76-v nainen, omatoiminen ja virkku. sairastaa astmaa, johon piippulääkitys. sen suhteen ei oireita.
viime keväänä söi selkäkipuun naprokseenia. päivävirtsamäärät pieneni ja yöllä sai ravata vessassa. oli myös normaalia väsyneempi rasituksessa.
meni lääkäriin, joka lopetti naprokseenilääkityksen ja sanoi sen voivan aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa. verikoe BNP oli 119 (yli 100 menevät arviot ovat diagnostisia vajaatoiminnalle). muut verikokeet oli normaalit.
naisen vointi on nyt parantunut, virtsamäärät normaalistuneet ts päivällä tulee normaali määrä ja yöllä saa nukkua rauhassa. ei yskitä. liikkuu, pyöräilee tuntitolkulla.
verenpaine on olut aina korkeahko vastanotolla mitattaessa, noin 180/100, kotimittauksessa noin 150/80 pulssi aina alle 80.
lääkäri ei laita jatkotutkimuksiin vaikka BNP on yli raja-arvon. sanoi vaan, etä seuraillaan tilannetta.
mitä tilanteessa voisi potilas tehdä? tuntuu että jää hoitamatta ja seuraavaksi maataan keuhkopöhössä letkuissa sairaalassa.
viime keväänä söi selkäkipuun naprokseenia. päivävirtsamäärät pieneni ja yöllä sai ravata vessassa. oli myös normaalia väsyneempi rasituksessa.
meni lääkäriin, joka lopetti naprokseenilääkityksen ja sanoi sen voivan aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa. verikoe BNP oli 119 (yli 100 menevät arviot ovat diagnostisia vajaatoiminnalle). muut verikokeet oli normaalit.
naisen vointi on nyt parantunut, virtsamäärät normaalistuneet ts päivällä tulee normaali määrä ja yöllä saa nukkua rauhassa. ei yskitä. liikkuu, pyöräilee tuntitolkulla.
verenpaine on olut aina korkeahko vastanotolla mitattaessa, noin 180/100, kotimittauksessa noin 150/80 pulssi aina alle 80.
lääkäri ei laita jatkotutkimuksiin vaikka BNP on yli raja-arvon. sanoi vaan, etä seuraillaan tilannetta.
mitä tilanteessa voisi potilas tehdä? tuntuu että jää hoitamatta ja seuraavaksi maataan keuhkopöhössä letkuissa sairaalassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
suotta sen kummemmin tutkimaan, jos tilanne on korjaantunut kliinisesti ennalleen ja todennäköisin vajaatoiminnan aiheuttaja (naprokseeni) on eliminoitu. eli ei se pöhö siitä yhtäkkiä kehity, jos vajaatoiminta on kerran saatu hoidettua.
Tuo verenpaine pitäisi hoitaa - ehdottomasti!
Mutta sydämen vajaatoiminnan määrää enemmän oireet kuin bnp tai pro-bnp. Noin pieni viitearvon ylitys on täysin merkityksetön ja voi selittyä jo pelkästään tuolla verenpaineella. Bnp on kovin herkkä reagoimaan kaikkeen sydänkuormitukseen.
Bnp saattaa on hankalammissa vajaatoimintatapauksissa noin 750-1000 ja ihminen on vielä kävelevä sekä pystyy tekemään kevyitä kotitöitä. Eli seurailu ja arvon katselu todellakin riittävät nyt, jos ei ole mitään oireita.
Arvo kertoo hyvin, miten sydämen tila kehittyy. Siksi sen seurailu on järkevä. Vasta kymmenkertaisella arvolla vajaatoiminta alkaa olla todella paha ja sitten on syytä sellaiseen huoleen, jota nyt esität.
Mutta verenpaine pitää saada kuntoon!
tuota verenpainetta ei aleta lääkitsemään siksi, koska kotimittausarvot ovat normaaleja. näin lääkärit ovat sanoneet.
vanhuksilla kuulemma saa olla hiukan korkeammat rr-arvot kuin nuoremmilla, koska näin yöllistä verenpaineen laskua (ja sen myötä aamuyön sydäntapahtumia ilmeisesti rintakipuja) tai päiväsaikaista huimausta ei esiinny.
Kliinisesti lievä sydämen vajaatoimintatilanne korjaantui siis lopettamalla nesteitä keräävä särkylääke ja toisena sydämen vajaatoiminnan aiheuttajana saattoi aivan hyvin olla koholla oleva verenpaine. Jos vointi on hyvä niin ei isompiin jatkotutkimuksiin ole tarvetta muuten kuin verenpaintaudin hoidon suhteen. Hoitotavoite on iäkkäällä sama kuin nuoremmalla jos siihen ongelmitta päästään.
Aloittaisin verenpainelääkityksen varovasti annosta nostaen esimerkiksi pienellä annoksella diureettia ja/tai beetasalpaajaa sekä pyrkisin verenpainetasolle alle 140/85 toimistomittauksissa ja syketasoon 60 lyöntiä minuutissa levossa. Varovainen aloitus vähentää lääkityksen haittoja.
Verenpainetauti on tärkeimpiä tekijöitä sydän- ja verisuonitaudeissa niin miksi jättäisi sen hoitamatta jos asiaa on jo tarpeeksi kauan seurattu ilman tilanteen parantumista.