos, työntyäkseen vain samantien samalla hitaalla liikkeellä takaisin sisään. Hän haukkoi henkeä, voihki eläimellisesti. Mielikuva laivan moottorissa pikkuhiljaa kiihtyen liikkuvasta suunnattomasta männästä kävi mielessä, joka vain junttaa.. ja junttaa.
Navettajuntin suonikas siitin junttasi. Jessica leijui, velloi kiimassaan, oli kuin ei olisi ollut, joutui vain ottamaan sen kaiken vastaan, valtava uros oli kerrankin päässyt pimpille, eikä selkeästi aikonut jättää tilaisuutta käyttämättä. Mies ei ollut kovakourainen, mies vain otti. Alkukantainen uroksen DNA ohjasi. Ryhmyinen aisa porasi tiensä sisään ja ulos, uudelleen ja uudelleen. Osuen joka kerta, hieroen mennen tullen ja palatessa Jessicaa hänelle niin mieleisestä kohdasta, klitoriksen alta. Jokaisella työnnöllä tuntui miehen tiukka ote tukasta pitävän vastaan. Jessica puristi karsinan aitaa sormet rutisten, suu ammollaan tajunnan rajamailla. Sellainen astui ja siemensi häntä, eikä hän voinut sille yhtään mitään.
Eläimellisen kiimainen nyyhkytys valtasi navetan. Hän sai haaveilemaansa.
Lehmät katsoivat suurilla silmillään korvat höröllä kuinka hyvinkin outo, poikkeuksellinen näky heidän navetassaan, hienostonainen punaisissa korollisissa kumisaappaissaan sai heidän navettapojaltaan lypsäjältään munaa takaapäin niin, että pakarat lätkyi.
Juntin kumisaappaat natkui navetan latttiaa vasten, kun tämä ponnisti voimalla nussien. Jessican korolliset punaiset saappaat taasen nitkui vain mukana, hätäisesti tahdissa, kun häntä otettiin takaapäin alkukantaisen ahnaasti.
Navettajuntti astui pitkin, uskollisin vedoin ja työntyi yhä uudelleen ja uudelleen tuohon haaveilemaansa, vihdoin saamaansa naisen pimppiin uskomattomalla halulla. Kaikki esto oli poissa, siitossonni irti. Viileällä kumihanskalla suojattu käsi hakeutui naisen siinä riepotuksessa ratkenneen paidan alta jo ulkona paljaana hytkyvälle rinnalle, puristellen kourien sitä teinipoikamaisella innokkuudella ja, no, taidolla. Onnistuen kuitenkin näpelöimään nänniä liiankin oikein.
Jessica tärisi ja voihki, ryhmyinen kivikova siitin souti hänessä täysin estoitta, uroksen raskaat pallit jytkyi tahdissa mukana valmiina naaraan siementämiseen. Jessican silmissä sumeni, hän ei kyennyt enää kestämään vaan henkeä hetkeksi salvaten haukkoi suutaan kunnes yhtenäinen mouruava valitus ja vinku laski hänet järisyttävän orgasmin kouriin.
Navettajuntin suonikas ranka pumppasi yhä vain, survoi juuri siihen samaan kohtaan koko ajan edelleen syvällä sisällään juntaten häntä kuin voita kirnuten. Jessica tuli ruiskuten miehen haaruksille. Äänimaailmakin oli sen mukainen, sellainen perseen läiske ja lätke, naisen vaikerrus kävi, että herkemmät olisi punastuneet jo pelkästään siitä, jos se naimisen loiske olisi kuultu.
Joka päättyi ihan yht'äkkiä kuin oli alkanutkin, landejuntin juntatessa viimeisen työnnön ihan pohjaan vetäen naista tukasta itseensä, tarttuen hätäisesti ja voimalla rintaa kopeloineella kouralla tämän lantiosta kuin varmistaen ettei tämä pääse pakoon ja kouristui nytkien ähkimään. Paksu, suonikas, hätäisen rajusti sykkivä siitin roiski kuumaa spermaa runsain sykäyksin syvälle Jessican sisälle siementäen tämän estelemättä, kuin uros vain naaraansa ottaa.
Jessica haukkoi henkeä, avuttomana, pää pystyyn vedettynä irvokkaasti suu auki. Jakkupuvun takki repsotti, landejuntti oli senkin jossain kohtaa repinyt auki, toinen muodokas ryhdikäs rintansa tursui esissä. Tahraisena sekin, juntin käden jäljiltä. Mies piti edelleen häntä tukasta ja lantiosta itselleen, sykkien siittimellään syvällä naisen sisällä tyhjentäen raskaat pallinsa täydellisesti, lihaisa keho jännittyeenä. Jessica luuli menettävänsä järkensä. Niin mielenrauhaa järkyttävän kiihottavaa. Sellaisen käsittelyssä, juntin käyttämänä, otettuna ja nussittuna, siemensyöksynsä kohde. Kunnes vihdoin uros herkesi ja lysähti Jessican ylle, kaapaten tämän ympäriltä tiukkaan rutistukseen.
Kaikkensa antanut muna liukui kohta hitaasti ulos, Jessican tuntiessa miten tämän haisevan navettajuntin mällit ja siemenneste valui samantien runsaana perästä, pitkin reisiä ja navetan lattialle.
Hän oli seitsemännessä taivaassa. Navetta haisi, tukka ja nuttura oli sekaisin risana, navettajuntti läähätti häntä vasten kerrankin pillua saatuaan niin, että hän joutui edelleen ponnistelemaan pitämään karsinan lantaisesta aidasta kiinni ettei luhistuisi tuon irstaan sonnin alla. Mutta hän ei välittänyt. Hän hyrisi.
Rikka. - Anonyymi00006
Anonyymi00005 kirjoitti:
Häneltä pääsi eläimellisen kiimainen parkaisu ja vaikerrus tuntiessaan miten sen ison, lihaksikkaan haisevan navettajuntin suonikkaan rankamainen siitin, sen klunssimainen terska etsiytyi kohdalleen ja mies seivästi hänet yhdellä painokkaalla, joskin määrätietoisen rauhallisella ja hitaalla työnnöllä, kerralla syvälle pohjaan asti.
Jessica luuli halkeavansa. Silmissä asti pullistui. Kuuma ja paksu, kivikova sykkivä aisa vetäytyi tasaisesti kohta ulos, työntyäkseen vain samantien samalla hitaalla liikkeellä takaisin sisään. Hän haukkoi henkeä, voihki eläimellisesti. Mielikuva laivan moottorissa pikkuhiljaa kiihtyen liikkuvasta suunnattomasta männästä kävi mielessä, joka vain junttaa.. ja junttaa.
Navettajuntin suonikas siitin junttasi. Jessica leijui, velloi kiimassaan, oli kuin ei olisi ollut, joutui vain ottamaan sen kaiken vastaan, valtava uros oli kerrankin päässyt pimpille, eikä selkeästi aikonut jättää tilaisuutta käyttämättä. Mies ei ollut kovakourainen, mies vain otti. Alkukantainen uroksen DNA ohjasi. Ryhmyinen aisa porasi tiensä sisään ja ulos, uudelleen ja uudelleen. Osuen joka kerta, hieroen mennen tullen ja palatessa Jessicaa hänelle niin mieleisestä kohdasta, klitoriksen alta. Jokaisella työnnöllä tuntui miehen tiukka ote tukasta pitävän vastaan. Jessica puristi karsinan aitaa sormet rutisten, suu ammollaan tajunnan rajamailla. Sellainen astui ja siemensi häntä, eikä hän voinut sille yhtään mitään.
Eläimellisen kiimainen nyyhkytys valtasi navetan. Hän sai haaveilemaansa.
Lehmät katsoivat suurilla silmillään korvat höröllä kuinka hyvinkin outo, poikkeuksellinen näky heidän navetassaan, hienostonainen punaisissa korollisissa kumisaappaissaan sai heidän navettapojaltaan lypsäjältään munaa takaapäin niin, että pakarat lätkyi.
Juntin kumisaappaat natkui navetan latttiaa vasten, kun tämä ponnisti voimalla nussien. Jessican korolliset punaiset saappaat taasen nitkui vain mukana, hätäisesti tahdissa, kun häntä otettiin takaapäin alkukantaisen ahnaasti.
Navettajuntti astui pitkin, uskollisin vedoin ja työntyi yhä uudelleen ja uudelleen tuohon haaveilemaansa, vihdoin saamaansa naisen pimppiin uskomattomalla halulla. Kaikki esto oli poissa, siitossonni irti. Viileällä kumihanskalla suojattu käsi hakeutui naisen siinä riepotuksessa ratkenneen paidan alta jo ulkona paljaana hytkyvälle rinnalle, puristellen kourien sitä teinipoikamaisella innokkuudella ja, no, taidolla. Onnistuen kuitenkin näpelöimään nänniä liiankin oikein.
Jessica tärisi ja voihki, ryhmyinen kivikova siitin souti hänessä täysin estoitta, uroksen raskaat pallit jytkyi tahdissa mukana valmiina naaraan siementämiseen. Jessican silmissä sumeni, hän ei kyennyt enää kestämään vaan henkeä hetkeksi salvaten haukkoi suutaan kunnes yhtenäinen mouruava valitus ja vinku laski hänet järisyttävän orgasmin kouriin.
Navettajuntin suonikas ranka pumppasi yhä vain, survoi juuri siihen samaan kohtaan koko ajan edelleen syvällä sisällään juntaten häntä kuin voita kirnuten. Jessica tuli ruiskuten miehen haaruksille. Äänimaailmakin oli sen mukainen, sellainen perseen läiske ja lätke, naisen vaikerrus kävi, että herkemmät olisi punastuneet jo pelkästään siitä, jos se naimisen loiske olisi kuultu.
Joka päättyi ihan yht'äkkiä kuin oli alkanutkin, landejuntin juntatessa viimeisen työnnön ihan pohjaan vetäen naista tukasta itseensä, tarttuen hätäisesti ja voimalla rintaa kopeloineella kouralla tämän lantiosta kuin varmistaen ettei tämä pääse pakoon ja kouristui nytkien ähkimään. Paksu, suonikas, hätäisen rajusti sykkivä siitin roiski kuumaa spermaa runsain sykäyksin syvälle Jessican sisälle siementäen tämän estelemättä, kuin uros vain naaraansa ottaa.
Jessica haukkoi henkeä, avuttomana, pää pystyyn vedettynä irvokkaasti suu auki. Jakkupuvun takki repsotti, landejuntti oli senkin jossain kohtaa repinyt auki, toinen muodokas ryhdikäs rintansa tursui esissä. Tahraisena sekin, juntin käden jäljiltä. Mies piti edelleen häntä tukasta ja lantiosta itselleen, sykkien siittimellään syvällä naisen sisällä tyhjentäen raskaat pallinsa täydellisesti, lihaisa keho jännittyeenä. Jessica luuli menettävänsä järkensä. Niin mielenrauhaa järkyttävän kiihottavaa. Sellaisen käsittelyssä, juntin käyttämänä, otettuna ja nussittuna, siemensyöksynsä kohde. Kunnes vihdoin uros herkesi ja lysähti Jessican ylle, kaapaten tämän ympäriltä tiukkaan rutistukseen.
Kaikkensa antanut muna liukui kohta hitaasti ulos, Jessican tuntiessa miten tämän haisevan navettajuntin mällit ja siemenneste valui samantien runsaana perästä, pitkin reisiä ja navetan lattialle.
Hän oli seitsemännessä taivaassa. Navetta haisi, tukka ja nuttura oli sekaisin risana, navettajuntti läähätti häntä vasten kerrankin pillua saatuaan niin, että hän joutui edelleen ponnistelemaan pitämään karsinan lantaisesta aidasta kiinni ettei luhistuisi tuon irstaan sonnin alla. Mutta hän ei välittänyt. Hän hyrisi.
Rikka.Se oli saanut. Puute hänen sisältään oli nyt täytetty. Hän oli joutunut haisevan navettajuntin, täydellisen vähä-älyisen landejuntin astumaksi, puhki nussituksi. Landella, keskellä navettaa, lehmien katsellessa. Hänet oli siemennetty, eikä hän ollut mahtanut asialle mitään. Mies oli ottanut hänet. Jessica makusteli sitä mielessään. Se mielikuva ja ajatus melkein nyrjäytti hänen aivonsa.
Navettajuntti oikeni ylös ja erkani. Jessica suoristui vaivalloin, kuin jäykkä sarana.
Samein, saanein silmin hän kääntyi ja näki, miten tolvana navettajuntti ja tämän irvokkaasti limainen jo jonkin verran löystynyt, hänet juuri astunut ja siementänyt muna vielä ulkona navettahaalarin sepaluksesta, sekin ihan mällissä, keräili vielä itseään yrittäen selkeästi vähäisellä kapasiteetillaan tajuta mitä juuri tapahtui.
Kunnes se roisisti vain tunki munansa haalariin, laittoi sepaluksen nappiin ja muina miehinä, kumihanskat ja sepaluksensa spermamälleistä, Jessican ruiskimasta orgasmista lähmäisinä nappasi kumisen essunsa pujotti sen takaisin kaulaansa ja sitaisi sen nauhat vyötäröltä taakse.
»Mie lypsän nuo loput lehmät, sit mie tuun sen pimun auton hinnaamaa..«
Navettajuntti ilmeili säteillen tolvannamaisesti ja loikkasi karsinasta edellistä kertaa kepeämmin aidan yli ja paineli johonkin kumman putkikehikon keskellä olevaan syvennykseen. No kai sitä hyppii kevyemmin, pallit tyhjinä. Jessica hymähti mielessään, tuijottaessaan kuin inhoten, mutta huvittuneena isoa tolvanaa likaista haisevaa miestä joka loittoni.
»Hei Anssi, aiotko sä juntti jättää mut tänne siemennyskarsinaas?«
Viimeinen sana värisytti Jessicaa itseäänkin, hän tunsi sykähdyksen pimpissään. Mies pysähtyi syvennyksen portailla ja kääntyi. Jessica ehti jo ajatella ties mitä, melkein säikähtäen itsekin suutaan. Se vain pääsi ulos.
»Kyllä sie pimu pärjäät, siehän maksat niit verojakii kuulemma nii paljon..«
Nainen katsoi näkyvistä häviävää haarojaan essun päältä kuopaisevaa mulkkumaisen maireaa miestä. Sisällään edelleen oleva, nyt jo taas hiukan esille kaivautuva tajuihinsa palaileva eliitin business-nainen kiljui tämän mielessä, voi helvetti mikä juntti. Sillä pienellä erolla, että sen pillu, oli nyt puhkinussittu ja se lehmä siemennetty. Jessica tunsi kouristuksen vatsanpohjassaan.
Sieltä minne tuo pöyhkeä, pillua ottanut navettajuntti hetki sitten katosi, alkoi kuulua jotain ryystävää hörinää joka sitten heti vaikeni kuin lupsahtaen. Nainen vilkaisi kohtaan josta juntti oli hypännyt karsinasta ulos, saapasteli lähemmäs, käänsi pientä salpaa avaten karsinan portin, pujahtaen sieltä pois. Tampio, Jessica tuhahti mielessään naurahtaen sen yli hypännyttä, vilkaisten vielä viimeisen kerran mistä oli tullut. Siemennyskarsina. Voi helvetti. Pimppi kihelmöi.
Nainen mietti valasta, miten se miljoonien diili oli varmasti nyt ohi suun, katsellessaan maitohuoneen ikkunasta lypsyasemalla touhuavaa isoa, likaista navettajunttia ja tämän pulleaa etumusta essun alta. Jessican pimpissä säkenöivä tunne todisti sen kuitenkin olleen joka pennin arvoinen diili.
Vihdoin, Jessican seisoessa autonsa luona tiellä katsellen kuinka tuo hänet rivosti siementänyt landejuntti kurvasi Hankkija-lippis takaraivollaan valmetillaan rapa kaaressa kotiristeyksestään jo takaisin navettansa suuntaan, saattoi hän alkaa palata taas normiinsa. Ei jestas. Jessican mielessä kaikui, hänen katsellessa itseään ensin tielle hinatun mustan, auringossa peilaavan mersun kyljestä, perään sen peilistä.
Tukka hapsottaen, jakkupuku iljettävästi tahraisena, hitusen repsottaen, punaiset kumisaappaat lannassa, kuolat poskilla, ripsarit valuneina. Sieltä vieläkin tahmaisena valuen.
Haisi vahvasti navetalle.
Jessica ajatteli, nyt jo tosin naurahtaen, että kaikki, aivan kaikki nämä yltään pitäisi polttaa, katsellen sinitaivaalla yltään kirkuvia pääskyjä jotka kilpaa kurvasivat pellon reunan ladon räystään alle pesiinsä. Jessica piippasi Mersun takaluukun auki, potkien riisui aivan kaikki päältään pois tunkien ne mustaan jätesäkkiin, jonka heitti vimmalla samantien viereiselle pellolle. Siitä juntille vähän haisteltavaa, iltojen ratoksi, kädelle.
Häntä nauratti mielessään oma ajatuksensa samalla kun puki kassista kaivamaansa tonneja maksanutta kylpytakkiaan ylleen, ajatellen senkin pääsevän takkaan kotona.
Nainen kiipesi rattiin, laittoi viestin asiakkaalle ettei pääsekään paikalle, sairastapaus. Nykäisi nutturansa auki, nosti timanteilla koristetut hulppeat aurinkolasinsa silmilleen ja painoi kaasun pohjaan.
Mersu ampui mustat viivat jättäen matkaan.
- Anonyymi00007
Oikein hyvä,mutta,liian ylimielinen asenne,ei johtajat ole tollasia.Maanviljeliä ovat fiksua sakkia.Toi oli täysin vika asenteella kaiken matkaa juosutettu juttu. Ei jatkoon.
- Anonyymi00008
Fiktiivinen fantasia. Konteksti.
- Anonyymi00009
Kiva tarina ylimielisyydessään, mutta oikeasti tuollaisia fantasioita ihmisillä on. Ne vain harvoin toteutetaan noin aidosti ja likaisesti.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vuonna 2026 jää entistä vähemmän rahaa käteen palkansaajille
Työttömyysvakuutusmaksu nousee 0,3 prosenttia. Työeläkemaksu nousee 7,15 prosentista 7,3 prosenttiin. Työmarkkinajärjest1167133Suomen kansa puhunut: Purra huonoimpia ministereitä
Kouluarvosanalla 6–, eli samaa tasoa mitä Purran oikeakin koulutodistus. Epäpätevyys on tullut huomattua Suomen talouden4945271Mitä aiot tehdä uudenvuoden aattona
Mitä olet suunnitellut tekeväsi uudenvuoden aattona ja aiotko ensi vuonna tehdä jotain muutoksia tai uudenvuoden lupauks1463240Joulun ruokajonoissa entistä enemmän avuntarvitsijoita - Mitä ajatuksia tämä herättää?
Räppärit Mikael Gabriel, VilleGalle ja Jare Brand jakoivat ruokaa ja pehmeitäkin paketteja vähävaraisille jouluaattoa ed2152621Marin sitä, Marin tätä, yhyy yhyy, persut jaksaa vollottaa
On nuo persut kyllä surkeaa porukkaa. Edelleen itkevät jonkun Marinin perään, vaikka itse ovat tuhonneet Suomen kansan t382307Pituuden mittaaminen
Ihmisen pituuden mittaaminen ja puolikkaat senttimetrit. Kuuluuko ne puolikkaatkin sentit tai millit teistä ilmoittaa m431272En tiedä enää
Pitäiskö mun koittaa vältellä sua vai mitä? Oon välillä ollut hieman mustasukkainen, myönnän. En ymmärrä miksi en saa su771232Varsinainen vetonaula tämä Pyhäjärven keskustelupalsta
Lisää kummasti muuttohaluja, kun lukee tätä foorumia. Tosin väärään suuntaan. Marraskuuhun mennessä tämä vähäinenkin vä681168Muistattekos kuinka persujen Salainen Akentti kävi Putinin leirillä
Hakemassa jamesbondimaista vakoiluoppia paikan päällä Venäjällä? Siitä ei edes Suomea suojeleva viranomainen saanut puhu111159- 1111133