En olisi itsestäni koskaan uskonut, että täältä itseni löytäisin tai saatikka kirjoittaisin aiheesta...mutta täällä sitä nyt sit vaan ollaan...
Eli tilanne on tämä...
Mulla on kohta 12rv takana (muutama päivä vajaa) ja olen jo jonkin aikaa kelannut joko aborttia tai adoptiota...
Mutta kun minulla on mies... joka lapsen haluaisi ja kovasti ollaan suhdetta yritetty rankentaa... mutta kun suhde näyttää vähän liiankin epävakaalta ja ei hirveesti oo muutosta näkyvissä... ja nopeasti raskaaksi tulinkin (eli tavallaan vahinko mutta sai tulla jos oli tullakseen... )... mutta nyt olen tosissani miettinyt että en suhdetta haluaisi jatkaa ja syy ehkä minkä takia ollaan ees enää yritetty on tuleva lapsi (ja mielestäni se ei missään nimessä saisi olla syy) joten abortti on käynyt mielessäni...
Itselläni on jo pieni poika edellisestä suhteesta ja en haluasi toista lasta maailmaan tilanteen epävarmuuden vuoksi...
Eli mihinkä asti minulla on aikaa miettiä vielä päästöstäni ja jutella miehen kanssa asiasta?!
Tiedän kuitenkin että miten vain teen niin tulen sitä katumaan...
siis jos teen abortin niin kadun sitä...
jos annan adoptoitavaksi niin tulen katumaan sitä...
Ja jos taas en tee mitään niin tulen todennäköisesti ajattelemaan että ois ehkä pitänyt sittenkin tehdä jotain...
MUTTA MITÄ?!?
Mutta kertokaa et mihinkä asti minulla on aikaa miettiä vielä päästöstäni ja jutella miehen kanssa asiasta?!
Eli tilanne on tämä...
Mulla on kohta 12rv takana (muutama päivä vajaa) ja olen jo jonkin aikaa kelannut joko aborttia tai adoptiota...
Mutta kun minulla on mies... joka lapsen haluaisi ja kovasti ollaan suhdetta yritetty rankentaa... mutta kun suhde näyttää vähän liiankin epävakaalta ja ei hirveesti oo muutosta näkyvissä... ja nopeasti raskaaksi tulinkin (eli tavallaan vahinko mutta sai tulla jos oli tullakseen... )... mutta nyt olen tosissani miettinyt että en suhdetta haluaisi jatkaa ja syy ehkä minkä takia ollaan ees enää yritetty on tuleva lapsi (ja mielestäni se ei missään nimessä saisi olla syy) joten abortti on käynyt mielessäni...
Itselläni on jo pieni poika edellisestä suhteesta ja en haluasi toista lasta maailmaan tilanteen epävarmuuden vuoksi...
Eli mihinkä asti minulla on aikaa miettiä vielä päästöstäni ja jutella miehen kanssa asiasta?!
Tiedän kuitenkin että miten vain teen niin tulen sitä katumaan...
siis jos teen abortin niin kadun sitä...
jos annan adoptoitavaksi niin tulen katumaan sitä...
Ja jos taas en tee mitään niin tulen todennäköisesti ajattelemaan että ois ehkä pitänyt sittenkin tehdä jotain...
MUTTA MITÄ?!?
Mutta kertokaa et mihinkä asti minulla on aikaa miettiä vielä päästöstäni ja jutella miehen kanssa asiasta?!
Vastaukset 11
Vanhimmat
..minulla.
Tein abortin kun olin melkein raskausviikolla 11. Eli abortti suoritettiin vasta 10+6 (lääkkeellisesti).
Menin oman epävarmuuteni vuoksi hakemaan lääkäriltä sitä välttämätöntä "lähetettä", jossa on selitettynä asia, ja raskausvaihe on todettu joko ultralla tai sitten "käsin" ja minulla lääkäri osasi sen määritellä pelkästään sisä/ulkotutkimuksella.
Hän sanoi että 99% tod.näköisyydellä on normaali raskaus. Menin osittain senkin takia että saisin myös lähetteen keskussairaalaan sinne ultraääneen jotta todettaisiin ja näkisin onko kohdussa oikeaa elämää vai onko tuulimuna... Olen myös jo valmiiksi yhden pienen pojan yh, ja en myöskään halunnut suhteen epävarmuuden vuoksi tehdä lasta, vaikka myös minulla oli sama juttu että mies olisi lapsen halunnut...
Katumus on välillä tuntunut ja itken aika ajoin aborttia sillä en ole siitä päässyt vieläkään täydellisesti yli...
Näin sen sikiöni abortissa (tipahti vessanpönttöön) ja se näytti täydelliseltä pikkuiselta.
Jos suhteenne kaatuu, tiedät että lapsi jää.
Mutta jos olet todella epävarma on parasta että menet juttelemaan asiasta esim. neuvolaan tai sitten menet suoraan lääkärille.
Itse menin ensin neuvolaan ja sain jopa äitiyskortin ja lasketun ajan (joka olisi ollut samana viikonloppuna marraskuussa kun on tänä vuonna ISÄNPÄIVÄ), ja sekin aiheutti masennusta.
Sillä lapsi olisi voinut syntyä isänpäivänä. Miehelle lapsi olisi ollut ensimmäinen.
Minulla oli suhde lapsen isän kanssa, ja se loppui viime syksynä (olimme 4v).
Jäin yh:ksi. Hyvin yhden kanssa vielä tulee toimeen, mutta kahdessa on jo enemmän töitä, ja oma vapaa-aika on aika tiukilla luulisin.
Yhden kanssa pystyn vielä elämään menevämpää elämää kuin kahden kanssa olisin kyennyt.
vaikka ette olisikaan yhdessä. Kun kerran isä tahtoo lapsen, niin voit olla varma siitä, että hän myös hoitaa lasta. Vauvavaiheessa äiti yleensä on päähoitaja, mutta sen jälkeen isä on aina vaan tärkeämpi, jos vaan äiti antaa isälle siihen mahdollisuuden. Älkää puiko liikaa parisuhdettanne ja ongelmianne. Ajatelkaa nyt käytännöllisesti, miten hoidatte lapsen jos ero tulee. Kirjoitit, että sinulla on pieni poika - ajattele, kuinka hienoa hänen on saada sisko tai veli! Lapset ovat aina ulkopuolisia suhteessa vanhempiin, eri sukupolvea. Jos elämäsi on todellakin epävarma, ja jos sinä olet epävarma, niin sisarukset ovat varsinkin silloin aarre toisilleen. On kurjaa sitten aikuisena, jos ei voi kenenkään kanssa jakaa lapsuuttaan. Lapset tukevat sillä tavalla toisiaan, ettei aikuinen voi sitä korvata.
niin eikö abortti olisi helpointa? Adoptiota katuisi koko elämänsä ajan, ja aina olisi ajatus, että onkohan lapsi onneton. Ja lasta voisi katua. Abortti on mielestäni tuossa tilanteessa paras vaihtoeto, tai olisi minulle, ehkä. Ajattelin vain mainita...
Siis lapselle on abortti parempi kuin adoptio, koska adoptoitu lapsi saattaa joutua kärsimään tulevaisuudessa? Elävä ihminen voi kärsiä. Kuollut on kuollut. Kärsitkö sinä? Minä aikanakin kärsin tällä hetkellä, mutta silti tahdon olla olemassa, siis tälläkin hetkellä.
kyllä nykyään tapetaan ihmisiä kuin eläimiä..
Kevyesti sitä neuvotaan toisia tappamaan suloinen lapsensa.
Etkös ollenkaan näe menetystä.
Sun kannattaa alkaa nopeesti punnita haluutko pitää vai et..mul kokemusta samankaltaisesta tilanteesta ja olen ollut onnellinen että ajattelin omilla aivoillani..että selviänkö yksin lapsen kanssa jos teen...ja todella hyvin selvinny!! ja onnellinen nyt vuosien päästä etten tehnyt aborttia!
yleensä abortin saa 2lääkärin lausunolla kun rv12.
eli 12rv on raja..
senkin jälkeen saa abortin mutta sitten pitää anoa aborttia korkeammalta taholta.
en muista tarkkaan mikä on se raja abortissa..ainakin vielä rv20 tehdään(synnyttämällä)
täällä palstalla joku on kysellyt/kertonut myöhäisestä abortista.
vamma, niin sen soi abortoida tosi myöhään.
Älä nyt enää vouhkaa jonkun valinnan kanssa! Sinulla on nyt lapsi! Aborttiraja on pistetty myöhäiseksi, koska terveydenhuollolle ja yhteiskunnalle on tärkeintä, mitä vähemmän täällä elää hoidettavia. Eivät he arvosta ihmistä, vain terveyttä.
Mutta siis tästä sinun tilanteesta: Älä mene valittamaan aborttitoiveitasi lääkärille tai kelleen neuvolassa. Ne on MÄÄRÄTTY jankkaamaan odottaville äideille, että tee abortti, jos lapsi ei ole todella toivottu. Se on samaa säästöpolitiikkaa. Päättäjät laskee, että jos äiti ei pärjää lapsen kanssa, niin siitä tulee ylimääräisiä kustannuksia yhteiskunnalle.
Koko toi ideologia, jossa aivopestään odottavia äitejä, että päättäkää nyt pidättekö lapsen, oletteko nyt varmasti tarpeeksi vahvoja lisääntymään, perustuu vain kylmään talousajatteluun. Siitä poljetaan meidät kaikki.
Yleensä puollan aborttia, mutta
- raskautesi on jo pitkällä
- olet tietoisesti yrittänyt saada lasta: jätit ehkäisyn pois vapaasta valinnasta
- olet jo sen verran vanha että tiedät mihin ryhdyit
- kolmekuukautinen sikiö näyttää jo ihmiseltä - aivot alkavat kehittyä, sydän lyö
Älä tee aborttia. Adoptio on parempi vaihtoehto - se mitä ehdit abortin yhteydessä sikiöstä nähdä palaa verkkokalvollesi loppu iäksi.
abortin saa tehdä rv12 mennessä sen jälkeen vain jos odottaja on alaikäinen tai lapsi on sairas, myöhemmin ei saa enää lupaa esim. taloudellisen tilanteen takia!!
eli rv12 on raja aborttiin!