Vihreät kertoo toista, mikä edullisempaa poliittisesti, kun ei tietoa kuitenkaan ole

Vertailun vuoksi IPCC:n AR6-raportin mukaan maailmanlaajuinen keskimääräinen merenpinta nousee samana vuosisatana noin 0,4–0,8 metriä. Grönlanti on ainutlaatuisessa asemassa alueena, jossa merenpinta laskee useita kertoja nopeammin kuin muualla maailmassa.

Tutkijoiden työ osoittaa, että ilmastokriisi ilmenee erittäin heterogeenisellä tavalla. Termi "globaali merenpinnan nousu" on tilastollinen yksinkertaistus, joka ei heijasta paikallisia todellisuuksia. Tutkimus korostaa, että jäämassojen, maankuoren ja meren vuorovaikutuksen fysiikka on monimutkaisempaa kuin pelkkä sulamisveden summa, ja vaatii gravitaatio- ja viskoosiprosessien huomioimista vuosisatojen mittakaavassa.

Tutkimus osoitti, että tämä prosessi on epätasainen. Joillakin Grönlannin alueilla maannousun nopeus on jo useita millimetrejä vuodessa. Vuoteen 2100 mennessä rannikon kokonaisnousu voisi olla useita metrejä, mikä menee merkittävästi päällekkäin maailmanlaajuisen merenpinnan nousun kanssa.
Gravitaatiotekijä ja vesimassojen uudelleenjakautuminen
Toinen kriittinen mekanismi liittyy painovoimaan. Grönlannin jäätikkö on valtava massakeskittymä.

Maailmanlaajuinen merenpinta nousee, mutta se laskee Grönlannissa: tiedemiesten ennuste vuoteen 2100 asti. Perinteiset ilmastomallit ennustavat merenpinnan nousua veden lämpölaajenemisen ja jäätiköiden sulamisen seurauksena. Grönlannin rannikkoalueilla tämä ennuste kuitenkin kääntyy päinvastaiseksi. Nature Communications -lehdessä julkaistun viimeisimmän tutkimuksen mukaan 2000-luvun loppuun mennessä saaren ympärillä oleva merenpinta ei ainoastaan nouse, vaan laskee merkittävästi. Tämä ilmiö johtuu fysikaalisista prosesseista: Maan kuoren pystysuuntaisesta liikkeestä ja planeetan gravitaatiokentän muutoksista.

Glacioisostasian mekaniikat: Miksi maa kallistuu ylöspäin
Grönlannin rannikon dynamiikkaa määrittävä päätekijä on glacioisostaattinen säätö (GIA). Maan kuorella (litosfäärillä) on tietty elastisuus, ja vaipan alla olevat kerrokset ovat viskositeettia.

Tuhansien vuosien ajan Grönlannin jäätikön massiivinen paksuus painoi pintaa painollaan, mikä aiheutti litosfäärin taipumisen ja vaipan materiaalin siirtymisen saaren keskiosien alta sen reunoille.
Nykyaikana, jolloin jään massan voimakas väheneminen on ominaista, kuoren kuormitus vähenee. Vastauksena ilmenee kahta muodonmuutostyyppiä.
Ensimmäinen on välitön elastinen reaktio: litosfääri alkaa suoristua heti, kun kuorma poistetaan. Toinen on viskoosi vaste, joka kestää paljon kauemmin. Viskoosi vaippamateriaali palaa hitaasti saaren alla olevaan tyhjään tilaan, mikä saa maanpinnan kohoamaan.

Näin ollen, vaikka valtameren kokonaisvesimäärä kasvaisi, se vähenee vähemmän suoraan Grönlannin rannikolla.
Artikkelin tieteellinen uutuus on GNET-verkon erittäin tarkan datan käytössä, joka koostuu 57 kiinteästä satelliittipaikannusasemasta (GNSS), jotka on asennettu peruskalliolle koko saaren reunalle. Nämä sensorit tallentavat maan pystysuuntaisen liikkeen millimetritarkkuudella.

Tutkimuksen tekijät käyttivät bayesilaista käänteismenetelmää yhdistääkseen havaintotiedot vaipan viskositeetin 3D-malleihin. Tämä mahdollisti saaren alla olevan maaperärakenteen heterogeenisyyden huomioimisen.

Kävi ilmi, että maan nykyaikainen nousu on merkittävästi vaikuttanut planeetan "muistosta" menneisyyden tapahtumista, erityisesti Pienestä jääkaudesta (XIII–XIX vuosisadat). Tuolloin jäähtyminen johti jäätiköiden väliaikaiseen kasvuun, mikä lisäsi kuoren kuormitusta.

Nyt Maa reagoi edelleen näiden jääten myöhempään sulamiseen. Tutkijoiden mukaan viskoosien vaikutusten (viivästynyt vaipanreaktio) osuus merenpinnan lopulliseen muutokseen vaihtelee 20 %:sta 40 %:iin.