Ehkä vuosi sitten oli sua vähän vielä ikävä. Ehkä välillä oon sulle vihainen.
Välillä joku esiintyy sinuna (tai minuna), tai sitten sinä itse muistelet.
Mutta toimintasi on osoittanut ettet minusta välitä... ei sillä että oma toimintani olisi ollut parempaa - ainakaan en tarkoittanut satuttaa sinua.
Kerroit minulle jo kauan sitten, teoillasi, sanoillasi, ja monta kertaa sen jälkeenkin.
Ja sitten pilkkasit, tai kaverisi pilkkasi. Tai miksei te molemmat.
Jep jep.
Ootkohan ylpeä itsestäsi? Siitä miten paljon se minua sattui? Se kuinka nauroit rakkaudelle? Toisen huonovointisuudelle jonka sait osaltasi aikaan?
Vitsi on siinä joka toista satuttaa, eikä se kenelle nauretaan.
Lopulta et mua tunne. Vaikka olisit kaipaustani kuinka lukenut, ehkä halusit satuttaa minua jotta tuntisit olosi hyväksi - painoit minua alas, muistelit kaikkea koettua pahaa... antamatta mitään mahdollisuutta sille, mitä hyvää meillä voisi olla.
Potkit ihmiset ulos elämästäsi, ja syljet ja haukut perään...
Tuollainenko haluat olla? Todella?
Jokaisen minä ohjaa johonkin suuntaan ja kohdalle tulee väkisin ne oppitunnit jotka on pakko niellä ja opiskella. Sain omat läksyni mm. sinulta. Kiitosta en sano. Anteeksikaan ei huvita pyytää, ellet pyydä ensin itse. Oletko ollut minulle muuta kuin ilkeä ja sattuva...? Ehkä kauan sitten... etkä ole täysin yrittänyt työntää minua poiskaan. Mietitkö aidosti omaa osuuttasi, vai... oliko sekin vain trollausta?
Ehkä etsit jotain, mutta et voi saada sitä minulta. Etkä tältä palstaltakaan välttämättä.
Ainakin näin on omalla kohdallani. Siltä tuntuilee että löydän sen mitä etsin, itsestäni.
Voit kirjoittaa minulle palstan ulkopuolella tai olla vaiti lopun ikääsi.
Onko sillä jotain väliä?
Vai kaivaisiko yhteydenpito haavat auki? Ehkä niin.
Minua ei pelota... koen trollit heikoiksi nykyään. Ehkä sinäkin olet heikko.
Jos olin ainut joka halusi keskustella... mitä sitten.
Ainakin voin olla tyytyväinen itseeni, siihen minkälainen olen.
Jos olet tyytyväinen itseesi, kun sinulle on helpompaa toimia tietyllä tavalla, ehkä se on vain sinun luonnolle mukavempaa ja siksikään emme ehkä voisi tulla toimeen.
En mä sulle toivoisi hyvää, mutten pahaakaan.
Oli kuitenkin joiltain ihmisiltä huonosti toimittu. Ehkä olit yksi heistä. Ehkä pilkkasit minua. Ehkä nauroit sille miten trollauksesi tuhosi. Ehkä nauroit kärsimykselleni, ja syyllistit omistakin toimistasi minua - syyllistit minua siitä mitä sait minussa julmuudellasi ja kylmyydelläsi aikaan.
Tiedätkö... se on vitun paljon heikompaa, kuin siitä selviäminen.
Olen tyytyväinen itseeni.
Oletko sinä?
Välillä joku esiintyy sinuna (tai minuna), tai sitten sinä itse muistelet.
Mutta toimintasi on osoittanut ettet minusta välitä... ei sillä että oma toimintani olisi ollut parempaa - ainakaan en tarkoittanut satuttaa sinua.
Kerroit minulle jo kauan sitten, teoillasi, sanoillasi, ja monta kertaa sen jälkeenkin.
Ja sitten pilkkasit, tai kaverisi pilkkasi. Tai miksei te molemmat.
Jep jep.
Ootkohan ylpeä itsestäsi? Siitä miten paljon se minua sattui? Se kuinka nauroit rakkaudelle? Toisen huonovointisuudelle jonka sait osaltasi aikaan?
Vitsi on siinä joka toista satuttaa, eikä se kenelle nauretaan.
Lopulta et mua tunne. Vaikka olisit kaipaustani kuinka lukenut, ehkä halusit satuttaa minua jotta tuntisit olosi hyväksi - painoit minua alas, muistelit kaikkea koettua pahaa... antamatta mitään mahdollisuutta sille, mitä hyvää meillä voisi olla.
Potkit ihmiset ulos elämästäsi, ja syljet ja haukut perään...
Tuollainenko haluat olla? Todella?
Jokaisen minä ohjaa johonkin suuntaan ja kohdalle tulee väkisin ne oppitunnit jotka on pakko niellä ja opiskella. Sain omat läksyni mm. sinulta. Kiitosta en sano. Anteeksikaan ei huvita pyytää, ellet pyydä ensin itse. Oletko ollut minulle muuta kuin ilkeä ja sattuva...? Ehkä kauan sitten... etkä ole täysin yrittänyt työntää minua poiskaan. Mietitkö aidosti omaa osuuttasi, vai... oliko sekin vain trollausta?
Ehkä etsit jotain, mutta et voi saada sitä minulta. Etkä tältä palstaltakaan välttämättä.
Ainakin näin on omalla kohdallani. Siltä tuntuilee että löydän sen mitä etsin, itsestäni.
Voit kirjoittaa minulle palstan ulkopuolella tai olla vaiti lopun ikääsi.
Onko sillä jotain väliä?
Vai kaivaisiko yhteydenpito haavat auki? Ehkä niin.
Minua ei pelota... koen trollit heikoiksi nykyään. Ehkä sinäkin olet heikko.
Jos olin ainut joka halusi keskustella... mitä sitten.
Ainakin voin olla tyytyväinen itseeni, siihen minkälainen olen.
Jos olet tyytyväinen itseesi, kun sinulle on helpompaa toimia tietyllä tavalla, ehkä se on vain sinun luonnolle mukavempaa ja siksikään emme ehkä voisi tulla toimeen.
En mä sulle toivoisi hyvää, mutten pahaakaan.
Oli kuitenkin joiltain ihmisiltä huonosti toimittu. Ehkä olit yksi heistä. Ehkä pilkkasit minua. Ehkä nauroit sille miten trollauksesi tuhosi. Ehkä nauroit kärsimykselleni, ja syyllistit omistakin toimistasi minua - syyllistit minua siitä mitä sait minussa julmuudellasi ja kylmyydelläsi aikaan.
Tiedätkö... se on vitun paljon heikompaa, kuin siitä selviäminen.
Olen tyytyväinen itseeni.
Oletko sinä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ole.
Olin sulle silloin ilkeä myönnän ja olen myös pyytänyt anteeksi monessa eri paikassa ja monella eri tavalla. En ole saanut siihen mitään vastausta joten koen että en ollut sulle tarpeeksi tärkeä. Olisin halunnut selvittää välit ja olla edes frendi mutta en taida olla siihenkään sopiva. En tiedä mistään muista jutuista mistä kirjoitat.
Ei ilkeille ihmisille kannata antaa aikaansa.
En ollut tahallaan ilkeä oli stressiä ym. Enkä halua täällä selitellä enempää. Ei kukaan ole täydellinen ja voi sanoa joskus toiselle mitä ei oikeasti tarkoita. Olen pyytänyt aidosti ja sydämestäni anteeksi. Mun mielestä sen pitäisi riittää. En voi enempää tehdä.
Missä oot pyytänyt anteeks?
Monta vuotta sitten lähetin sulle töihin postia. Mesessä olen laittanut sekä myös täällä. Olen ainakin yrittänyt. Et ole ilmeisesti saanut sitten mihinkään näistä kolmesta tai nähnyt. Ei voi mitään kun ei onnistunut.
Maniassa vaan toimin ja jonossa oli miehiä. Huutelin vaan, tuleeko vielä joku. semmosta leikittelyä oli.