Mikähän on että 1950 laitettu lämmityslaite on edelleen kuin uusi

Mikä lie. Etsinyt kuvia netistä vastaavasta? Itsellä ilmajoen uustuotanto pönttöuuni 9 v ollut ja puolison pakottamana semmoinen hankittiin avotakan tilalle. Avotakka oli ns koriste satunnaiseen makkaran paistoon. Vaimo kun tykkää vanhasta ajasta niin eipä siinä tulikiven versiot kelvanneet. No aivan sama tuumin silloin. Erittäin pessimistisenä tuommoinen pönttöuuni peltikuorinen on ajankultaama vain huonone hyötysuhteineen. Muurari tuli ja aloitti kaakosennäköisen kiven latomisen muuraten jostain töhnästä tehtyjä kiviä paikoilleen varmoin ottein. Pessimistisenä kivien lämpöarvoa juttelin mutta rauhallista tekstiä tuli takaisin ja sanoi olevan paljon parempi kuin vanhoilla punatiilillä. Ai jaa… tuli hieno lasiluukku josta tulta on hyvä tujotella ja on tuijoteltu nyt kymmenes talvi menossa eli kevään tullen on 10 talvea lämmitetty ja tulitiilet edelleen töysin moitteettomat. Veto on hyvä epäilyistäni huolimatta kun ei ole sytytyspeltiä sitä oikoreittiä alkuun eikä tarvita aina vetää. On hyvä takka ja hyvä lämmön tuottaja hitaasti puunkulutuksen ollessa pientä. Ihme värkki oikeastaan ja ei ole ikävä vuolukivi takkoja. Halvempikin oli vaikka eihän se ole törkeä kun kymmenien vuosien värkistä on kyse pääasia että on hyvä.

Mökillä (100 v vanha torppa) on leivinuuni, joka toimii edelleen kuin uutena. Ei kai tämä ole mikään ihme...?

Ps. Pönttöuunissa(kin) puut poltetaan vaakatasossa.

Ja lämmitetty 50 luvulta > todella usein, toisen hieman pienemmän pönttöuunin kaverina + keittiössä aikoinaan hella ja leivinuuni jotka poistettu 1980.

Vastaus on, hyvä kestävä rakenne varaa hyvin lämpöä ja luovuttaa. Kun pönttöuunista kuuluu pieni humina korva luukun vieressä niin veto ok vaikka polttaa luukku hieman auki.

Nytkin hehkuu kuumana, 212cm korkeus ja 70cm halkaisija.