Parannuksen teolla alkaa olla kiire.

Aika packalta maailma näyttää mutta eipä olla tässä tilanteessa ekaa kertaa. Viimeksi sata vuotta sitten oli saatu ensimmäinen maailmansota pakettiin ja natsismi oli nousussa. Eli ei mitään uutta auringon alla.

Lieksan lehden valpas erikoistoimittaja kävi tutustumassa taivaaseen..

https://imgur.com/a/wLBLGdo

Lieksan Reunatie kylpi tammikuun 2026 hyisessä hämärässä. Jore istui rähjäisellä sohvalla pihalla olevan autokatoksen suojassa, villahousut jalassa ja pilkkihaalarit auki. Kädessä hänellä oli elämänsä ylpeys: viiden litran kanisteri kirkasta, juuri valmistunutta kiljua, joka tuoksui etäisesti hiivalta ja menetetyiltä mahdollisuuksilta.
”Tää on parasta erää ikinä”, Jore mörähti itseksensä ja nosti pänikän huulilleen.
Juuri kun ensimmäinen siemaus poltteli kurkkua, maailma ympärillä alkoi täristä. Lieksan taivaalle ei syttynytkään revontulia, vaan sokaisevan kirkas, kullanhohtoinen valokeila, joka iski suoraan Reunatien asfalttiin. Jore tunsi, kuinka painovoima petti.
”Mitä helvettiä, onko tää jotain poliisin uusia valoja?” Jore karjaisi, kun hän alkoi nousta maasta.
Mutta se ei ollut poliisi. Jore tempautui ylöspäin kiihtyvällä vauhdilla. Hänen sormensa lipeisivät liukkaasta muovikanisterista juuri, kun hänen jalkansa irtosivat maasta. Kiljupänikkä jäi nököttämään yksin lumiselle pihalle, kun Jore sinkoutui kohti pilviä.
”EI! SE JÄI! POJAT, SE JÄI!” Jore huusi kurkku suorana, mutta ääni hukkui taivaalliseen huminaan.
Sekunteja myöhemmin Jore seisoi jossain, missä ei ollut routaa eikä työttömyyskorvaushakemuksia. Kaikkialla oli valkoista, pehmeää ja ärsyttävän puhdasta. Hänen edessään seisoi majesteettinen hahmo, joka säteili rauhaa.
”Tervetuloa, Jore. Aikasi maan päällä on päättynyt”, hahmo lausui äänellä, joka kuulosti kirkonkelloilta.
Jore ei kuitenkaan langennut polvilleen. Hän haroi tyhjää ilmaa, katsoi täriseviä käsiään ja tuijotti sitten kirkasta hahmoa silmät punaisina ja hätääntyneinä.
”Kuule, herra kirkasvalo, nyt tuli virhe”, Jore sähisi ja osoitti alaspäin, missä Lieksa näkyi pienenä pisteenä kaukaisuudessa. ”Sulla on siellä mun elämäntyöni Reunatien hangessa. Viis litraa parasta hiivabensaa! Laske mut heti alas, ennen kuin joku naapuri hakee sen talteen!”
Taivaallinen vartija näytti hämmentyneeltä. ”Täällä on ikuinen rauha ja nektaria, Jore. Et tarvitse maallisia juomia.”
”Nektaria? Onko se yhtä vahvaa kuin mun kilju? Onko siinä potkua?” Jore tivasi ja yritti kurkistaa pilven reunalta alas. ”Jos siellä ei oo hiivaa pohjalla, niin minä en jää! Laske takas Reunatielle, tai tästä tulee valitus lautakuntaan!”
Joren hätä oli aito. Taivaan portit olivat auki, mutta Joren sydän — ja jano — olivat jääneet Lieksan tammikuiseen iltaan, muovikanisterin viereen.

Ihminen ei täysin ymmärrä ja sisäistä erästä asiaa. Jumala on Pyhä. Hän ei siedä syntiä eikä katso syntiä läpi sormien. Se mitä ihmiset pitää vain normaaliin elämään kuuluvana syntinä, on Jumalalle kauhistuttava asia. Jos Jumala katsoisi läpi sormien yhtäkin syntiä, Hän korruptoituisi. Hän on siksi valmistanut tien Jeesuksen kautta eli uhrautunut itse ihmisten takia. Siksi jos ihminen ei ota Jeesusta vastaan ja tee parannusta, hän jää tuomiolla ilman puolustajaa ja se tilanne on kauhistuttava ihmiselle. Siellä ei voi puolustautua sanomalla että "muutkin tekivät vääryyttä" vaan jokainen vastaa omista synneistään yksin lihassaan.

No sittenpä soditaan, sodathan loppuu sotimalla aikanaan.
Sodan jälkeen on sitten töitä kaikille lieksalaisillekin... 😉

Vielä helluntailainen-kultin ihminen tehdä syntejä nurhia ja raiskauksia jas viimeisenä päivänä pyytää Jeesukselta anteeksi, jotta pääsee aivaaseen.

Tätä on Helluntailaisuus-Kultti.

Kiirettä pitää. https://keskustelu.suomi24.fi/t/13705794/sanan-ja-saarnamiehen-suhde