Oli se, että ajattelin eromme olevan lopullinen. Mutta oliko se? Tai hämmennyin ehkä siitäkin, että luulin ettet voi muuttaa mitään tai et halua korjata (tästä en osaa sanoa - ilman tätä itse en koe paluuta mihinkään mahdolliseksi). Ja nyt kun olen hämmentynyt, en tiedä mitä tekisin. Ehkä vaan jättäydyn kelluvaan olotilaan enkä tee mitään.
Se mikä hämmensi
Anonyymi-ap
4312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täällä yksi johon tilanne sopii. Hänellä oli stressaava tilanne elämässä. Annoin hänelle omaa rauhaa (pidin väliä), kunnes tilanne oli ohi. n>m
Mitä tarkoitat, etten halua korjata/muuttaa mitään? Kerrotko tarkemmin?
Olisi varmaati hyvä keskustella asioista jotta saa selvyyden niin ei tarvitse olettaa.
En tahtonut lopullista eroa mutta olin niin surullinen ja voimaton, en jaksanut enää sitä kuinka huonosti kohtelit minua. Oli pakko estää sinut. Jos toista rakastaa ja haluaa olla yhdessä, sitä yrittää kaikkensa jotta yhteiselo menee hyvin.
Ohi - ei sovi minuun
Kyllä se siinä kohti on kun mä olen se joka lähtee parisuhteesta ei tarvi miettiä tai suunnitella turhaan yhtään mitään sen enempää eikä mua saa millään pidettyä toimimattomassa parisuhteessa hetken yritän jos ei toinen muutu niin että parisuhde voisi edes toimia joskus turhaa haaveilla yhteisestä elämästä vanhat tavat on siitä veemäisiä etteivät unohdu koskaan helppoa palata vanhoille tavoille ensimmäisen vastoinkäymisen osuessa kohdalle (oli/on helppo tapa selvitä elämästä) tottunu niin saamaan haluamansa keneltä vanhemmiltaan kavereiltaan ystäviltään tuntemattomilta poikkikselta/tyttikseltä miksi joutuu monesti toistuvasti huomauttelemaannihmisellä jonka tavat on itselle vastoin opittuja (miksi liian erilaiset ihmiset ei välttämättä koskaan sovellu yhteen ainakaan saman katon alle)