SRK:n julkilausuma on herättänyt kovasti keskustelua täällä. En ota tässä kantaa sen yksityiskohtiin, mutta mieleeni on noussut kysymys:kuka tarvitsee Raamatun opetuksia ja antaa niille arvoa nykypäivänä? Katsotaanko sen sanoma vanhentuneeksi niin ettei sillä ole mitään merkitystä muuten kuin historiallisena ja kulttuurisena teoksena?
Mitä tapahtuu, jos kukaan ei julista Sanaa? Tai että siitä tulee vain pienten, asiaan vihkiytyneiden sanoisinko salaseura? Nostaisiko se kristillisen ajattelun statusta niin että sitä alettaisiin etsiä? Vai johtaisiko se samantien kaiken eettisen ajattelun ja moraalin rappioon? Raamatussa on yhdeksi lopunajan merkiksi sanottu suuri luopuminen Jumalan sanasta. Alkaako se olla nyt totta niin että ihminen ylönkatsoo Jumalan olemassaolon ja hänen opetuksensa ja jokainen toteuttaa vain itseään?
Vaikka tämä on vl-palsta ja tunnustan vanhoillislestadiolaista uskoa, toivoisin kaikkien kristittyjen kannanottoja, mutta en kuitenkaan pilkkapuheita tai räävistelyä.
Mitä tapahtuu, jos kukaan ei julista Sanaa? Tai että siitä tulee vain pienten, asiaan vihkiytyneiden sanoisinko salaseura? Nostaisiko se kristillisen ajattelun statusta niin että sitä alettaisiin etsiä? Vai johtaisiko se samantien kaiken eettisen ajattelun ja moraalin rappioon? Raamatussa on yhdeksi lopunajan merkiksi sanottu suuri luopuminen Jumalan sanasta. Alkaako se olla nyt totta niin että ihminen ylönkatsoo Jumalan olemassaolon ja hänen opetuksensa ja jokainen toteuttaa vain itseään?
Vaikka tämä on vl-palsta ja tunnustan vanhoillislestadiolaista uskoa, toivoisin kaikkien kristittyjen kannanottoja, mutta en kuitenkaan pilkkapuheita tai räävistelyä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Etiikka, moraali, rakkaus... Kaikki käsitteitä jotka ovat olemassa ilman kristikansan pyhiä kirjoituksiakin.
On virheellistä ajatella ettei kristillistä ajattelua ole uskovaisuuden ulkopuolella. Entisenä v. lestadiolaisena ja uskovaisuutta arvostavana pidän kristillisiä arvoja arvossa, ehkä paremmin kuin aikanaan.
Pilkkapuheiden taustalla saattaa olla asioita joita kannattasi ainakin huomioida ja miettiä, sillä savua ei ole ilman tulta.
Raamatun opit ovat arvokkaita, tuskin niistä on kiistäminen. Traditioillakin on syvyytensä joten on turha kantaa liikaa huolta.
Päinvastoin kristillisten arvojen nousu on vasta tulossa, katsokaa vaikka uutisia. Eiköhän asiat ole kaikkinensa suuremmassa kädessä, joten pelko pois ja katse tulevaisuuteen.
Valitettavasti tämä on avoin foorumi joten täällä kohtaavat tapa- ja sydämenuskovaiset, totuudenetsijät sekä syvemmästi asioita ajattelemattomat tapavanhoilliset ja ns. mummonpotkijat, joten tekstit ovat kaikkea näitten väliltä.
sitä syvällisempää ajattelua hain tässä. Vaikka olenkin tietoinen nettikirjoittelun rajoituksista olen aina ihmetellyt, miten rajua jumalanpilkkaa ihmiset voivat suoltaa. Ja huom!jumalanpilkalla en tarkoita tässä lestadiolaisuuden pilkkaamista. Asialla ovat jopa aikuisetkin ihmiset. Itse olen saanut vanhanajan kasvatuksen ja olen kasvattanut lapsenikin vanhanaikaisesti enkä silloin ollut lestadiolainen. Kotini oli lähes ateistinen koti, mutta ei silti sallittu pyhien arvojen pilkkaamista. Siksi tuntuukin täällä netissä siltä, ettei kristillistä ajattelua pidetä enää minään.
Kun "itäisillä mailla" kristillisyys oli vuosikymmenet kiellettyä, siellä säilyi silti uskonnollisuutta salassa, ja kun se taas sallittiin, ihmiset joukolla hakeutuivat sanan kuuloon. Puhumattakaan luonnonkansoista, jotka etsivät tai rakentavat paikan konkretisoimaan jumaluutta. Ihmisellä on siis tarve harjoittaa uskontoaan. Siksipä tuntuukin pahalle, kun meillä on vapaus, on kirkot, on sananpalvelijat, kirjallisuutta, ja silti mennään kuin ei ikinä olisi kuultukaan kristillisyydestä.
Tietysti tämä avoin foorumi on vain pieni otos ja varmaankin edustaa ääripäätä, mutta antaa se tämäkin jonkinlaisen suunnan ajattelulle. Olen joskus selannut muidenkin kuin vanhoillislestadiolaisten palstoja, ja yhtä rankkaa se on niissäkin. Ja toisaalta kuitenkin niissä palstoissa, jotka ovat ns.itämaisten uskontojen(onko ne niitä?) palstoje, on ääretön mustuus ja pessimismi. Puhutaan zombeista, itsemurhista jne.
Kristillinen ajattelu ei todellakaan ole vain vanhoillislestadiolaisten yksinoikeus. On taatusti olemassa vakaata ja kristillistä elämää sen ulkopuolellakin. Se, mistä itsekukanenkin hengellisen kotinsa löytää, on aivan hänen oma asiansa. Pääasia, että Kristuksesta saarnataan, sanotaan Raamatussakin. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, ettei vanhoillislestadiolaisten tulisi oman uskonsa perusteista puhua. Se on kuitenkin jo aivan toinen asia...
Kiitos, JIA, ansiokkaista, kiinnostsavista ja hyvin muotoilluista ajatuksista. Itse olen kokenut, että vl-uskonnäkemys ja kasvatus on antanut hyvän pohjan pohtia yleisemmälläkin tasolla sitä asiaa, että mistähän mahtaa olla kysymys ihmisen hengellisyydessä. Ehkä siitä voitaisiin tällä palstalla jutella, voitaisiinko?
Tosin ennen kuin tähän pohdiskeluun kykeni, piti kyetä irrottautumaan vl-yhteisöstä, joka itselleni osoittautui vähemmän sopivaksi hengelliseksi ilmastoksi. Mutta tämän jälkeen olen iloinnut siitä että minulla on hengellistä elämää, kenties omakohtaisempaa ja aidompaa kuin se saattoi olla itselleni sopimattomassa yhteisössä.
Vl-taustainen kasvatus ja nuoruus antoi tiedon Raamatun sisällöstä ja seuroissa käyminen ja saarnaajien kanssa illat pitkät keskustelu ja heidän juttujensa kuuntelu antoi käsityksen siitä millaista työtä on Raamatun tulkinta.
Monilla vanhoilla vl-uskovaisilla on laaja elämänkokemus ja syvällinen ymmärrys siitä miten ihmisten kanssa täällä tulee olla ja elää.
Vakaa kristillisyys on nykymaailmassa yksi parhaista islamismin ehkäisykeinoista.
kun vähän kaivettiin!
Mutta, mietipä, mitkä ovat väitteesi taustaoletukset. Sitäpaitsi, pienin yhteinen nimittäjä uskonnoille, jotka ovat tehneet rikoksia ihmisyyttä vastaan ovat ehdotonta lakiuskollisuutta vaativat, sotaa käyvät, miespuoliset taivasjumalat, joiden mielestä pyhyys on ihmisen ulkopuolella.
Ettei vain liippaisi liian läheltä?
Vakaa kristillisyys on yksi parhaista islamisminehkäisyvälineistä.
Täällä on paljon haukuttu SRK:N julkilausumaa. Ja syytöksiä on tullut myös siitä syystä, että julkilausuma syyttäisi muita kansalaisia ja nostaisi omia seurakuntalaisiaan korokkeelle.
Minä taas en saa siitä sellaista käsitystä. Kaikki se Jumalan Sana, joka siinä on esitetty, on varmasti tarkoitettu kaikille muistutukseksi. Mutta selväähän se on, jos nuhdellaan kansaa synnistä, niin se herättää pahennusta useissa. Syntiä kuitenkin tulee nuhdella ja lakia saarnata kaikille luoduille herätykseksi. Sillä laki on herättäjä Kristuksen tykö. Tärkeä kohta Raamatussa on "TUNNE SYNTISI!". Se on oikean viisauden alku, se vie Jeesuksen haavoihin. Mutta sen voi vaikuttaa vain Jumala Sanansa kautta. Tämän armon itsessään siveät hylkäävät ja parannussaarnaa he pitävät haukkumisena.
Olkaa siis rohkeat julistamaan parannusta ja synteinanteeksiantamusta! Johdattakaa aina uupuneet Jeesuksen tykö saamaan virvoitusta, iloa ja rauhaa.
Julkilausumassa toki oli joitakin ehkä taitamattomastikin esitettyjä asioita, mutta niihin en tässä yhteydessä ota kantaa. Tällä kirjoituksella tarkoitan lähinnä yleisellä tasolla Jumalan Sanan julkituomista kansalle.
Minä en kuitenkaan voi olla ottamatta kantaa niihin taitamattomasti esitettyihin kohtiin. Mielestäni solvaaminen ja nimitteleminen ei ole parannussaarnaa. Se on osoitus ylpeästä ja kovasta hengestä, ei Pyhästä Hengestä.
Silloin kun itse vielä olin lestadiolainen, en muista koskaan kuulleeni tuollaisia puheita. Kyllä silloinkin saarnattiin lakia, mutta ei vihan ja kovuuden hengessä. Ja evankeliumia, sitä saarnattiin varmaan kaksin verroin niin paljon kuin lakia. Muistan, kuinka Paavo Sillanpäällä oli tapana luonaan kyläilemässä olleille poislähtiessä julistaa pyytämättäkin evankeliumia käden pään päälle laittaen.
Onkohan lestadiolaisuudessa mennyt jotakin vinoon ?
Olen vl-perheestä, isäni on puhuja ja suvussa on ollut useammassa polvessa saarnamiehiä. Lapsuudesta opin sen että omahyväinen ja kova henki ei ole Jumalasta. Omalle kohdalle synnit ahkeroidaan uskoa anteeksi ja ulkopuolella Siionin eläviä puhutellaan nöyryydellä ja rakkauden hengessä. Solvaaminen, nimittely ja omalla uskolla tai pelastumisella rehvastelu ei kuulunut asiaan. Isälläni oli tähän sanakin: "Ei meillä ole täällä varaa porhistella."
Oman kantansa ja perustelunsa asioista voi kertoa vapaasti luokkaamatta, solvaamatta ja syrjimättä.
Yhä olen läheisissä tekemisissä vanhojen uskovaisten kanssa. Heillä ei ole tätä nykyistä SRK:ssa ja monissa sen nuoren polven edustajissa ilmenevää ylpeyden ja itsensä toisten yläpuolelle korottamisen henkeä.
Joten olen samaa mieltä, jotain itsetutkistelun syytä saattaa olla. Ehkä kannattaisi kuunnella tavallisia vanhoja uskovaisia.
Olipa kaunista puhetta. Tuollaisena minäkin muistan lapsuuteni ja nuoruuteni lestadiolaisuuden. Sensijaan nämä nykyiset julkilausumat, hoitokokoukset ja henkiopit tuntuvat todella vierailta ja vastenmielisiltä.
Palatakseni vielä tuohon edelliseen viestiini, jossa kerroin muistojani Paavo Sillanpäästä. Kun ensimmäisen kerran pappilassa vierailulla oltuamme poislähtiessä Sillanpää laittoi kätensä pääni päälle ja julisti evankeliumia, se tuntui aivan ihmeelliseltä. Olin tuolloin lapsi ja vanhempani ja isosiskoni olivat tehneet parannuksen. Minä tulin kai sitten mukaan lestadiolaisuuten jotenkin vahingossa. Vai voiko puhua lapsuudenuskosta, jos olin tuolloin 9- tai 10-vuotias. Joka tapauksessa, kauniit muistot noista ajoista on jäänyt.