Onko muilla kaloilla tullut vastaan tapauksia, missä exät haluaa takaisin (ja usein) ?
Itse tosiaan olen kalat, ja empaattinen, kärsivällinen, rakastava ym. vaikka loppuelämäni samaa henkilöä kohtaan...tosin jokaisessa suhteessani on käynyt niin, että minut on jätetty ilman sen kummempia syitä...ja kalana olen antanut mielessäni näille henkilöille tietysti anteeksi, ja pidän jokaista exää ystävänäni, mutta takaisin en enää ikinä ottaisi...nooh, odotellaanpa viikko tai kaksi, niin jo on vanha heila lähestymässä rakkauden osoituksin ja anteeksi pyynnöin...ja kuten jo mainitsin, kun tunteet on kerran haudattu niin niitä ei enää ylös nosteta...
Tällä hetkellä on 6 ex miestä (jopa viiden vuoden takaa) lähestymässä jos ei päivittäin, niin liian usein kuitenkin, haaveissaan palata yhteen kanssani..
Todella vi**ttaa, koska haluan olla ystävä näille henkilöille...mutta jos suurinpiirtein hymyilen sinne päinkään, niin jo kuvitellaan jotain..
Ollaanko me kalat niin itsestään selviä suhteissa, ettei meitä tavallaan tarvitse ottaa tosissaan...vai mikäs hel**tti tässä nyt mättää?
Itse tosiaan olen kalat, ja empaattinen, kärsivällinen, rakastava ym. vaikka loppuelämäni samaa henkilöä kohtaan...tosin jokaisessa suhteessani on käynyt niin, että minut on jätetty ilman sen kummempia syitä...ja kalana olen antanut mielessäni näille henkilöille tietysti anteeksi, ja pidän jokaista exää ystävänäni, mutta takaisin en enää ikinä ottaisi...nooh, odotellaanpa viikko tai kaksi, niin jo on vanha heila lähestymässä rakkauden osoituksin ja anteeksi pyynnöin...ja kuten jo mainitsin, kun tunteet on kerran haudattu niin niitä ei enää ylös nosteta...
Tällä hetkellä on 6 ex miestä (jopa viiden vuoden takaa) lähestymässä jos ei päivittäin, niin liian usein kuitenkin, haaveissaan palata yhteen kanssani..
Todella vi**ttaa, koska haluan olla ystävä näille henkilöille...mutta jos suurinpiirtein hymyilen sinne päinkään, niin jo kuvitellaan jotain..
Ollaanko me kalat niin itsestään selviä suhteissa, ettei meitä tavallaan tarvitse ottaa tosissaan...vai mikäs hel**tti tässä nyt mättää?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meissä on sitä jotain jota muista puuttuu...Olemme heidän mielestään kuin laupiaita-samarialaisa. Jotka ottavat aina vastaan syli avoinna kaikki jotka vain haluavat tulla. He tulkkaavat väärin meidän ystävyyden halumme. He luulevat että voivat meitä käyttää kynnys-mattoinaan. He unohtavat että oikeastaan olemme ihmisiä lainkaan. He näkevät meidän selässä enkelin siivet silloin kun haluavat nähdä. Silloin kun olemme vihaisia niin he näkevät selässämme paholaisen siivet.
Kun me saamme miehen / naisen niin me olemme liian vaativia itseämme kohtaan, vaadimme kaveriltamme kaikkea kunnioitusta ja myötä sanoja, mutta itse unohdamme olla samallaisia takasin.
No huh..kylläpä et olisi voinut enempää oikeassa olla! :D
Todellakin itse otan jokaisen ihmisen ennakkoluulottomasti vastaan..kuuntelen ja välitän...pidän ehdottomasti jokaista ihmistä tärkeänä. Mutta kappas kummaa..väärin ymmärrys on väistämätön (näköjään)... Avomieheni sanoi minulle, että olen liian iloinen/rempseä muille...hmrhm..tjaah..tarkoittaa tosiaan varmaankin vain sitä, että olen "liian" avoin...
Ja pah, muut ovat vain liian sulkeutuneita, että kun joku sattuu välittämään ja kuuntelemaan mitä toisella on sanottavaa niin heti kuvitellaan muuta kuin kaverisuhdetta..damn!
En tosin aio muuttua tästä miksikään...olen vielä hartaasti sitä mieltä, että ei meitä iloisia ja välittäviä kaloja ole vieläkään liikaa/ edes tarpeeksi...vaikka kyllähän tämä varmasti joskus tuhoksi kääntyy..
Minulla on ihan samanlaisia kokemuksia, tosin pienemmässä mittakaavassa. Olen myös huomannut sen, että joillakin ihmisillä on hyvin syvälle juurtunut tapa pitää minua itsestäänselvyytenä. En tiedä johtuuko se hyvin "kalamaisesta" luonteestani vai mistä, mutta se tuntuu ajoittain todella pahalta. Varsinkin kun tahtoisin olla kaikkea muuta kuin "se joka nyt vaan kuuluu pakkaukseen".
Oikeastaan me emme ole tälläisia. Vaan he luulevat että hymyilemme flirtataksemme, me olemme miesten silmissä flirttejä... He luulevat loputtomasti että yritämme tehdä itse vaikutusta että tulisimme huomatuiksi.. He luulevat että kalan itsetunto on alamaissa.
Miksi emme voisi muuttaa taktiikkaa??? Aloitamme sen tänään. Seuraavan kerran kun joku heistä yrittää konktaktia niin sanomme lyhyesti ei ole aikaa..! Ei mitään selityksiä miksi ei aika riitä. Vaan se on niin. Annamme kaikille entisille niinsanotuille exille ajattelemista. Sitten kun he tulevat jälleen niin sanomme niin kuin asia on.. Kerromme että olen vain ystävä sinulle mutten petikaverisi.. Sanomme että meidän ajatus on että parempi laiha sopu kuin lihava riita.
Minulla on ainakin kalaihmisenä erittäin vaikea olla kenellekään vihainen, vaikka seinät kaatuisi en osaa olla tarpeeksi vihainen. Ehkä ihmiset tämän takia pitävät minuakin itsestään selvyytenä, ja se ei todellakaan ole kivaa! Ehkä meitä kaloja on vain juuri tämän takia vaikea vihata? Koska olemme liian kilttejä muita kohtaan!
Ajattelin pistää ketjuun miesnäkökulman tuohon asiaan. Itse fisumiehenä olen monelle naiselle henkinen ja joskus fyysinen tuki ja turva pahana aikana. Olen tavallaan kaatopaikka huolille koska kuuntelen ja välitän toisesta. Siitä seuraa että omat asiat menee tavallisesti metsään eikä itseä kukaan "hoivaa". Sanomattakin selvää että yksinasuvasta on kyse. Takana kyllä eurustelusuhteita muttei niitten kohdalla olisi tullut mitään.
Mutta ihme on se että jos näitten huolta kantavien naisten elo paranee niin silloin yleensä unohdetaan kuka on kuunnellut ja yrittänyt neuvoa.
No tähän ikään(36) asti on jonkinmoista vastaan tullut ettei ole sitä yritystä saada elämäntilanteeseensa muutosta. Kyllä tuo termi"huolisäkki" kuvaa itseä hyvin.
En koe olevani henkisesti heikko, omaan hyvän itsetunnon kuitenkin, tiedän mitä haluan ja mitä en. Päätökseni pitää, sanon mitä ajattelen enkä kaunistele.
Auttaako meidän koventaa omaa itseämme? Terhdä luotaantyöntävän vaikutuksen? Minusta ei, mutta emme saa antaa toisten käyttä meitä säkkinä tai mattona. Muistakaa se. Meidän omia huolia harvat tulee hoivaamaan.
jepsis...se on kyllä totta, että kun itse tarvitseisin olkapäätä niin sitä ei ole mailla halmeilla..ja jotenkaan en edes itse osaa ehkä avautuakkaan oikeastaan kenellekkään ihan täysin, ehkä pelkään toisen reaktiota kun minullakin sattuu olemaan huolia ym. Ehkäpä sen takia myös minusta tuntuu, että olen vahva ihminen...vaikka yksinhän sitä sitten tulee märistyä :)
Onneksi on yleispositiivinen asenne ilmeisesti tähän elämään, ettei oikeastaan mikään saa masentumaan kovin pitkäksi aikaa...hällä väliä asenne tosin hyvinkin usein astuu siinä vaiheessa kuvaan..kai se jotain itsesuojeluvaistoa sitten meinaa.
Tuota minäkin oon miettinyt aika useasti.
Tein sen virheen, että otin takas 2 kertaa. Kolmesti seurusteltiin ja nyt jätin hänet lopullisesti. Kaveri voi olla, mutta en halua nähä nyt häntä vähään aikaan. Ainakaan muutamaan kuukauteen.
minäkin olen syntynyt 17.03 ja olen alkanut ja jättänyt alkanut ja jättänyt saman pojan kanssa... ja nyt se poika haukkuu huoraksi varmaan pojat luulee että ne voi pompotella meitä kala tyttöjä mielin määrin... se ei ole oikein kala tytöt rohkaistukaa jos jätätte pojan älkää palatko yhteen enää karu totuus sori kalat on herkkiä joten moni tekee saman virheen.
niin se on totta oon itekki kalat ja mulla on monta poika ystävää ollu ja sitte kerran kävi näin että pyysin pikku siskoani lähettämään viestin että alkaisiko hän vielä olemaan kanssani ja sitten se ex lähetti mulle kokoajan että alkaisikko olemaan mun kanssa ja se jankutti sitä koko ajan että oli pakko lähettää että en koska ei ole enää tunteita sua kohtaan niin siinä se mun juttu oli sitten xDxDxDxD ps. kaloihin on aina jätkät lääpällään
kyl noi miehen roikaleet on tosi ihmeellisiä ,ja me viel vedetään kaikki puoleemme (ainaski rentut)mikä ihmeen sosiaalitanttoja me ollaa.tai kaatopaikkoja.pitäis tehdä katiskalle jotai ettei varsinki x ui uudestaa.mix ne tulee aina takas on tää ,parempaa ei löydy joka suhteessa kuin KALAT trv ma
No nih, tulihan se sieltä...siis todellakin renttumiehet ovat ikuinen heikkous ollut..ainaskin tällä kalatytöllä...ja sehän onkin taas yksi perus määritelmä kalat-merkillä. Täytynee kyllä myöntää, että siedän ja katson aika paljon paskaa suhteessa..mutta mikäs voisi olla ihanampaa kuin nähdä toisen nousevan ahdingosta ja olevan onnellinen...minun ansiostani...
Jepsis..tästähän se kaikki johtuu..tiedän kyllä itse, että toimin aina joka suhteessa samalla kaavalla..otan miehen jolla jostain kumman syystä tuntuu aina olevan vaikeaa..rakastan ja välitän, tuen ja annan kaikkeni jotta toisella olisi hyvä olla (jossain vaiheessa varmasti alan tuntua itsestään selvyydeltä..ja varmaankin myös ahdistavalta)..ja lopulta minut jätetään ja rumba takasin ottamisesta alkaa.
Mutta jostain syystä koen valtavaa onnistumisen tunnetta jos poikki menneen suhteen jälkeen tämä renttumies on kunnostautunut ja tyytyväinen elämäänsä...kylläpäs kuulostan itsekeskeiseltä..että mies ei voi olla onnellinen jos se ei ole seurustellut kanssani..hehhhe.. :D