Tästä ei paljoonkaa olla varmaan puhuttu.. mutta haluan vaan kysyä, miltä on tuntunut kun käyt läpi huumeiden mailman ja kärsit ne pahimmat vierotusoireet ja palaat takaisin arki elämää, miltä se on tuntunut?
miltä tuntuu kun elämä kaatuu ja sortuu mutta pelastat itsesi mutta mitään ei jäänyt käteen kuin vitun pitkä vierotus, sen jälkeen elämän värit palaa ja alkaa miettimään että ei ole enää ketään järkevää päihteetöntä ihmisuhdetta enää jäljellä..
miten olet rakentanut senjälkeen elämäsi?
onko enää ketään kelle koodata?
miltä tuntuu kun elämä kaatuu ja sortuu mutta pelastat itsesi mutta mitään ei jäänyt käteen kuin vitun pitkä vierotus, sen jälkeen elämän värit palaa ja alkaa miettimään että ei ole enää ketään järkevää päihteetöntä ihmisuhdetta enää jäljellä..
miten olet rakentanut senjälkeen elämäsi?
onko enää ketään kelle koodata?
Vastaukset 2
Vanhimmat
On helppo sanoa, että suhteita perheenjäseniin, ystäviin ja muihin tulee vaalia. Monelle toipuvalle päihdeongelmaiselle on kuitenkin alussa vaikea hyväksyä, että luottamus palautuu vähitellen. Perheenjäsenet ovat mahdollisesti vuosien ajan tottuneet siihen, että toipumisen tielle tulee katkoja, ja haluavat suojella itseään pettymyksiltä. Anna omaisille tilaa olla epävarmoja toipumisesi suhteen. Sanat eivät enää ratkaise tätä peliä, vaan tekeminen. Olemalla selvin päin, ja ilman muita aineita, saat luottamuksen takaisin. Lupauksesi kaikuvat alussa kuuroille korville. Muista, että omaiset eivät voi toimia varsinaisina tukihenkilöinä. Siihen tarvitset henkilön, joka ei tunne sinua kohtaan niitä ristiriitaisia tunteita, jotka lähiomaisesi tuntevat (he saattavat pitää sinusta, mutta pelkäävät samalla, että tuotat heille taas pettymyksen, jos suostuvat jatkamaan yhteiselämää kanssasi). Onnellinen parisuhde ei ole sitä, että toiselle annetaan heti kaikki anteeksi, vaikka se mukavalta tuntuisikin. Mutta on tärkeää, ettei vuorovaikutuksessa painotu ”menneiden kaivelu” vaan, että sinua koskevat palautteet liittyvät enemmän nykyisiin tekemisiisi kuin käyttöhistoriaasi. Tämä toimii myös toisin päin: kun sinä annat palautetta, yritä pitää se nykyhetkessä ja anna palautetta toisen toiminnasta, älä toisen persoonasta.
Päihteistä irti päässytkin voi solmia uusia ihmissuhteita, saada uusia kavereita, ystäviä.
Vertaistukitoiminta on hyvä ajatellen jatkoa, mahdollisesti selvin päin elämistä.
Toki se ihmisiin luottaminen voi olla hankalaa alussa, mutta ajan myötä sekin asia etenee, ja oppii taas luottamaan ihmisiin.
Päihteitä käyttävät kaverit monet kuolevat, mutta jos itse selviää raittiiseen elämään, niin haluaako siinä vaiheessa enää pyöriä siellä päihteitä käyttävien elämässä, on isot riskit, että alkaa itsekin käyttämään uudestaan.
On tilanne mikä vaan, raitistuminen, vankilasta vapautuminen, uuteen vieraaseen ympäristöön muuttaminen, tai mikä vain, niin ns. uuden elämän aloittamisessa on aina omat hankaluutensa.
Se auttaa, kun uskoo ja luottaa itseensä, että tulee pärjäämään.