Elämän ja kuoleman kysymyksiä - ja vastauksia

Keskisuomalainen 28.12.25
Juttu on julkaistu alun perin 23.11.2025.
________________________________________________________________
  Akseli Koskela, 24, oli jo päättänyt ajaa päin kallioleikkausta, kun hän tunsi yliluonnollista rakkautta – nuorten usko luo toivoa herätysliikkeissä  

Harmaana syyspäivänä Jämsän St1:n pihamaalle kurvaa nuorimies
Akseli Koskela, 24.
Elämän kolhujen ja takaiskujen myötä hän on löytänyt Herransa puolitoista vuotta sitten. Vaikeat ajat ovat kautta aikojen tuupanneet ihmisiä etsimään vastauksia elämän ja kuoleman kysymyksiin. Niin kävi hänellekin.
Koskela on tulossa Klaukkalasta ja menossa Kuopioon.

– Kierrän ympäri maata laulamassa ja puhumassa, hän sanoo.
Tällä kertaa Koskela menee ystävänsä veljen hautajaisiin.

– Surun keskellä monet miettivät uskon kysymyksiä ja etsivät lohtua hengellisestä sanomasta.
Hän evankelioi ihmisiä myös kaduilla. Hän jututtaa heitä ja laulaa hengellisiä lauluja kitaralla säestäen. Kasvotusten kohtaamiset ovat hänen mukaansa hyvä tapa viedä ilosanomaa eteenpäin.
Lisäksi hän on ahkera somettaja. Koskelalla on komea lauluääni, eikä hän pidä sitä vakan alla.

– Olen osallistunut aiemmin tangokuninkuuskilpailuun, jossa pääsin semifinaaliin asti. Tanssimusiikki jäi, kun hän tuli uskoon.

– Se tapahtui aivan yllättäen. Keskellä katua, liikennevaloissa.

Koskela on muusikkosuvun vesa. Hänellä on vaimo ja kaksi pientä poikaa.
Kuitenkaan kaikki ei ole mennyt nuoren miehen elämässä ruusuilla tanssien.– Minulla oli vuosien päihdekamppailu. Elin synnin synkässä yössä, kuten on tapana sanoa. Lisäksi häneltä kuoli lyhyellä aikajaksolla isä ja veli

– Ne olivat kovia juttuja. Päihdehuuruissa hän tappeli ja joutui 18-vuotiaana tuomiolle tapon yrityksestä. Edessä oli vankilareissu. Vapautumisen jälkeen risainen elämä jatkui, samoin päihdesekoilut. Hän teki tanssilavakeikkoja, mutta elämästä katosi mielekkyys. Sitten tuli eräs keväinen päivä. Koskela odotti punaisissa liikennevaloissa, että vihreä syttyisi.

– Olin päättänyt, että kun pääsen valoista eteenpäin, ajan päin kallioleikkausta.

"Olin päättänyt, että kun pääsen liikennevaloista eteenpäin, ajan päin kallioleikkausta."
Akseli Koskela, 24

Nuoren miehen mieltä painoivat masennus ja väärät teot, joista hän ei nähnyt pääsyä ulos. Toisaalta hänellä oli rauhallinen olo, sillä päätös oli nyt tehty. Kun hän käänsi päänsä ylöspäin, tapahtui outoa. Taivas näytti kauniilta. Hän koki pääsevänsä itsekin pimeydestä valoon.

– Samassa kuulin sanat, että Jeesus rakastaa ja hän haluaa auttaa minua. Tunsin yliluonnollista rakkautta. Kun punaiset vaihtuivat vihreiksi, matkaa jatkoi uudesti syntynyt nuorukainen. Itsetuhoajatus oli poissa. Seuraavat päivät kuluivat itkien, kun paha olo purkautui ulos. Tilalle nousi kiitollisuus.

– Pian läheisetkin näkivät, että minulle oli tapahtunut jotain hyvää.
Parin päivän päästä hän oli valmis kertomaan asiasta ventovieraillekin. Kokemus oli muuttanut elämän.

Tänään vietetään kirkkovuoden viimeistä sunnuntaita, tuomiosunnuntaita. Tuomiosunnuntaina kirkkoihin ei ryntää väkeä kuten viikkoa myöhemmin adventtisunnuntaina. Siinä missä adventti avaa joulun ajan ja tuo valoa pimeyteen, tuomiosunnuntai on saanut nimensä Jeesuksen sanoista, jotka koskevat viimeistä tuomiota. Kerran koittaisi päivä, jolloin kaikki kansat kootaan Ihmisen Pojan eteen kuulemaan kohtalonsa. Tuomiopäivänä erotetaan jyvät akanoista. Toinen pelastuu ja toinen joutuu kadotukseen.

Legendan mukaan evankelisluterilaisen kirkkokunnan oppi-isä Martti Luther kuitenkin muistutti, että Luojan aikataulut eivät ole ihmisen käsissä. Jos joku tietäisi, että huomenna maailma katoaa, tänään kannattaa istuttaa omenapuu. Herätyskristillisissä piireissä vuotuista ajan rientoa ei ohjaa niinkään kirkkovuoden kalenteri. Jokainen päivä on joko armon tai tuomion päivä. Jokaiselle luvataan etsikkoaika, jolloin on mahdollista kääntyä pois harhateiltä, välttyä tuomiolta ja saada iankaikkinen elämä.

Varsinkin evankelisluterilaisesta kirkosta riippumattomat vapaat kristilliset suunnat odottavat ja rukoilevat herätystä. Mutta tuleeko se ja jos, niin millainen se on?

Simo Kahri, 45, napsauttaa kahvit tippumaan Jämsän helluntaitemppeli Betanian keittiössä. Pienessä seurakunnassa pastorin tehtävät ovat moninaiset. Helluntaiherätyksen helmoissa kasvanut Kahri muistaa, että herätyksestä on aina puhuttu ja aina sitä on odotettu.

– Herätyksen odottaminen on merkittävässä roolissa helluntaiseurakunnissa, hän sanoo. Kahri on aloittanut kokoaikaisen pastorin työn tänä syksynä. Seurakuntaan kuuluu noin 170 jäsentä, joiden keski-ikä on reippaasti yli 50 vuotta.