Tuomioja sivuillaan: "Otetaan vaikka tapaus Urho Kekkonen. Vaikka itse aktia ei kukaan länsitutkija ole nähnytkään on riittävän monelta taholta tieto siitä, että Kekkonen oli KGBn kirjoissa peitenimellä "Timo" tunnettu kontakti. Sekin lienee selvää, että itse alan entisenä ammattilaisena Kekkoselle on täytynyt olla liki alusta alkaen selvää, että hänen keskustelukumppaninsa toimivat Neuvostoliiton tiedusteluorgaaneissa."
http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/357/ash.htm
http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/357/ash.htm
Vastaukset 5
Vanhimmat
tässä asiassa ei kannattane väheksyä?
http://64.233.167.104/search?q=cache:qbB4uRU3o-8J:www.tuomioja.org/sakarituomioja.htm Hertta Kuusinen Tuomioja&hl=fi
(poistettu artikkeli)
Rauhanoppositioon kuulunut Tuomioja hakeutui hänkin sodan jälkeen läheisiin suhteisiin Neuvostoliiton edustajiin. Suhteiden rakentamista helpotti epäilemättä Hella Wuolijoki, vaikkei Tuomioja koskaan anoppinsa kanssa hakeutunut poliittiseen yhteistyöhön tai edes syvällisiin keskusteluihin. Sodanjälkeisinä vuosina Tuomioja ja Kekkonen solmivat myös läheiset suhteet Hertta Kuusiseen ja Yrjö Leinoon, mikä osaltaan edesauttoi aiemmin täysraittiin Leinon ajautumiseen epäsuosioon omiensa keskuudessa. Hella Wuolijoen suhteet avasivat tien Tuomiojan ja Otto Wille Kuusisen tapaamiselle kanssa Moskovassa 1945. Kuusinen oli esiintynyt hyvin maltillisesti ja talouden jälleenrakennusta tukevasti, kuten Tuomioja Paasikivelle raportoi.
Nappasin pienen sitaatin sivulta http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/357/ash.htm joka on minusta aika kuvaava:
- - -
"Vakoilu- ja agenttitarinat ovat aina olleet populääriä luettavaa. Kun metsää aikaisemmin kaadettiin etupäässä selvän agenttifiktion vuoksi, on painopiste arkistojen avautumisen myötä siirtynyt faktan, tai ainakin faktan ja fiktion sekoituksen suuntaan. Kuinka suureksi avuksi tämä on historiantutkimukselle?"
Tässä yhteydessä en tarkastele niinkään sotilas-, teollisuus- tai muuta sellaista vakoilua, jossa on kyse faktatiedon hankkimisesta joko teknisin (satelliitti- ja ilmakuvaus, viestintäsalakuuntelu yms) tai muin keinoin. Otaksun, että tällaisen tiedustelun laajuuden, tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointi on helpompi tehtävä historiantutkimukselle kun senkaltaisen agenttitoiminnan arviointi, jota otsikolla tarkoitetaan ja jossa on kysymys toiseen osapuoleen kohdistuvasta poliittisen tilanteen arvioinnista ja/tai poliittiseen kehitykseen ja päätöksentekoon vaikuttamisesta.
Kun tällaisen tiedustelutoiminnan arkistoja käyttää lähteinä on otettava ensimmäiseksi huomioon, että ne eivät ole tarkoitettu eikä ajateltu tulevan julkisuuteen. Salaisuuden aura saattaa houkutella pitämään tämänkaltaista aineistoa luotettavampana kuin julkisista lähteistä saatavaa. Jo tällaisen tiedon aikalaisvastaanottaja saattaa asettaa sen automaattisesti julkisiin lähteisiin nähden etusijalle, mihin esim. Urho Kekkosella näyttää olleen taipumus. Sama virhe toistuu, jos tietoon myöhemmin käsiksi pääsevä historiantutkija unohtaa aina tarpeellisen lähdekritiikin.
Sen mitä agenttilähteistä saatu tieto kohtuullisella varmuudella kertoo, on se mitä lähteet - yksittäiset agentit tai heidän tietojensa eteenpäin välittäjät - ovat halunneet välittää. Se mitä he ovat välittäneet ei välttämättä ole totta tai ainakaan koko totuus, eivätkä he edes itse ole välttämättä välittämäänsä tietoa todeksi uskoneet. Vääristelyn syy voi olla lähteen halu kuvata todellisuutta toiseksi tai kertoa sellaista, jonka uskoo vastaanottajan odottavan, tai muutoin vain tehdä itsestään agenttina tärkeämmän kuin mitä todellisuudessa on.
Agenttilähteissä saatetaan joskus mennä tahattoman komiikan puolelle. Eräässä Valpon välirauhanaikaisessa puhelinkuunteluraportissa on puhtaaksikirjoitettu sellaisenaan merkityksettömältä vaikuttava keskustelu, jossa joku ilmoittaa Wiikille eräästä tapahtumasta, minkä Wiik ottaa vastaan lakonisella "vai niin" toteamukselle. Raportin laatija on halunnut tehostaa havaintoa lisäämällä tähän sulkeisiin selittävän lauseen "Rösten rent bolshevistik"."
- - -
Jos tuon lukee ajatuksella, ymmärtää varsin hyvin, miksi Länsi-Saksan tiedustelupalvelun Suomeen välittämä "Stasi-lista", joka sisältää pelkkiä nimiä ilman mitään muuta faktaa, pitää todellakin jättää julkaisematta.
... käytti lähetystössä olevia KGB:n miehiä yhteyksissään neuvostojohtoon. Hän ei sitä edes salannutkaan. Sitä kautta sai nopeammin yhteyden korkeimpaankin tahoon kuin normaalia diplomaattitietä. Koivistokin sanoi julkisesti tehneensä samoin.
Kaikilla KGB:n kanssa asioivilla oli peitenimi, Kekkonen oli sitten Timo. Minä, joka toimin 26 vuotta neuvostokaupassa, jouduin varmasti kolmen kirjainten miesten kanssa tekemisiin ja seurantaan. Joku on näillä palstoilla tiennytkin, että minun nimeni KGB:n kirjoissa olisis ollut Risto.
oikein päin! Kekkosta tietoisesti käytettiin KGB:n miesten toimesta hyväksi ja annettiin "Timolle" sen verran löysää köyttä, että kuvitteli olevansa niskan päällä. Tosiasiassa köyttä annettiin vain sen verran, ettei UKK päässyt hirttäytymään siihen vahingossa viinapäissään.
Paljonkohan ne mahtoivat sinulta lypsää, kun "asiot" KGB:n kanssa.
... olisi vahingoittanut Suomea KGB:n avulla? Hänen elämäntyönsä käsitti sodassa hävinneiden puolelle joutuneen maan, Suomen, johtamista jaloilleen. Sinä työssä hän käytti myös KGB:tä hyväkseen. Hän onnistui tehtävässään: kun joutui lopettamaan, oli Suomi maailman vauraimpia maita, sillä oli hyvät suhteet N-liittoon, jonka etupiiriin sodassa olimme joutuneet, myös meille tärkeät kaupalliset ja poliittisetkin suhteemme länteen olimme hoitaneet, maassa vallitsi demokratia, pohjoismainen hyvinvointi ja markkinatalous.
Me, jotka toimimme liike-elämässä, oli samanlainen tilanne. Eihän meillä ollut järkeä ryhtyä vahingoittamaan omia liiketoimiamme tai maatamme KGB:n avulla. Mekin käytimme hyväksemme niitä venäläisiä, jotka tiesimme "alan" miehiksi. Syötimme heille toimiemme kannalta edullisia tietoja. On muuten muistettava, että Suopo antoi meille koulutusta teollisuusvakoilun varalle ja varoitti tietyistä henkilöistä.