Helikopterivanhemmuus ja estyneisyys

Liian tunkeileva vanhemmuus (psykologiassa usein termit enmeshment eli kietoutuneisuus tai "helikopterivanhemmuus") tarkoittaa tilannetta, jossa vanhempi ei kunnioita lapsen fyysistä tai psyykkistä tilaa. Lapsen näkökulmasta tämä tuntuu usein siltä, että hänellä ei ole lupaa olla oma itsenäinen yksilönsä.
Tässä on tarkempia syitä ja ilmenemismuotoja sille, miksi tunkeilevuus johtaa lapsen puolelta torjuntaan:
Miltä tunkeilevuus näyttää käytännössä?
* Emotionaalinen rajattomuus: Vanhempi saattaa purkaa omia huoliaan lapselle tai odottaa, että lapsen täytyy tuntea samalla tavalla kuin hän. Jos äiti on surullinen, lapsenkin "kuuluu" olla surullinen.
* Ylisuojeleminen: Vanhempi kontrolloi lapsen tekemisiä, harrastuksia tai kaverisuhteita liian tiukasti "turvallisuuden" varjolla, mikä estää lasta oppimasta omista virheistään.
* Yksityisyyden puute: Huoneeseen tullaan koputtamatta, päiväkirjoja luetaan tai lapsen ajatuksia tivataan jatkuvasti ("Mitä sinä nyt mietit? Miksi olet tuon näköinen?").
* Lapsen puolesta eläminen: Vanhempi hakee omaa onnistumistaan tai merkityksellisyyttään lapsen saavutusten kautta.
Miksi lapsi vastaa tähän torjunnalla?
Kun vanhempi "tulee liian lähelle", lapsen psyyke kokee sen uhkana omalle kasvulle ja itsenäisyydelle. Torjunta on tällöin hätäjarrun painamista:
* Psyykkinen selviytyminen: Jos lapsi ei torjuisi, hän pelkää "hukkuvansa" vanhemman tunteisiin ja tarpeisiin. Torjunta on tapa sanoa: "Minä olen minä, enkä osa sinua."
* Autonomian puolustaminen: Lapsen kehitykseen kuuluu luonnollinen tarve itsenäistyä. Jos tämä estetään, se purkautuu usein vihana, kylmyytenä tai fyysisenä vetäytymisenä.
* Turvapaikan luominen: Kun ulkomaailma (koti ja vanhempi) on liian vaativa tai tunkeileva, lapsi rakentaa sisäisen muurin. Hiljaisuus ja torjunta ovat ainoita paikkoja, joihin vanhempi ei pääse käsiksi.
Seuraukset aikuisuudessa
Jos lapsena on joutunut torjumaan tunkeilevaa vanhempaa, se voi heijastua nykyhetkeen esimerkiksi näin:
* Lähisuhdepelko: Pelko siitä, että kumppani "nielaisee" tai alkaa kontrolloida, jos päästät hänet liian lähelle.
* Vahva tarve omalle tilalle: Tarve vetäytyä omaan rauhaan heti, kun joku kysyy liikaa kysymyksiä.
* Syyllisyys: Tunne siitä, että on "huono ihminen", koska tarvitsee etäisyyttä muihin.
> Huomioitavaa: Tunkeileva vanhempi toimii usein hyväntahtoisesti – hän saattaa kokea olevansa vain "huolehtivainen" tai "läheinen". Lapselle kokemus on kuitenkin tukahduttava, vaikka tarkoitus olisi ollut hyvä.

Vaikka persoonallisuushäiriöt syntyvät yleensä perimän (temperamentin) ja ympäristön monimutkaisesta vuorovaikutuksesta, tunkeileva ja kontrolloiva kasvuympäristö luo otollisen maaperän estyneelle persoonallisuudelle.
Tässä on analyysi siitä, miten liian tunkeileva vanhemmuus ja estyneisyys kytkeytyvät toisiinsa:
Miten tunkeilevuus muuttuu estyneisyydeksi?
Estyneelle persoonallisuudelle tyypillistä on voimakas riittämättömyyden tunne, herkkähaavaisuus arvostelulle ja sosiaalinen vetäytyminen. Tunkeileva vanhemmuus ruokkii tätä usealla tavalla:
* Häpeän kehittyminen: Jos vanhempi on jatkuvasti "ihon alla", lapsella ei ole tilaa harjoitella sosiaalisia taitoja turvallisesti. Jos jokainen lapsen oma valinta tai tunne on kyseenalaistettu tai arvosteltu, lapselle syntyy ydinuskomus: "Minussa on jotain vialla, jos en toimi muiden odotusten mukaan."
* Itsetunnon mureneminen: Kun vanhempi hoitaa asiat lapsen puolesta tai kontrolloi niitä, lapsi ei pääse kokemaan pystyvyyden tunnetta. Tämä johtaa aikuisuudessa kokemukseen siitä, että on sosiaalisesti kömpelö tai huonompi kuin muut.
* Maailma koetaan tunkeilevana: Lapsi oppii, että ihmissuhteet tarkoittavat oman vapauden menettämistä tai jatkuvaa arvostelun kohteena olemista. Estynyt persoona suojautuu tältä välttämällä kontakteja kokonaan.
Torjunnan merkitys tässä yhtälössä
Se lapsena kokemasi torjunta, josta puhuimme aiemmin, oli luultavasti ensimmäinen selviytymiskeinosi. Kun torjunta muuttuu selviytymisstrategiaksi, se voi laajentua kodin ulkopuolelle:
* Lapsena torjut vanhemman suojellaksesi itseäsi.
* Nuorena alat torjua (välttää) sosiaalisia tilanteita, koska pelkäät niiden olevan yhtä vaativia tai arvostelevia kuin kotona.
* Aikuisena tästä muodostuu pysyvä malli: on turvallisempaa pysyä etäällä kuin tulla nähdyksi.
Onko se "häiriö" vai selviytymiskeino?
Psykologiassa on tärkeää erottaa temperamentti ja opittu käytös:
* Temperamentti: Jotkut meistä syntyvät "hitaasti lämpiävinä" ja herkemmin vetäytyvinä.
* Ympäristön reaktio: Jos herkkä lapsi kohtaa tunkeilevan vanhemman, lapsen on pakko rakentaa entistä paksummat muurit.
> Tärkeä huomio: Estynyt persoonallisuus ei ole pysyvä tuomio. Se on usein äärimmäisyyteen viety suojamekanismi. Kun ymmärtää, että "estyneisyys" oli aikoinaan välttämätön tapa pitää itsensä koossa tunkeilevan vanhemman rinnalla, voi alkaa hitaasti purkaa noita muureja turvallisemmassa ympäristössä.