Hei.
Onko täällä ketään, jolla olisi synnytyksessä ilmennyt ongelmia johtuen lapsen suuresta koosta? Miten seuraavaa raskausta ja sikiön kokoa on seurattu? Entäs seuraava synnytys, onnistuiko se normaalisti vai tarvittiinko erityistoimenpiteitä.
Onko täällä ketään, jolla olisi synnytyksessä ilmennyt ongelmia johtuen lapsen suuresta koosta? Miten seuraavaa raskausta ja sikiön kokoa on seurattu? Entäs seuraava synnytys, onnistuiko se normaalisti vai tarvittiinko erityistoimenpiteitä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaikka omista synnytyksistä on jo 9 ja 7 vuotta, minulla on tarkassa muistissa isojen lasteni odotuset ja syntymät. Olen itse pieni 157 cm ja 57 kg. Esikoista odottaessani vatsan kasvu oli niin nopeaa, että minulta otettiin parikin kertaa sokerirasitustestit ja virtsansokerinseuranta ja vatsan kasvun mittaus oli tarkkaa. Viikkoa ennen laskettua aikaa otettiin lantiosta röntgenkuva ja vauvan kokoarviointi ultralla. Vauva meni yli lasketun ajan viikolla ja synnytys päätettiin käynnistää: syntymäpäivän aamuna ultrassa kokoarvio 3700 g.
Pitkän avautumisen jälkeen (10 tuntia) tuskainen ponnistus, joka kesti yli 2 tuntia ja vieressä oli jo pihdit ja imukupit mutta onneksi kaikki kidutus päättyi sitten kiireelliseen sektioon, en olisi enää jaksanut yhtään mitään. Ja onneksi myös fyysisesti: Heikki-poika painoi syntyessään 4480g ja oli 54 cm pitkä.
Parin vuoden päästä odotin Annikaa ja raskauden aikana samat seurannat ja taas oli vatsan kasvu valtavaa: loppuaikana vyötärönympärys 130cm. Sektio sovittiin jo hyvissä ajoin etukäteen ja se sujuikin sitten kuin oppikirjasta. Pikkuprinsessa veti vielä komeammat mitat: 4540g ja 54 cm.
Lääkäri totesi vaan, että on luonnonoikku, että rouva tekee noin isoja lapsia..
Olen tyytyväinen, että esikoinen leikattiin, vaikka urheasti yritinkin. Eikä kenelläkään ollut mielessäkään ehdottaa alatiesynnytystä toisen lapsen kohdalla.
Minulla toinen tytär sattui yllättämään olemalla keskivertoa suurempi:4220 ja 54.Ei neuvolassakaan epäilty,et olisi noin iso.Esikoinen 3630 ja 50,5.Silti tämä isompi tuli helposti ulos,ja ilman kivunlievitystä:)Olen 167 ja 70kg itse.Tilava lantio ainakin on,että selittäisikö se helpot synn.
eikä lääkäritkään että masussanioli ssuuri vauva ja raskaus että synnytys sujuivat ongelmitta ja samalla lailla noin suurinpiirtein kuin kaksi aikaisempaakin.
Minullakin meni yli 14pv ja käynnistysaamuna arvio oli n.3.900.Vauva painoi kuitenkin 4480 ja 53cm.Mutta ei synnytys ollut minulle onneksi sen kivuliaampi kuin ennenkään.
... Luulin päässeeni yli edellisestä synnytyksestä, mutta ei taida asia vielä niin ollakaan...
Ongelmaksi alkaa muodotua se, että pelkään seuraavan synnytyksen kulkevan vielä huonommin kun edellisen. Jospa tällä kertaa kukaan ei taaskaan ota minua todesta, pelkoani ei huomioida ja tuloksena on vaikeasti vammautunut lapsi? Miten saan hoitohenkilökunnan kuuntelemaan huoltani?
Itse törmäsin ongelmaan, että kukaan ei kuunnellut minua kun yritin saada tutkimusta vauvan todellisesta koosta. Minkäänlaista koko arviota ei tehty ennen synnytyssalia. Siellä kävi niin, että kaksi kätilöä ja lääkäri väittelivät vauvan koosta. Lääkärin sana voitti, minut ja kätilöt vaiennettiin. Jokaikinen lääkäri, terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja on sanonut täysin samat sanat "Noin pienestä ei voi tulla mitään isoa". (Paitsi synnytyskätilöni).
Olin odotuksen alussa 51 kiloa ja 157 senttiä pitkä. Odotuksen aikana vatsa kasvoi ihan järkyttävän paljon. Sekin kuitattiin "Esikoinenkin oli niin pieni. Noin pienestä ei voi tulla mitään isoa." (Ehkäpä ongelmana oli juuri se, että intin vastaan niin kovasti. Olisiko minun pitänyt itkemällä pyytää tutkimuksiin, jotta olisi kuunneltu?)
Synnytyksessä poltot loppuivat kesken ponnistuksen, lapsi jäi jumiin päästään ja se jouduttiin vetämään puoliväkisin ulos. Tuloksena oli hermopunosvaurio toisessa kädessä. Toinen lapsemme oli puolitoista kiloa ensimmäistä isompi eli 4400g ja neljä senttiä pidempi, 53 senttiä. Kätilö tuli taputtamaan olkapäälle synnytyksen jälkeen ja sanoi, ettei vielä uransa aikana ole nähnyt niin pientä synnyttäjää joka olisi saanut normaalisynnytyksellä aikaan niin ison vauvan. "Hyvin tehty!" (Kiitos tälle kätilölle näistä sanoista :)Ne tuntuivat todella merkittäviltä synnytyssalissa kaiken jälkeen.)
Jos tiedossa on taas iso vauva, onko mahdollista päätyä sektioon. Se olisi se viimeinen tilanne, jonka haluaisin kokea, mutta jos vaihtoehtona on synnytys, jossa lapseni saattaa vammautua niin...??? Miksi muuten äitejä ei kuunnella? Joskus tuntuu että meitä on todella monta, joiden huolia tai ongelmia ei ole otettu todesta hoitohenkilökunnan taholta? Olisiko aika muuttaa asenteita hoidettavia kohtaan? Mitkä ovat odottavan äidin oikeudet?
Jos vaatimuksiisi ei vastata,eikä sinua kuunnella ja synnytyksessä sen takia ilmenee jotain pysyvää haittaa niin sinulla on oikeus valittaa hoitovirheestä ja saada korvauksia!Näin jälkikäteen..Etukäteen voit tietysti yrittää vain saada äänesi kuuluviin,ja tehdä kätilön kanssa synn.suunnitelman,johon laitat kaikki toivomuksesi.Se on sitten todiste omista toiveistasi,jos tekevät toisin ja aiheuttavat vahinkoa..
Olen itse saanu kanssa kokea sen että odottavia äitejä ei kuunnella.
Molemmat lapseni ovat olleet isokokoisia,ja molemmissa synnytyksissä on ilmenny ongelmia.
Kyse olikin vain siitä että mulla oli jokin aavistus toisen lapsen kohdalla että jotain on hullusti..vaatimalla vaadin päästä kokoarviointiin ja lantion kuvaukseen.Lääkärit suurin piirtein vähättelivät ja pistivät kaiken odottavan äidin hermoilun piikkiin.Sanoivat että jos sieltä on 4-kiloinen mahtunu nii kyllä hiukan isompikin..
Lapsi syntyi rv 38 ja olikin sitten 57cm pitkä ja 5600gr.JÄI TOTAALISESTI jumiin ja sai kans tuon aiemmin mainitun olkahermovaurion vas.käteen sekä myös pahat murtumat oikeaan olkavarteen.
Onneksi mies oli pitämässä huolta siitä että joku otti vastuun tästä.Ja kuitenkin pyynnöstäni oli kaikki mun huoleni kirjattu ylös papereihin.
Sairaala joutui lopulta vastuuseen ja lapsen sairaudesta johtuvat kulut korvataan ainakin aikuisikään saakka.
Lapsen saaminen on aina hieno asia, mutta mikään ei valmista vanhempia siihe että lapsi saa synnytyksessä elinikäisen vaurion.
jos joku vastaavassa tilanteessa haluaa viestiä niin..
[email protected]
Odottavia äitejä ei kuunnella, koska synnytys on luonnollista, eikä siitä siis pidä valitta ja vaatia luonnottomia.
Odottava äiti ei ole samalla tavalla oikeuksia omaava potilas, kuin muut, sillä synnytys on luonnollista, eikä mikään sairaus.
Lapsen kuolema on luonnollista, vakava vammautuminen on luonnollista. On luonnollista, että naiset vähän hermoilevat ja pelkäävät, sellaisiahan naiset luonnostaan ovat.
Edellä olevassa logiikassa on se vika, että luonnollinen voi olla myös vaarallista, eikä sillä saa perustella naisten ja lasten kärsimystä.
Mistä ihmeestä tämä "luonnollisuus" oikein on revitty kaiken perusteluksi?
Kiitos kaikille, jotka olette jo vastanneet. Täytyy pitää visusti mielessä tuo synnytyssuunnitelma!
Kiitos viesistäsi. Meillä erbin pareesi oli niin lievä, että tänä päivänä poika käyttää normaalisti kättään. Oli sidottuna aikansa siteillä ja sitten kävimme fysioterapiassa ja jumppasimme ahkerasti. Sairaalassa oli kauhea huoli, kun tajusin, ettei se poika ihan vammoitta selvinnytkään. Sitten hyökyi hirveä helpotuksen aalto, kun tajusin, että en sentään menettänyt poikaa kokonaan :).
Ei kai sitä ennalta arvaamattomaan osaa kukaan täysin varautua. Toivon vain todella hoitohenkilökunnalta sitä, että he kuuntelisivat vakavasti äitien epäilyksiä ja huolia. Minä toivotan sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää elämässä. :) Niin ja hyvät jatkot myös.
Seuraavan raskauden kohdalla sinulle tod.näköisesti tehdään sokerirasitus eli katsotaan ettei ns."sokerit" kasvata lasta liikaa odotusaikana. Lantiosikin varmaankin kuvataan, ellei edellisen kohdalla niin tehty. Kasvua seurataan tarkemmin ja synnytys voidaan käynnistää aikaisemmin tai ei ainakaan päästetä yli lasketun ajan. Tosin sehän on vissi-tosi että painoarviot saattaa heittää melkoisesti. Pidä puolesi ja vaadi. Monissa sairaaloissa on synnyttäjille ns.pelkopoliklinikoita, joissa voi raskauden aikana käydä juttelemassa näistä asioista.
Omaa esikoistani pakersin puolivuorokautta ja päätyi sekstioon (4480g). Toisen lapsen kohjdalla sokerirasitus normaali, lantio tilava (mahtuisi vaikka höyryveturi - kuulemma). Poika syntyi tiukalla imukupilla ja oli (4870g 57cm). Sai huonot apgaritkin.Muutaman tunnin virvottelussa vauvateholla. Kolmas synnytys käynnistettiin 39vkolla. Tiukka dieetti raskauden aikana, koska sokerit koholla. Kolmas synnytys helppo ja miellyttävä (4100g). Mutta pieni huoli kytee takaraivossa 5-v poikamme kehityksestä, koska puhe viivästyi ja vähän on jonkinlaista "hitautta" olemassa...Seurannassa neuvolassa. Eli traumaattisella synnytyksellä voi oikeasti olla kauaskantoiset seuraukset.
Minun vauva syntyi päivää ennen la, 4380g ja 55cm. Ei meinannut mahtua, imukupilla kiskoivat väkisin ulos. Onneksi vauva selvisi hengissä ja terveenä vaikkei aluksi hengittänytkään ja joutui olemaan 2päivää tarkkailtavana. Synnytyksen JÄLKEEN pääsin lantioröntgeniin..
Itselläni vähän sama tilanne oli että itse pelkäsin isoa vauvaa, olin käynyt yksityisellä ultrassa missä oli tehty painoarvio, mutta neuvolassa sanottiin vaan että ei ole iso ja kyllä mahtuu hyvin. Haluaisin toisen lapsen, mutta pelottaa että jos siitä tulee vielä isompi eikä minua sittenkään kuunnella. Ei siitä paljon lohtua ole että sitten jälkikäteen voi nostaa metelin jos jokin menee vikaan ja vauva vammautuu tai kuolee..:(
En nyt osannut vastata kysymykseesi seuraavasta raskaudesta mutta oli pakko kirjoittaa:)