oppinut tästä ajasta mitään. Että jos joskus tulisi tilaisuus jutella, olisinko taas ihan yhtä osaamaton ja säikähtänyt kuin silloinkin. Kehtaisinko tunnustaa mitään, tai ylipäätään, uskaltaisinko puhua jotain.
Mä en tiedä olenko
Anonyymi-ap
44746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Aiotko ottaa selvää?
Tilaisuutta tuskin järjestyy itsestään, eikä se ole pelkästään minun käsissäni - mutta ehkä. Jyrkkä ehkä.
En ehkä ole oppinut tästä ajasta, mutta tämän ajan aikana on tapahtunut jotain.
Mitä on tapahtunut?
Se varmaan selviää minulle paremmin myöhemmin.
1? 5? 10? 15? 20? 25? 35? 40? joskus sitten kun on oikea aika joskus tosiaan. Valinta se on kullakin ja on oman elämänsä herra.
Jumissa olit viimeksi ja olit selin. Käänny hymyile ja kosketa. Kutsu sinne paikaan on voimassa ja ilman mitään vaatimuksia ja paineita. Juttelua halia ja ruuan lupaan tarjota ja turvallisen autokyydin. Kiinnostaako?
Hei, minä tässä aattelen, että elämä on lyhyt. En ajattele, että huonot välit olisi hyvät. Edelleen haaveilen, että olisi niin hyvä halata pitkään ja tunnustaa puolin ja toisin, että rakkautta ja tunteita on, ihan tosi paljon. Kyllä sää tiiät, että olen vanhempana ihmisenä nähnyt kaikenlaista, eikä ne jutut jotka nytkin meidät erotti, ole ratkaisevia. Haluaisin vain, että arvostaisi mua, kuten minäkin sinua arvostan, kaikesta huolimatta. Voi kun voisin vain ottaa sun pään syliini ja silittää. Olla edes yhden kerran olla ihan lähellä.
Kuin hänelle, vähän nuoremmalle miehelle.
Sori kirjoitusvirheet. Tulen niin pienestä humalaan nykyään. Saunalonkerosta. Hyvää yötä.
Mitkä jutut erotti?
Semmoset seksijutut mihin liittyi rahajutut.
Yritätkö jälleen esittää toista henkilöä.
Nukkuu.
En yrittänyt. Omana itsenäni kirjoitin. En ole täällä esittänyt koskaan ketään muuta. 00.21.42
Turhaan kaveri aikaansa hassaa esittämällä jotakuta toista. Minä en ole hänestä tippaakaan kiinnostunut. Tunne on täysin yksipuolinen. Kannattaisi jatkaa elämää jonkun muun kanssa.
Kommentoin kun puhutteli tämä aloitus.
Ihmissuhteet eivät ole helppoja. Jokainen meistä on joskus osaamaton ja säikähtänyt. Tutustuminen vaatii aikaa, herkkyyttä ja motivaatiota. Rohkeus tulee ja kasvaa luottamuksen kautta. Luottamus ja aitous avaavat ajatusten ja tunteiden ilmaisuun ihmissuhteissa.
Mua vähän hymyilytti kun luin koirista, että koiran kouluttaminen on aina myös suhteen rakentamista:
Kokeillaan, huomataan mikä toimii ja edetään koiran tahdissa. Perustaidot syntyvät toistosta ja selkeydestä.
Eikö ne rescue koirat tarvitse juuri eniten rakkautta ja huolenpitoa? En missään nimessä ole koira-ihminen enkä vertaa ihmistä koiraan. Mutta minulla on kokemus siitä kun olen ollut surun murtama ja särkemä, niin ystäväni iso koira hakeutui aina jalkojeni juureen. Se luontokappale vaistosi suruni jota kannoin sisälläni.
Lisään vielä, että kirjoitan tänne enää tosi harvoin.
Olen koittanut etsiä elämääni ammennettavaa muista kuin palstan kirjoituksista. Nyt pyhien aikaan tuli käytyä useammin. Enkä halua loukata muita kirjoittajia. Jokainen tekee sen mitä tuntee tarvitsevansa.
- 🌾 Kaisla
No, kyllä normaali ihminen ainakin jotakuinkin itse huomaa ja tajuaa onko tunne molemminpuolinen vai yksipuolinen. Eri asia esim. autismismiin taipuvaisilla, eivät osaa tulkita eleitä ja ilmeitä eivätkä osaa flirttailla eivätkä ymmärrä sen merkitystä ollenkaan.
Jos minun pitäisi ottaa omat tuntemukseni nyt tosissaan, niin se mitä olen tulkinnut on että kaivatulla on toinen ihastus. Että kaivattuni on ollut ihastunut minuun, mutta ei ole enää.
Toisaalta tunteet ovat olleet vahvat. -sivusta
Nämä ohjeet "tutustuminen vaatii aikaa" ei sovi tämän palstan naisille, ne mokaa heti alussa, kun eivät kykene puhumattomuudessaan kertomaan kiinnostuksestaan, antavat siten itsestään helposti töykeä vaikutelman.
Ensivaikutelman voi antaa vain kerran, jos sen mokaa, onkin paljon tekemistä, jotta tilanteen pystyisi kääntämään eduksi. Yleensä se ei onnistu.
Onhan tämä naurettavaa. Varmaan vaikea oppia kommunikoinnista jos sitä ei tässä ajassa ole opetellut. On voinut oppia jotain toisesta ihmisestä, mutta turhaa varmaan sekin, jollei asiaa hyödynnä mihinkään positiiviseen jakamiseen tai uskallukseen.
Jos "tämä" on naurettavaa, niin muistutan, ettei tarvitse osallistua. Keksi kiinnostavampaa tekemistä.
Ajattelen, että jokainen meistä voi oppia puhumaan iästä riippumatta. Minulla on kokemuksia iäkkäistä, todella iäkkäistä ihmisistäkin jotka ovat oppineet ilmaisemaan itseään puhumalla ja tunteistaan. Sinä tuskin olet 83-96-vuotias vielä. Joten älä kuvittele minkään olevan turhaa tai naurettavaa tässä elämässä!
Tuo on totta. Ja aikaa voi mennä siihenkin, että muodostaa sellaisia ajatuksia, jotka kokee niin tärkeiksi, että haluaa jakaa niitä muille.
Kyllä vaan. Pystyn suremaan suruni ikävästä palstan ulottumattomissa. Silloin kukaan ei saa mielihyvää siitä että toiseen sattuu.
Ei ole naurettavaa
En tiedä mäkään, miten reagoisin. Mutta itsestäni oon oppinut paljon. En voi enää muuta kuin antaa elämän viedä.
Sama täällä❤️
Tässä sinulle uutinen: arvostan itseäni. Hyvää yötä ja hyviä unia.
Onko itsearvostus sinulle uusi asia? 🥺 Hyvä että olet löytänyt sen. 👍
Ajattelin että se saattaa olla uutinen hänelle.
Kuulostaa epämiellyttävältä, kannattaako sellaista ihmistä ikävöidä? :/
Mukavaa kun ajattelet, on myös "normaaleja" ihmisiä joiden kanssa voi kommunikoida.. Toisilla on niin sairasta maniatoimintaa ettei niihin kannata sekaantua.
Menikö kollegalle? Itse toivoisin uutta tilaisuutta.
Entiselle sellaiselle. :)
Miksi entiselle? Oletko vaihtanut työpaikkaa?
Siitä on jo aikaa.
Elämä on täynnä uusia mahdollisuuksia niin kauan kuin on elämää.
Tulkitsen sitä etten kuule sinusta enää niin, että ilmeisesti tunteesi ovat muuttuneet, joku selitys käytöksellesi on. On ehkä vaikeaa miettiä toisen kannalta tilannetta, kun omissakin myrskyissä on kestämistä.
Hyvää uutta vuotta. Itselläni ei ole hyvä olo meistä, mutta ilmeisesti sinulla ei ole epäselvää mikään.
Itsellä ei ole muuta kuin epäselvää.
Sivusta
Kyllä tunnustaisin jos ulkomaailmassa näkisi.
Itse oppinut, että tästä kun ja jos suoriudu, niin en avaa sydäntäni enää kenellekään.
Selvittäisin meidän väit koska vaan❤️
Ehkä et ymmärrä miltä minusta tuntuu nyt, mutta ehkä kaipasin jotain mistä tiedä että arvostat kuljettua matkaa.
Omalla kohdalla en voi mitenkään arvostaa.
Sivusta
No voisitko sitten ilmaista sen paremmin, että minäkin pääsen tästä välitilasta? En tietenkään roiku henkisesti ihmisessä, joka ei arvosta.