Kunnianloukkauksesta

Yksityishenkilöiden kunniaa suojataan rikosoikeudellisilla säännöksillä. Perättömän väitteen toisesta esittänyt voi syyllistyä kunnianloukkaukseen. Kunnianloukkaukseen syyllistyy se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka muuten halventaa toista.

Varastaminen tarkoittaa irtaimen omaisuuden anastamista toisen hallusta. Anastaminen tarkoittaa, että tekijä oikeudettomasti ottaa tai pitää toisen omistamaa omaisuutta ja tekijällä on tarkoitus saada tuo omaisuus itselleen. Anastaminen voi tarkoittaa ottamista, pitämistä, luovuttamista tai muunlaista hyväksikäyttöä. Anastaminen voi tarkoittaa esimerkiksi siis sitä, että henkilö kieltäytyy palauttamasta toiselle kuuluvaa omaisuutta.

Anastukseen sisältyy ajatus siitä, että kyse on nimenomaan toiselle kuuluvasta omaisuudesta. Varkaus on rangaistavaa ainoastaan tahallisena. Tahallisuus tarkoittaa sitä, että tekijä tiedostaa esineen kuuluvan toiselle, mutta haluaa sen silti itselleen. Esimerkiksi jos henkilö vahingossa ottaa narikasta jonkun toisen takin, luullen sitä omakseen, ei kyse ole varkaudesta.

Myös varkauden yritys on rangaistavaa. Mikäli tekijä on saanut omaisuuden haltuunsa, on rikos jo täyttynyt, eikä kyse ole enää yrityksestä. Tämä ei edellytä, että omaisuus olisi siirretty pois tekopaikalta. Ongelmallisia rajanvetotilanteita ovat esimerkiksi tapaukset, joissa henkilö kaupassa laittaa jotain taskuunsa, mutta ei ole vielä ohittanut kassoja.