Elämän ja tunteiden kiertokulkua

Olen ollut pitkään todella kiinnostunut eräästä ihmisestä 100%. Mutta ei ole sitten koskaan saanut niille tunteille minkäänlaista vastavuoroisuutta ja siis ne pakit. Ajan mittaan huomannut vielä senkin, että hän on onnellisesti sitoutunut toiseen ihmiseen ihan sitoutumisen muodossa.

Olen tehnyt ajan kanssa prosessia tunteiden irtaantumisesta omassa päässä, samalla eläen eteenpäin ja eläen elämää siinä samassa. Loppukaneetti on se, että tunteet ovat vihdoin sammumassa, viimeisillä hiilloksilla ja mieli ymmärtää, on sellainen tyhjempi olotila eikä se ihminen aiheuta enää suuria ajatuksia ja tunnetta. Sydän oli jossain vaiheessa hyvin särkynyt mutta se aika siitä, on tuonut sen tunteiden loppumisen ja tyhjän olotilan sitä ihmistä kohtaan.

Kuvailisin tilannetta niin että kukka kukkii loistoonsa ensi kertaa (kukka= tunteet) mutta aikansa se ei saakaan tarvitsemaansa aurinkoa, lannoitetta ja vettä selviäkseen. Se hiljalleen hiipuu pienin harppauksin, välillä kuoriaiset käyvät sitä nakertamassa ja muu eläimistö. Kukka alkaa lopulta muuttua rusehtavaksi ja se alkaa nuupahtaa. Se lyyhistyy lopulta kasaan kunnes eräänä päivänä sitä ei enää ole. Olipa kerran jotain kaunista (kukka) mutta se on muuttunut joksikin jota ei ole enää olemassa.
0148
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Olen ollut pitkään todella kiinnostunut eräästä ihmisestä 100%. Mutta ei ole sitten koskaan saanut niille tunteille minkäänlaista vastavuoroisuutta ja siis ne pakit. Ajan mittaan huomannut vielä senkin, että hän on onnellisesti sitoutunut toiseen ihmiseen ihan sitoutumisen muodossa.

Olen tehnyt ajan kanssa prosessia tunteiden irtaantumisesta omassa päässä, samalla eläen eteenpäin ja eläen elämää siinä samassa. Loppukaneetti on se, että tunteet ovat vihdoin sammumassa, viimeisillä hiilloksilla ja mieli ymmärtää, on sellainen tyhjempi olotila eikä se ihminen aiheuta enää suuria ajatuksia ja tunnetta. Sydän oli jossain vaiheessa hyvin särkynyt mutta se aika siitä, on tuonut sen tunteiden loppumisen ja tyhjän olotilan sitä ihmistä kohtaan.

Kuvailisin tilannetta niin että kukka kukkii loistoonsa ensi kertaa (kukka= tunteet) mutta aikansa se ei saakaan tarvitsemaansa aurinkoa, lannoitetta ja vettä selviäkseen. Se hiljalleen hiipuu pienin harppauksin, välillä kuoriaiset käyvät sitä nakertamassa ja muu eläimistö. Kukka alkaa lopulta muuttua rusehtavaksi ja se alkaa nuupahtaa. Se lyyhistyy lopulta kasaan kunnes eräänä päivänä sitä ei enää ole. Olipa kerran jotain kaunista (kukka) mutta se on muuttunut joksikin jota ei ole enää olemassa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu