Kokoomus pelasti yrittäjäeläkkeet kohtuudelta

Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa monet asiat perustuvat luottamukseen. Hyvä esimerkki tästä on työeläkejärjestelmä.

Eläkkeellä olevien eläkkeistä iso osa tulee työssä olevilta nuoremmilta sukupolvilta. He maksavat, koska olettavat, että heitä nuoremmat jatkavat aikanaan ketjua ja hoitavat vastuunsa vuorollaan.

Luottamuksen säilymistä tukee, ettei sitä pääse katkaisemaan. Ei tule äänestystä tai muuta selkeää valintaa, jossa nuoremmat ikäluokat voisivat kertoa, hylkäävätkö he ketjutukseen perustuvan eläkemallin.

On vanhempien ikäluokkien onni, että näin on. Nuorten luottamus työeläkejärjestelmään on heikentynyt: he eivät saa samaa tuottoa maksamalleen eläke-eurolle kuin esimerkiksi suuret ikäluokat.

Yrittäjien eläkkeistä yrittäjät – nuoret ja vanhat – sen sijaan pääsivät sanomaan mielipiteensä, ja hallitus pelästyi kuulemaansa. Yrittäjien eläkejärjestelmä (yel) ollaan uudistamassa tavalla, jossa ketjun päässä maksajaksi joutuu tavallinen suomalainen veronmaksaja.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuosi sitten tohtori Jukka Rantalan selvittämään, miten yrittäjien eläkejärjestelmää tulisi uudistaa. Ongelmana on ollut se, miten yrittäjien eläkkeitä kartuttava työtulo määritellään. Nykyisin pohjana on eläkelaitoksen arvioima työtulo, johon perustuu moni myöhempi maksu: eläke, sairausvakuutuksen päiväraha, työttömyysturva ja asumistuki.

Ongelma ei rajoitu epäselvään ja epäoikeudenmukaiseksi koettuun laskentaan, vaan hankaluutena on myös alivakuuttaminen. Yrittäjien laskennalliset yel-työtulot ovat selvästi yrittäjien verotettavia ansiotuloja pienemmät.

Tämä on johtanut siihen, että valtio – siis veronmaksaja – on joutunut kustantamaan maksussa olevista yrittäjäeläkkeistä sen osan, jota aktiiviyrittäjien maksamat eläkemaksut eivät riitä kattamaan. Ensi vuonna valtion osuus on kasvamassa jo lähes 600 miljoonaan euroon.

Yrittäjät ketjuttavat omia eläkkeitään muiden maksettaviksi, jotta maksut aktiiviyrittämisen aikana olisivat pieniä. Moni yrittäjä laskee hoitavansa oman sosiaaliturvansa ja eläkkeensä itse, eikä tunne vastuuta aiempien yrittäjäpolvien eläkkeistä. Jos tällainen ajatustapa hyväksytään yrittäjien kohdalla, miksei sitten muualla?

Rantalan tiedettiin valmistelevan järkipohjaista linjausta, jossa yrittäjien eläkemaksut sidottaisiin pääsääntöisesti yrittäjien todellisiin verotettaviin ansiotuloihin. Kokoomus riensi kaatamaan uudistuksen jo ennakolta – ennen kuin jokin muu hallituspuolue olisi ehtinyt kerätä pisteitä torppaamisella.

Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) kiskaisi täysin poikkeuksellisella tavalla maton oman selvitysmiehensä jalkojen alta kertomalla kaksi päivää ennen raportin julkistamista, että se ei kelpaa. Rantasen malli olisi ollut epäedullisin suurituloisille yrittäjille, joilla maksut ovat todellisiin tuloihin nähden pienet.

Valtion osuus on kasvamassa jo lähes 600 miljoonaan.
Nykyisessä uhkien ja kituliaan kasvun maailmassa on kaksi ilmaisua, joilla voi puolustaa melkein mitä tahansa. Ne ovat huoltovarmuus ja yrittämisen edellytykset. Ministeri käytti jälkimmäistä.

Rantalan kohtelu muistuttaa Britannian brexit-kansanäänestyksen kuuluisaa lohkaisua. EU-eroa ajanut silloinen oikeusministeri Michael Gove näki, että järki ja asiantuntemus olivat EU-jäsenyyden sekä kohtuuden asialla, eivät hänen ajamansa politiikan puolella. Niinpä Gove ilmoitti, että Britannian kansa on saanut tarpeekseen asiantuntijoista.

Suomen julkinen talous uppoaa velkoihin. Säästöjä etsitään joka puolelta. Paitsi yrityksistä, koska ne on julistettu talouskasvun tekijöiksi.

Yritykset ovat saaneet työmarkkinauudistuksissa valtavia voittoja. Sen sijaan yritystukia ja verohelpotuksia karsivat hankkeet ovat jääneet hankkeiksi. Listaamattomien yritysten osinkoverotusta ei muuteta. Eikä siis näköjään alivakuuttamistakaan, jonka valtiolle tuottama lasku näyttää kasvavan yhtä jalkaa julkisen talouden velan kanssa.

Yrittäjät ja kokoomus arvostelevat usein kovin sanoin yhteiskunnan rahoilla eläviä. Nyt yrittäjien eläkkeet pannaan kuitenkin valtion maksettaviksi. Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon.