Olen saanut taas päähäni odottaa sinun ilmestyvän elämääni, vaikka se olisi kaiken logiikan mukaan järjetöntä. Miksi tämä tunne ei hellitä? Jos olisit kiinnostunut, olisit suhtautunut minuun lämpimämmin ja olisit itsekin hakeutunut minun seuraani niin kuin minä hakeuduin sinun. Et tehnyt kuitenkaan niin. Miksi minusta silti tuntuu tältä? En kestä enää...
En kestä tätä enää
Anonyymi-ap
52752
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Koska nainen olet hakeutunut seuraani?
En ole nainen.
Liikaa osallistujia.
Mitä tarkoitat?
Tälläisissä asioissa miehet on todella yksinkertaisia. Eivät ymmärrä miten herkkiä naiset ovat vaistoamaan asioita. Mikään peittely ei täysin toimi ja miehet silti uskottelevat itselleen että salailu kannattaa. Tää nyt vaan oli pohdintoa sivusta.
En ymmärrä?
Se on näinkin, vaikka alunperin ei siitä ollutkaan kyse... Oli vaan ylimääräinen ihminen.
Olen niin samaa mieltä kanssasi! Miehet eivät tosiaankaan ymmärrä, että naiset vaistoavat lähes kaiken, vaikka kuinka yrittäisivät peitellä asioita!
Se toinen on sen tiennyt. On sen sinusta nähnyt.
Peitellä mitä? Voisiko joku nyt vastata siihen?
Miksi sulla oli ylimääräinen ihminen jos tämä kaivattusi oli jotain ihanan maagista?
Tuo on joku sivusekoittaja.
Ainoastaan toisinpäin onnistuu. Minä en pääse ilmestymään sinne. Sinun on ilmestyttävä tänne. Mutta en minä sitä odottele. Elän elämääni eteenpäin. Jos et ilmesty, pikkuhiljaa paikkasi tietysti täyttyy, sille on jo tulijoita. Pitää vähän jo potkia niitä pois. Loputtomiin en kyllä jaksa.
Naiselta
Jos olisit hän, niin olisit todella julma. Tykkäisit, mutta pitäisit epätietoisuudessa. Minä en voi lähestyä häntä enää. En ole nähnyt häntä enää. En tiedä mitä hän tekee nykyään. Sitä paitsi sain sellaisen kuvan, ettei hän välitä. Silti minusta tuntuu tältä, enkä pysty päästämään irti, niin hullua kuin se onkin.
Joo, ei osunut. En ole hän. Ja kyllä hän tietää tekemisistäni. Ja voi paremmin tulla lähemmäs, kuin minä häntä, vaikka välimatkaa onkin.
Mitä sitten enää odotat?
En odota mitään. Juurihan kerroin. Enkä tarkoittanut paikan viemisellä mitään rakkaussuhteita, vaan työ- ja kaveruussuhteita. Relax vaan sielläkin.
Miksi olen jumissa? Onko tällä tarkoitus, vai onko se vain pakkomielle? Epätietoisuus on niin kamalaa. Miksi näen merkkejä hänestä, jos se sitä ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi? Kaikki muu kyllä ilmestyy elämään ajatuksen voimalla, mutta hän ei. Synkroniteetit olivat niin vahvoja, kun hänen kanssaan kohtasin. Se oli jotain niin uskomatonta. Niitä oli vaikea uskoa edes todeksi. Olin varma, että hän on juuri se, jota olen toivonut elämääni. Olin varma, että olimme tarkoitettu toisillemme. Luulen edelleen niin, vaikka järjellä sitä ei voi edes selittää. Ratkeaako tämä koskaan?
Kerroitko nuita asioita koskaan hänelle?Tai voisitko jopa vielä nuo hänelle kertoa?
En kertonut.En silloin ymmärtänyt koko asian laajuutta. Uskaltauduin juttelemaan hänelle, vaikka minua pelotti niin kamalasti, tunne oli niin vahva. Jos hän ilmestyisi elämääni, niin kertoisin.
Ota yhteyttä häneen?!
En voi ottaa. Ei ole enää numeroa. En sitä ikinä tallentanutkaan, kun ei ikinä viestitelty tietenkään.
Ette millään tavalla viesteilly?
Paperilapulleko hän sen numeron kirjoitti? Ja sen heitit pois? Aika alkeellisia selityksiä. Kyllä numerot löytyy, jos ne haluaa löytää.
Ei ole ikinä antanut numeroa.
Eikä sillä ole väliä muutenkaan, hänen olisi pitänyt jo toimia itsekin, jos hän olisi pitänyt minusta. Ei sille ole mitään muuta järkevää selitystä, että hän ei ole elämässäni. Olen vain täysin järjetön, kun en suostu uskomaan sitä. Vaikka etsisin hänen numeronsa ja ottaisin yhteyttä, hän todennäköisesti jättäisi vastaamatta ja ajattelisi, että vieläkö tuo urpo yrittää. Sain sellaisen vaikutelman oikeassa elämässäkin, kun hänelle menin juttelemaan.
Ei.
Voih "pikkuista". Logiikka on usein järjetöntä....ja rakkaus voi olla myös....Uusia tulee, koeta kestää!
Ei tule. Ei voi tulla. Se on jollakin maagisella tavalla kiellety minulta. Hankala selittää, mutta niin se vain on.
Onpa sinulle todella outo tapa ajatella!
Minun tapani ajatella ei niinkään ole outo, vaan se miten muut ihmiset suhtautuvat minuun, on outoa. Kaikki haluavat, että jatkan yrittämistä, enkä luovuta, mutta silti jättävät minut yksin. Kukaan ei uskalla lähelle.
Minä todella taidan olla Jaska Jokunen, ei siitä ole enää epäilystäkään.
Sitten sinun on vain hyväksyttävä että niin se on!
En halua hyväksyä sellaista kohtaloa. Jaska Jokusen elämä on ikuinen kiirastuli.
Jska on aina paska kikkelitön olio.
mutta mitenkäs unijuuiss akun itse aloin ihmettelemään mikähä nuni ollut kun joku peottokin poikittain, varmaan joku taistelu jotain hirviötä vastaan..unessa.
Niin olen sen käsittänyt olevan jo vuosia sitten!
Entä jos piipahtaakin, silleen "kukkuu-kukkuu!" oisko se ihan kivaa. Aina välillä vähän.
Ei, vaan pysyvästi.
En saa tältä tunteelta rauhaa. En vain saa. Se ei nitisty mitenkään. Todennäköisesti kuolen tämä tunne mukanani, niin pelottavaa kuin se onkin.
Miksi pitää olla tämmöinen pässinpää?
Mahtaikohan se liittyä mahdolliseen erityispiirteisýyteen. Usealla heistä on jumittumia moniin asioihin!
Joo. Olen erityispiirteinen kyllä. Tämä on kuitenkin jotain ihan erilaista.
Meitä kiellettiin tapaamasta. Etkö muista? Unissa me tapaamme useinkin ❤️
Milloin on kielletty? En sellaista muista.
Ja kuka olisi kieltänyt? Olen kyllä tavannut unissa hänet usein. Viimeksi uudenvuodenaaton vastaisena yönä.
Ja miksi olisi kieltänyt?
Vastausta en saa näköjään.
Nevermore...
Edgar Allan Poe on kanssamme
Kyllä
Mulla on korppi-medaljonki kaulassa tälläkin hetkellä.
en kyl ilmesty ikinä randomanonyymin elämään.
Tyhmä sä oot se on nähnty niin monet kerrat äläkä luule että ottaisin suhun yhteyttä kun et osaa edes käyttäytyä olet aivoista sekasin nulla on nyt vauva ja olen hänelle hyvä isä miyä sinä et antanut tehdä sulla ja mulla ei ole enää yhtään mitään eikä keskusteltavaa voit lopettaa sen mun kaipaamisen en ole enää kiinnostunut dinusta omapahan oli valintasi
Ei sinulle ollut tämä. Pitäisi olla lukutaitoiselle ihan päivänselvää.
Millä tavoin olen suhtautunut sinuun jotenkin kylmästi?
Mn