Oodi lieksalle.

Kevätniemen pakettiautokolari
valaisi taivaan kuin halpa supernoova,
kun bemupojat kaasuttivat M3:lla
ja huusivat "tää on meidän multiverse!"
Siellä seisoi kosminen rusina,
ryppyinen ja ikuinen,
tähysti kaiken läpi punaviinilasien
ja mutisi: "määhän olin jo kvanttivaiheessa vanha".
Jatkiksen aitonaiset jakoivat filterkahvia
ja loitsivat hiljaa:
"jos et oo messis kello 03:47,
et oo messis ollenkaan".
Ahnus nielaisi koko baarin
yhdellä kurkunkannalla,
Tummeli vaan virnisti nurkassa
ja tilasi toisenkin tummeliannostelun
bemarin tummeliannostelijalta,
joka oli itse asiassa
taiteilija Esa Repin incognito.
Herra Syöttimui astui sisään
ja vaati kaikkia maksamaan hänen osuutensa,
Transu Nasu huokaisi syvään,
"mä en jaksa enää selittää sua mulle itselleni".
Lopulta Otsaluu Nalle nousi pöydälle,
haroi harvoja karvojaan
ja julisti koko galaksin edessä:
"kuulkaa ny kaikki te kritiikitön rusina-army
– tää kevät on jo menny,
mutta meidän aivot ei oo vieläkään palanneet takas autoon."
Ja niin ne jäi sinne seisomaan,
ikuisen afterin ikuiseen sumuun:
kosminen rusina, bemupojat ja kaikki muut
– legendaariset, rähjäiset ja täysin toivottomat.