Lihan ja seafoodin kuljetus ja säilytys Thaimaassa

Ihan ensimmäiseksi mainitsen että vaimon siskon pitopalvelulla on kaksi kylmälaitteilla olevaa autoa. Minikuormuri ja Isuzun pickuppi.

Isommalla autolla haetaan elintarvikkeet tukusta kylmävarastosta tilanteen mukaan.
Pääteiden varsilla on näitä tukkujen välivarastoja, joihin kylmäkuormurit rahtaa tavaraa yötä-päivää.

Pienempi koppiauto toimii sitten tapahtumapaikalla kylmäkaappina. Päivän mitta tapahtumissa saattaa olla 12 tuntia ja mikään ei säilyisi niin kauaa lämpimässä.

Yksikään siaminlahdelta pyydetty kala tai Australiasta rahdattu pihvi ei matkusta lämpimässä rannikolta edes sataa kilometriä, saati sitten tuhatta kilometriä Pohjois-Thaimaaseen.

Kuten aiemmin kerroin, niin kylmäkuljetus ei ole niin kallista kuin voisi luulla. Esimerkiksi Bangkokista Chiang Maihin kylmäkuljetus maksaa vain noin 12 bahtia kiloa kohti. Ruoka-annosta kohden siis vain muutaman bahtin.

Thaimaan kansainvälistyminen todenteolla alkoi 90- luvulla ja samalla turismi aloitti kasvunsa ja on tänä päivänä 700% enemmän kuin 1990.

Kansainvälistyminen ja turistit toivat tullessaan kansainväliset kauppaketjut ja ravintolaketjut tuotteineen ja standardeineen. Nämä kansainväliset standardit edellyttävät että tuotteet ovat perillä tuoreita ja turvallisia. Maineen menetykseen ei ole varaa kenelläkään.

Esimerkkinä maineen menetyksestä oli joskus ennen koronaa kun joku ruotsinlaiva eristettiin, ketään ei päästetty satamaan ennenkuin taudin lähde keittiöstä oli saatu selvitettyä ja ripuli kuriin. Ihmiset äänesti jaloillaan ja risteilyjen myynti romahti. Olisi tullut konkurssi ilman valtioiden tukea.

Sen vuoksi esimerkiksi Mäkkäri, Subway ja Kingburgeri ovat ehdottomia siitä, että kylmäketju toimii perille saakka kaikkialla maailmassa.

Tämä toi sitten lisää volyymia kylmäkuljetusbisnekseen Thaimaahankin. Noin 15% elintarvikkeista saapuu perille saakka kylmäketjun edellyttämillä tavoilla ja sen volyymi Thaimaassa on 2,3 miljardia dollaria ja kasvaa 100 miljoonalla per vuosi.

Thaimaassa on toki paljon takapajuloita, köyhiä alueita joissa syödään rottia ja käärmeitäkin ja jopa kasvatetaan rottia farmeilla. Villieläimenä rotta käyttää ravintonaan 40% omaa paskaansa, joten en ole ajatellut maistaa tuotakaan.

Ne Posson postittamat youtube- videot joissa kalaa on lämpimässä pöydässä, on irroitettu osittain asiayhteydestä. Ellei kalat ole viereisestä tekojärvestä juuri pyydettyjä tai tarhakalaa, niin ne on tuotu kylmäkuljetuksella sinne myyntipisteeseen.

Osassa niissä videoilla kalat on vielä elossa, eli todennäköisesti viljeltyä tuoretta kalaa viereisestä viljelmästä.

Paikalliset asukkaat tietävät etukäteen, milloin seuraava kalasatsi saapuu ja lähtevät noutamaan omansa. Tällä pyritään välttämään hävikki. Kalat on nopeasti myytävä taikka valmistettava, ja näin myös toimitaan.

Mammat alkaa myynnin ohella samantien pilkkomaan ja perkaamaan kalaa, laittavat keittimiin, grilliin ja fileiksi. Kokemus opettaa heille sen, paljonko sitä fisua kannattaa milloinkin hankkia, jotta hävikki jäisi pieneksi ja mielellään olemattomaksi.

Pilaantunutta kalaa ei pelasta mikään. Ei edes rasvakeitin. Kuumennus ei tuhoa pilaantumisen aiheuttavia toksiineja tai bakteereja, jotka aiheuttaa ruokamyrkytyksen.

Jos kala haisee pahalta, on limainen, sen liha on sameaa, kala on hävitettävä. Piste. Sitä ei syö kulkukissakaan.

Thaimaalaiset ovat ylpeitä keittiöstään, lähiruoan käytössä mestareita. Tuoreus on kaikki kaikessa. Olisi häpeällistä myydä pilaantunutta ruokaa saati sitten myrkyttää sillä ihmisiä. Ruokamyrkytys voi viedä hengenkin.

Vaikka tämä "meidän" kotikaupunki on pieni ja keskellä peltoja, tämä on logistisesti risteyksessä, josta liikenne kaikkiin ilmansuuntiin on runsasta. Logistiikkakeskukset täyttää tienvieret ulosmenoteillä.

Kaikki tunnetuimmat pikaruoka- ja pizzaketjut löytyy ja ovat yllättävän suosittuja paikallisten keskuudessa. Niitä jopa pidetään arvostettuina nuorison parissa.

Farangejahan ei tällä kylällä ole kuin yhden käden sormien verran ja kyseessä ei ole turistikohde, paitsi sitten tuo 1000 vuotta vanha Phanom Rungin Historical puisto, joka sijaitsee Thaimaan toisella tulivuorella. Niitä kun ei Thaimaassa ole kuin kaksi.

Täällä on miltei joka ilta torialueella toimintaa. Perässä vedettävien kojujen kupeeseen laitetaan pari pöytää ja kahdeksan muovituolia. Kojuissa pari mammaa kokkaa ja tarjoilee noutotiskille. Heillä on kylmälaitteet joissa säilövät ainekset.

Näitä on muutamia ja sitten on vielä perinteinen kuivatuotteiden tori. Illalla ei ole kalaa myynnissä eikä lihaa, muuta kuin ne jotka ateriaksi paikan päällä valmistetaan.

Erittäin mukava tunnelma, torialue on valaistu kiinalaiseen tyyliin roikkuvilla lamppusarjoilla ja on erittäin rauhallista. Ihmiset eivät kaakata kovaan ääneen vaan juttelevat rauhakseen.

2010