Onko olemassa ihmisiä, jotka suorastaan haluavat ujon kumppanin, kuten siinä jossakin biisissäkin lauletaan että I want a shy guy?
Itse olen ujo 26v nainen, tutussa seurassa olen kyllä täysin avoin ihminen josta ei kuuna päivänä uskoisi että tuo kärsii ujoudesta.
Minun vaan pitää saada rauhassa ikään kuin tarkkailla aluksi, ehkä siksi että kiinnyn niin sydämeni pohjasta että minun on itseäni suojellakseni katsottava tarkkaan mihin tyyppeihin olen sekaantumassa.
Ujouteni onkin lähinnä aloitekyvyttömyyttä.
En siis osaa flirttailla, enkä uskalla näyttää kiinnostustani miestä kohtaan, vaikka olisin umpirakastunut ja tietäisin miehenkin olevan minusta kiinnostunut.
Yhden kerran olen seurustellut ja sekin onnistui vain siksi, että mies tuli ja vei minut ihan kirjaimellisesti kyselemättä olenko kiinnostunut hänestä vai en;)
Niin itsevarmoja miehiä vaan ei näytä olevan tarjolla ylenmäärin, tiedän että minun pitäisi itsekin oppia tulemaan vastaan jotenkin, mutta en vain opi.
Ujous ei näytä olevan kauhean suuressa huudossa, tai ehkä ujosti käyttäytyvää luullaan varatuksi?
Ainakaan minua ei koskaan kysytä treffeille tai mitään, vaikka tiedän olevani ihan nätti ja kiva ihminen, en vain välitä pitää itsestäni mekkalaa.
Kyllä minä ihan siis juttelen ihmisten kanssa, miestenkin kanssa työpaikalla jne.
Ongelma on vain juuri se aloitekyvyttömyys, etten osaa millään tavalla vinkata että olisin halukas muuhunkin..:(
Minun on jostain syystä mahdotonta uskoa että joku mies olisi minusta tosissaan kiinnostunut, vaikka ihan selvästi katselisikin minua sillä silmällä.
Kyllä minä sen jo olen hyväksynyt että yksin tulen jäämään, mutta ajattelinpahan piruuttani heittää ilmaan kysymyksen, onko kenestäkään viehättävä piirre olla aloitekyvytön?
Ainakaan kanssani ei tarvitsisi pelätä minun pettävän;D
Itse olen ujo 26v nainen, tutussa seurassa olen kyllä täysin avoin ihminen josta ei kuuna päivänä uskoisi että tuo kärsii ujoudesta.
Minun vaan pitää saada rauhassa ikään kuin tarkkailla aluksi, ehkä siksi että kiinnyn niin sydämeni pohjasta että minun on itseäni suojellakseni katsottava tarkkaan mihin tyyppeihin olen sekaantumassa.
Ujouteni onkin lähinnä aloitekyvyttömyyttä.
En siis osaa flirttailla, enkä uskalla näyttää kiinnostustani miestä kohtaan, vaikka olisin umpirakastunut ja tietäisin miehenkin olevan minusta kiinnostunut.
Yhden kerran olen seurustellut ja sekin onnistui vain siksi, että mies tuli ja vei minut ihan kirjaimellisesti kyselemättä olenko kiinnostunut hänestä vai en;)
Niin itsevarmoja miehiä vaan ei näytä olevan tarjolla ylenmäärin, tiedän että minun pitäisi itsekin oppia tulemaan vastaan jotenkin, mutta en vain opi.
Ujous ei näytä olevan kauhean suuressa huudossa, tai ehkä ujosti käyttäytyvää luullaan varatuksi?
Ainakaan minua ei koskaan kysytä treffeille tai mitään, vaikka tiedän olevani ihan nätti ja kiva ihminen, en vain välitä pitää itsestäni mekkalaa.
Kyllä minä ihan siis juttelen ihmisten kanssa, miestenkin kanssa työpaikalla jne.
Ongelma on vain juuri se aloitekyvyttömyys, etten osaa millään tavalla vinkata että olisin halukas muuhunkin..:(
Minun on jostain syystä mahdotonta uskoa että joku mies olisi minusta tosissaan kiinnostunut, vaikka ihan selvästi katselisikin minua sillä silmällä.
Kyllä minä sen jo olen hyväksynyt että yksin tulen jäämään, mutta ajattelinpahan piruuttani heittää ilmaan kysymyksen, onko kenestäkään viehättävä piirre olla aloitekyvytön?
Ainakaan kanssani ei tarvitsisi pelätä minun pettävän;D
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hienoa, hienoa, "Aloitekyvytön"!
Jos noin avoimesti tiedostat ja julkituot harmillisuutesi tilanteeseesi, niin eiköhän kysymys ole vain hiljaisesta luonteenlaadusta, joka sopivassa hetkessä sitten kuitenkin astuu esiin luulottelemastasi ujoudesta.
Sananvalintasi heittäessäsi esiin "piruuttasi" kysymyksesi kertoo ihan muusta kuin ujoudesta.
Vastaus kysymykseesi on tässä ohessa sanottuna, että ei varmaankaan aloitekyvyttömyys kenestäkään ole viehättävä piirre, mitä ujous sellaisenaan saattaisi ollakin!
Miten voi olla, olen ihan samanlainen...prikulleen. Voiko olla edes totta, olen myös 26 nainen!
Jo ihan säikähdin, kun luin ton jutun =)!
.. ja olen 26-vuotias mies... Itselleni kyllä kelpaisi "ujo" nainen, mutta eihän siitä mitään synny kun kaksi aloitekyvytöntä toisiinsa törmää. No.. onneksi elämässä kai on muutakin kuin pariutuminen :)
Juuri niin, mitähän kahdesta aloitekyvyttömästä tulee, vaik muuten olisikin sopivin kumppani...
Ujous on kaunista ja kiinnostavaa. Olen voittanut ujouteni, mutta iskemistä en ole opetellut. Usein kyllä tuntuu että olemukseni on jotenkin miellyttävä kun tytöt meinaa joskus katella silleen jännästi.. Olen tullut aika rohkeaksi kun puhutaan katsekontaktin ottamisesta. Usein saan sellaisia pitkiä, viehkeitä katseita. Sydämen pohjalla käy sillon kumma tunne. Mikä mua vaivaa?
Olen ollut yli 20 vuotta yksissä (16 v naimisissa)hiljaisen miehen kanssa. Hiljattain eräs hänen koulutoverinsa muisteli mieheni olleen kouluaikoina hyvin ujo. Itse asiassa tuo lausahdus avasi minulle uuden näkökulman mieheeni. Itse olen sosiaalinen ja tykkään kyläillä jne. Mieheni on aina ollut puhumaton ja suorastaan pakenee vieraita ihmisiä. Hänen sukulaisensa ihmettelevät miten "tuo" on naimisiin päässyt ja tehnyt 2 lastakin. Mutta hän on itse sanonut, että silloin kun haluaa saada jotain aikaiseksi nin pitää toimia.
välillä tuo ujous ja hiljaisuus on rasittavaa, kun minä san hoitaa kaikki vuorovaikutusta vaativat asiat lasten terveys -ja kouluasioista asuntokauppoihin. Tosin tämä asetelma on tuttu jo vanhempieni suhteesta.
Onpa hyvä huomata,että on muitakin naisia,jotka omaavat ujon piirteitä. Tunnistin monia samoja seikkoja itsestäni kuin mitä tossa sun viestissäsi oli=)
Sattumoisin tunnen sinunlaisen n 30 v. nuoren miehen 06 alueelta. Herraa ei millään ilveellä uskoisi ujoksi ja kyseessä on ihan fiksun oloinen henkilö. Mutta henkilö on kanssa aivan aloitekyvytön ja selvästi itsentunnossakin on vähän ongelmia. Henkilön yksi ongelma taitaa olla myös yksinäisyys. Kun ei ole kavereita, niin sosiaalinen elämä on aika pientä ja näyttää vievän halun lähteä minnekään. No ainakin sulla on miespuolinen kopio. Ujoksi tätä herraa ei kylläkään saa tekemälläkään.
Moi,
voin sanoa miespuolisena ujona ihmisenä (26 v. minäkin), että kyllä kumppanini saisi hieman ujo olla. Melko lailla aloitekyvytön olen itsekin samalla tavalla kuten sinä. Miehiltähän usein odotetaan tilanteen hallitsemista näissä asioissa, joten siinä tulee vastaan helposti itseluottamuksen puute.
Sinänsä jännä juttu, että ujoja ihmisiä piisaa, mutta he eivät jostain syystä tutustu toisiinsa esim. netin välityksellä. Sehän olisi melkoisen helppoa, vai?
Hei "Aloitekyvytön"! Mihin se sun suhde sitten kaatui ja kauanko sitä kesti? Oliko mies vaan seksin perässä sen sun "nättiyden" takia?