Onko muita saman kohtalon kokeneita?
Kärsin viikon kauheista vatsakivuista, vihlonnasta ja krampeista. Oirehdinnan syyksi paljastui myooma, hyvänlaatuinen kasvain (isohko).
Onneksi vauvalla kaikki hyvin, eikä kasvain vaikuta sikiöön mitenkään. Tosin asialle ei raskauden aikana voi tehdä mitään, se joko jatkaa kasvamista tai kuihtuu...
Kivut olivat järkyttäviä ja nyt pohdinkin, että miten jatkossa raskauden edetessä käy? Onko kivut kovempia vai? Nyt olo onneksi parempi, mutta...
Kärsin viikon kauheista vatsakivuista, vihlonnasta ja krampeista. Oirehdinnan syyksi paljastui myooma, hyvänlaatuinen kasvain (isohko).
Onneksi vauvalla kaikki hyvin, eikä kasvain vaikuta sikiöön mitenkään. Tosin asialle ei raskauden aikana voi tehdä mitään, se joko jatkaa kasvamista tai kuihtuu...
Kivut olivat järkyttäviä ja nyt pohdinkin, että miten jatkossa raskauden edetessä käy? Onko kivut kovempia vai? Nyt olo onneksi parempi, mutta...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla löyty joku saman tyylinen synnytyksen jälkeen ja kun se piti poistaa jälkitarkastuksen yhteydessä niin se oli kavonnut kokonaan. Mutta ota ihan rennosti toivottavasti et ole kovin kipeä.
Mulla todettiin myooma jo ennenkuin tulin ekan kerran raskaaksi. Pelkäsin että vaikuttaisi raskaaksi tulemiseen tai raskauteen. Se oli kuitenkin onneksi sellaisessa paikassa ettei siitä ollut haittaa.
Ekan raskauteni aikana myooman kasvua seurattiin ultralla aika tiuhaan. Se kasvoikin ainakin tuplasti (litistyneen mandariinin kokoinen kuulemma suurimmillaan) muttei se ollut vaarallinen sikiölle millään tavalla eikä aiheuttanut muutenkaan mitään kipuja. Ennenaikaisia supistuksia mulle kyllä tuli, ja jostain olen lukenut että voisi aiheuttaa niitä, mutta lääkärit eivät ottaneet asiaan kantaa.
Ensimmäinen raskaus meni siis aivan hyvin vaikka tuo myooma olikin kasvanut. Synnytyksen jälkeen sitä ei kontrolloitu lainkaan, mitä hiukan ihmettelin.
Tulin sitten uudestaan raskaaksi ja tämän raskauteni aikana myooma ei ole kasvanut (oli kutistunut jälleen pieneksi) eikä sitä ole tarkisteltu sen kummemmin. En tiedä sitten mikä vaikuttaa kasvuun. Oisko hormoonit? Olen miettinyt että tuleeko tyttölasta odottaessa estrogeenia niin paljon, että se kasvattais myoomaa. Ja vastaavasti poikaa odottaessa ei kasvais.. Nyt on kutina että poika olisi tulossa ja myooma ei ole kasvanut :) Tiedä sitten, nämä on vain mun arvailuja. Kumma kun ei myoomasta sen enempää ole tutkimusta tehty, tai en ainakaan ole kunnolla tietoa löytänyt.
Toivottavasti sun kivut häviää tai lievenee edes ja saat nauttia raskaudestasi. Kai ne tarkistavat sen kasvua?
Kiitos vastauksestasi. Sairaalassa käyn nyt seurannassa ultrassa, koska myooma oli suht iso n. 8-9 cm. Kohouma alavatsalla on ihan sormin tunnettavissa, mutta onneksi kohdun ulkopuolella.
Ikinä ei ole mitään oireita ollut ennen tätä raskautta ja lääkäri sanoikin, että raskaus saa myooman joko kasvamaan tai kuihtumaan. Toivon ainakin, että kuihtuu, nimittäin kivut olivat kauheita. Lääkäri totesi sen olevan menossa kuolioon ja siksi aiheuttavan kipua (johtuen verenkierrosta tvst.)
Kyllä viime viikolla itkua väännettiin joka päivä, kun ei edes ruoka pysynyt sisällä ja vatsa kramppasi ympäri vuorokauden n. viikon ajan. Silloin ajattelin, että jos tämä tätä on koko raskauden ajan, niin miten huonoon kuntoon voi mennä loppua kohden, nyt rv 13 .
Nyt sentään hymy jo huulilla, kun kipua ei ole niin paljon. Torstaina sairaalaan taas verikokeisiin ja ultraan tutkailemaan sitä myoomaa. Hyvä niin.
Sain todella hyvää palvelua lääkäreiltä ja mieli huojentui. Kyllä se tästä ja kiva kuulla, että kohtalotovereitakin löytyy :D.
Ai niin, silloin kun sain kuulla tästä myoomasta, niin kotona tietysti uteliaisuus voitti järjen ja selasin lääkärikirjaa. Siellä
sanottiin myooman kasvavan parhaimmillaan jopa vesimelonin kokoiseksi. Arvaa auttoiko tieto :) ?
Noh turha hysteria pois...
Kyllä aion nauttia raskaudesta, vaikka viime viikolla usko oli tiukilla. Hyvää jatkoa myös sinulle!