minä sairastin siis viime vuonna ankaraa anoreksiaa ja olen vielä murrosiässä eli pahimpaan mahdolliseen aikaan laihdutin itseni luurangoksi. syksyllä aloitin hoitoni ja käyn siellä vieläkin. syksyllä huomasin kuitenkin itsessäni paljon anoreksian jättämiä jälkiä: hiukset alkoivat lähteä ja tummat silmänaluset ilmestyivät. on paljon muitakin tietty. mutta nuo ovat ne pahimmat.
tarvitsisin apua: kasvavatko hiukseni takaisin kun niistä lähti jopa 2/3?? ja häipyvätkö tummat silmänaluset koskaan vai joudunko kärsimään niistä koko loppuelämäni?? vastauksia kiitos.
tarvitsisin apua: kasvavatko hiukseni takaisin kun niistä lähti jopa 2/3?? ja häipyvätkö tummat silmänaluset koskaan vai joudunko kärsimään niistä koko loppuelämäni?? vastauksia kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itellä on viel anoreksia ja älyttömän tummat silmänaluset, et olis kiva kans tietää et lähteeks ne joskus poiski...
Itellä on viel anoreksia ja älyttömän tummat silmänaluset, et olis kiva kans tietää et lähteeks ne joskus poiski...
HIukset palaavat ajan myötä ja kunhan olet saanut tarpeeksi painoa, myös rupsahtaminen loppuu. Mustat silmän aluset johtuvat vain maanisesta tilasta, johon monet anat ajautuvat. Siihen auttaa uni. Eli Ruokaa napaaan ja unta kaaliin.
Ainakin se tepsi viimeuvuotiselle luurangolle, joka nyt on terveempi kuin kolme tämän pastan jäsentä yhteensä.
tohtori-täti,oli ihanaa lukea viestisi.
Olen itse myös ex-anorektikko ja lohdutukseksi voin kertoa ainakin omista kokemuksistani. Sairastuin noin 3 vuotta sitten (vakavasti silloin, syömishäriö oli ollut jo pidempään), mutta nyt luokittelisin itseni jo suurin piirtein terveiden kirjoihin, vaikka tarkka olen vieläkin siitä mitä syön ja miten liikun suhteessa siihen.
Minullakin anoreksian yhteydessä lähti aivan mielettömästi hiuksia, ja itkin aina kun niitä pesin, enkä voinut käydä uimassa koska sukeltaessa lähti niin mielettömästi hiuksia... Harjaamisesta puhumattakaan, se oli yhtä kärsimystä. Kaiken lisäksi hiukset on olleet minulle aina kauhean tärkeät, ja olen ollut tarkka siitä että ne on nätisti. En koskaan ole itkenyt niin paljon kuin silloin ku hiukset lähti...
Mutta. Nyt, 2 vuotta sen jälkeen ku aloin hiljalleen parantua, toisin sanoen aloin syödä EDES JOTAIN, olen taas ihan tyytyväinen hiuspehkooni =) Se on ihan yhtä paksu (ainakin tuntuu sille) kuin ennen anoreksian pahinta vaihetta, ja nautin täysin sydämin hiusten värjäämisestä ja laittamisesta :)
Tummia silmänalusia en muista edes... Olin kai niin sekaisin anoreksian aikaan etten edes huomioinut mitään sellaista. Nyt ei ainakaan ole :) Että kyllä sinullakin ne jäljet jossain vaiheessa häviää, kun alat elää normaalimpaa elämää!! Tsemppiä :)
päivänsäde, viestisi oli aivan kuin minun käsialaani.. ihan oikeasti! sanasta sanaan aivan kuin oma kokemukseni, vain nuo tummat silmänaluset valitettavasti ovat minulla. ja kiinnitän niihin todellakin huomiota. hiuksia on lähtenyt niin paljon, että entinen, siitä paksuimmasta päästä oleva hiustukku on nyt vain ohut kasa :( mutta toivon ja olen ymmärtänyt, että hiuset voivat palata takaisin. :)
mutta tuohon tummiin ja tuorvonneisiin silmänalusiin en saa oikein koskaan apua ja nyt ne harmittavat ja näkyvät niin paljon että en tiedä mitä teen jos ne eivät häviä. toivottavasti se on mahdollista.. toivottavasti saan taas jatkaa entistä elämääni, johon mm. paksu tukka ja "normaalit" silmänaluset kuuluvat. *huoh*
hei!!!Musta on aina niin kauheeta lukee teiän anorektikkojen juttuja ja myös hyvin surullista!!!mutta sitä ex-anorektikko saat hiuksesi varmasti pian taas tuuheiksi,paksuiksi ja hyväkuntoisiksi jos syöt hyvin ja terveellisesti, vitamiini päivässä ja liikut(ei hullunlailla) ja tummat silmän aluset luulisi että lähtee ku syöt hyvin ja terveellisesti...tsemppiä!!
kiitos niiskunneiti! on ihanaa kun ihmiset tukevat ja rohkaisevat ja antavat toivoa parantumisen tiellä. vaikka anoreksiasta muistuttavia tekijöitä (hiustenlähtö, tummat ja turvonneet silmänaluset, nyppyinen ja kalpea iho yms.) on vielä valitettavan paljon niin toivoa kuitenkin on, sen olen saanut kuulla ja lukea monta kertaa.
koska olen niin vaivautunut noista listani kahdesta ensimmäisestä ongelmasta, niin päätin itse asiassa tehdä seuraavan: kirjotin kesäkuussa itselleni kirjeen, johon listasin kaikki ongelmani ja kerroin tunteistani ja olostani (anoreksiaan liittyen, tietty). sen jälkeen suljin kirjekuoren ja laitoin sen varmaan talteen. tasan vuoden päästä tuosta aion avata kirjeen ja lukea sen läpi. sitten voin verrata, olenko parantunut ja mitkä ongelmat ovat historiaa. voin siis huomata, millaista edistystä minussa itsessäni on tapahtunut anoreksiasta kamppailun tuloksena. toivottavasti saan lukea kirjeen hymyssä suin enkä entista surullisempana. toivoa kuitenkin löytyy.. :)