Itse en ole ihastunut halaamiskulttuuriin. Jos tapaan hyvän ystävän jota en ole tavannut kymmeniin vuosiin, niin miksei silloin voi halatakin - jos se sujuu luontevasti molemmilta. Mutta en pidä siitä että kuka vaan missä vaan katsoo aiheelliseksi ilahduttaa minua halailuillaan.
Jossakin työpaikassa miespuolinen esimies jakoi jouluglögipulloja siten, että hän samalla halasi työntekijää. En muista, meninkö ollenkaan hakemaan sitä glögipulloa, kun en ole jouluglögin ystävä.
Halaaminen on tietysti aika pientä, jos verrataan sitä vaikkapa poskisuudelmiin.
Mielestäni halaamiset saa jokainen hoidella lähipiirin kesken. Koska työpaikoilla ja muunlaisissa yhteisöissä usein on joku, jota ei haluta halata. Ja se jota ei halata, saattaa olla juuri se, joka eniten haluaisi niitä halaamisia. Mutta jos se joku on esim. henkilö, joka ei erityisemmin piittaa henkilökohtaisesta hygieniastaan tai sellainen tapaus, joka suorastaan ui hajuvedessä tai partavedessä - niin "lähempi tuttavuus" ei ole miellyttävää eikä välttämättä edes terveellistä.
Oma toivomukseni on pieni välimatka ja kenties käsipäivää - tai sitten vain moikkaus vähän kauempaa. Ehkä tämä jopa entiset korona-ajat mieleen tullen jopa onnistuu?
Mielipiteitä ja kokemuksia saa kertoa, mieluiten asiallisesti.
Jossakin työpaikassa miespuolinen esimies jakoi jouluglögipulloja siten, että hän samalla halasi työntekijää. En muista, meninkö ollenkaan hakemaan sitä glögipulloa, kun en ole jouluglögin ystävä.
Halaaminen on tietysti aika pientä, jos verrataan sitä vaikkapa poskisuudelmiin.
Mielestäni halaamiset saa jokainen hoidella lähipiirin kesken. Koska työpaikoilla ja muunlaisissa yhteisöissä usein on joku, jota ei haluta halata. Ja se jota ei halata, saattaa olla juuri se, joka eniten haluaisi niitä halaamisia. Mutta jos se joku on esim. henkilö, joka ei erityisemmin piittaa henkilökohtaisesta hygieniastaan tai sellainen tapaus, joka suorastaan ui hajuvedessä tai partavedessä - niin "lähempi tuttavuus" ei ole miellyttävää eikä välttämättä edes terveellistä.
Oma toivomukseni on pieni välimatka ja kenties käsipäivää - tai sitten vain moikkaus vähän kauempaa. Ehkä tämä jopa entiset korona-ajat mieleen tullen jopa onnistuu?
Mielipiteitä ja kokemuksia saa kertoa, mieluiten asiallisesti.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Olavi Uusivirran luvattomia halailuja mediassa puolustellaan, mutta entä jos se halailija olisi ollut joku muu? 🤔Varmaan hipelöitsijää vähintään pyöriteltäisiin tervassa ja höyhenissä.
Tämmöinen löytyi Youtubesta ja koska se liittyy aiheeseen, niin laitetaanpa jakoon:
Kohu eduskunnassa jatkuu? Mitä on nyt tapahtumassa?
https://www.youtube.com/watch?v=HMMvecR3Ozg
Uusivirta on ikävä tyyppi, antisemitisti.
Minua saa halata kaikki. Halaaminen on ihanaa. Päivä ilman halausta
on päivä ilman aurinkoa.
Ihanaa....!
Kosketus tulee kotoa asti https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000010603665.html
"Fyysisyyden tarve ja määrä riippuvat pitkälti yksilöstä."
"– Siihen vaikuttaa neurobiologia ja temperamentti eli yksinkertaisesti se, millaiseksi olemme syntyneet, Kaisa Humaljoki tiivistää."
"Jotkut tykkäävät läheisten koskettamisesta, kun taas toisille se ei ole niin merkityksellistä. Osa ihmisistä on niin ujoja, että se voi estää olemasta fyysisesti läheinen ystävän kanssa."
"Paljon riippuu myös siitä, mihin kotona on opittu: Onko saanut olla sylissä tai ovatko vanhemmat leikillä pörröttäneet hiuksia? Vai onko kasvanut perheessä, jossa ei koskaan kosketeta, tai jos kosketetaan, vain satuttamalla?"
"Äärimmillään traumaattiset kokemukset voivat rajoittaa sitä, kuinka paljon haluaa tulla ystäviensä koskettamaksi. Rajoittavia voivat olla lisäksi sairaudet ja kivut."
Oiken sanottu.
Kun ei lapsena saanut halauksia eikä rakkautta niitä kaipaa koko
elämänsä.
Minulla on käynyt juuri päinvastoin. Lapsena sain piiskaa ja tukkapöllyä, aiheettakin. Ei halattu. En osaa kaivata halauksia. Aikuisena ei ole kukaan päässyt minua mukiloimaan ja tuskin enää pääseekään.
Miksi estät itseäsi tulemasta onnelliseksi ? Älä kosta itsellesi,
ettei sinua halattu.
En kosta itselleni enkä estä itseäni tulemasta onnelliseksi. Ei halaaminen ole pakko, vaan se on vapaaehtoista. Ihmisille voi olla ystävällinen myös vähän kauempaa - ei tarvitse eikä pidä mennä liian lähelle. Saattaa myös näin säästyä joltakin tautitartunnalta, eivätkä kirput ja täit pidemmän matkan päästä jaksa hypätä kyytiin. 😊
Minä tykkään ja halaan aina kuin mahdollista. Siinä saa muista hyvää energiaa.
Olin yhdessä työpaikassa, jossa oli paljon muualta tulleita ja kyllä me halattiinkin! .DD
En tykkää että ventovieraat esim. Joka vastaantulija tulee iholle. Kyllä halaamiseen tarvitaan jonkinlainen tuttuus ja kemia mitä kaikkien kanssa ei ole. Halausta ei siis halauksen vuoksi vaan osoituksena että tykkään sinusta :).
Joo meillä halit kuuluu kuvioihin, perheen kesken. Tuttu turvallinen halaus korvaa paljon sanoja. =) se läheisyys on mukavaa! <3
Ehkä en kuitenkaan vieraita, tuntemattomia, melkeintuttuja tai naapureitakaan kävis ees kädet ojossa metrin päästä menee halimaan =) Hyvin harvoin vieraita tulee lähestyttyä, ees kätellen. Joku tervehtimis nyökkäys riittää.
Vieraiden lähestymiseen kuuuu myös hymy, katsekontakti, tervehdys. Koiranlenkitys on hyvä sauma ihmisten ystävälliseen lämpimään kohtaamiseen.
Meillä päin tuolla kohtaa ikäihmisiä jotka ystävällisen porinan jälkeen kuulee kommentin että olipa kiva jutella. Saattaa olla ainoita ihmiskontakteja koko päivässä.
Mutta en siinäkään kohden halaisi. Siis ystävälliset sanat usein riittää :).
Tiedätkö, mikä on etähali; panet käsivarret tai kämmenet ristiin rinnan / sydämen päälle ja osoitat eleen toiselle.
*Etähalitaan nyt sitte* =) uus sana, kiitos siitä !
Kiitos halista. Ilmeillä, eleillä, katseella, olomuodolla ... voi myös osoittaa toisille, onko hyvän- vai pahantahtoinen tyyppi.
Tykätään joo.
Vähän noin kuin aloittajalla. Vartaloni jännittyy kun joku puolituttu ryntää halaamaan, onneksi heitä halaajia on harvassa, puolituttuja on runsaasti. En piittaa työkaverin halauksesta, mutta kyllä minä yhden kestäisin jos saisin jouluglögipullon. Yleisten käytöstapojen takia teeskentelen muutakin.
Perheessäkään en ole ottanut tavaksi halata, se on vähän ikävää. Tietenkin heitä pienenä kannoin paljon sylissä ja hellin muutenkin. Yleensä kosketan vaikka olkapäähän, joten joku kosketustarve on.
Haikeana katson kun lasteni puolisot halaavat vanhempiaan. Me ei osata aikuisten lasteni kanssa. Lapsenlapsiakin lakkaan halaamasta kun tulevat isommiksi.
Näin toimivat vanhempani joten ei omena kauas.. Koen kyllä että minua on rakastettu ja muistan lapsuuden turvallisena, joten ilmeisesti sitten perheessä on osoitettu rakkaus ja välittäminen jollain muulla tavalla.
Ei meitsiäkään opetettu kotona halaamaan. Mutta itse opetin omani ja me halaamme tullessa ja lähtiessä vähintään ja myös parinsa. Kyseessä on juttu, jonka sukupolvikokemuksen voi panna poikki ja oppia omat, uudet tavat. Paremmat.
Joo, aina voi muuttaa itseään.
Kyllä. Parasta siinä on, että se saattaa muuttaa sivullista(kin).
Niin on, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen jossain määrin.
Juuri sillä lailla maailma menee ja makaa.
Emme ole halaajakansaa, kyllä se on selvää, pidämme välimatkan ja etäisyyden.
Puhu vain omasta puolestasi, boomeri.
Sinä et ainakaan ole halaaja, se paljastui...heh.
Tapaan ottaa välillä esiin nämä.
Tykkään halata ystäviäni kun tavataan
Sitten taas inhoan miehiä, jotka tulevat halaamaan tavatessamme.
Halaat mutta inhoat halaajia. Jassoo.
Kyllä, toistan: halaan ystäviäni kun tavataan ja inhoan miehiä, jotka tulevat halaamaan pyytämättä ja itse asiassa, miehen ei pitäisi koskaan tehdä halausaloitetta
Miten joku onkin erehtynyt sinua halaamaan ?
Meillä on nuorimmat miespuoliset halailijat 16-vuotiaita. Jopa tällaista täti-ihmistä halaavat luontevasti. Mutta heihin on the yhteys .
No, lääppijöitähän riittää!
Mitä tokaiset halaajalle?
Ei tarvinne edes tokaista. Kehon kieli kertoo kyllä kaiken.
Kaikille palstalaisille jaksuhaleja! Ja voimahaleja! Joo, virtuaalisia, jotka eivät ainakaan sairastuta ketään.
Halaamattomuus sairastuttaa. Ihminen alkaa rakentaa suojamuuria ympärilleen
kuin kettu pihlajanmarjoista, ei minulle maistuisikaan ......
Ihmisestä tulee kylmä.
Uskaltaa elää, sitä se on.
Emme ole kaikki samanlaisia, toiset pärjäävät vähemmillä halauksilla!
Ihanaa psykologisointia!
Älä yleistä. Äläkä luulottele ketään kylmäksi, jos et tunne ja tiedä.
Lapsena ja nuorena oppii halaukset, jos oppii.
Kyllä ne oppii iäkkäänäkin, jos haluaa ja tahtoo oppia.
Varmasti, ja hyvä niin, sillä halaus parantaa sielua.
Yeap, jos ihmisiä halattaisiin yhtä paljon kuin karvaisia lemmikkieläimiä, niin sairaita ei olisi kuin hyvin vähän.
Suomalainen itseriittoinen jurottaja ei pysty halaamaan ihmisiä,
eläimille annetaan se hellyys ja läheisyys, minkä luonne estää antamasta
ihmisille.
Onneksi kaikki suomalaiset eivät ole itseriittoisia jurottajia..
Se on luojan lykky, ja sitäpaitsi ihminen voi ja osaa muuttua, en itsekään nuorempana halaillut, nyt se on mukavaa.