Ihmisen evoluutio YLE Areenassa

Puoskari Reinikainen repi pelihousunsa.

Kaikki alkoi Afrikan paahtavien tasankojen reunamilta, missä metsien vetäytyminen pakotti erään kädellisheimon muuttumaan. Selviytyäkseen oli noustava pystyyn, jotta kädet vapautuivat kantamaan ravintoa ja silmät näkivät kauemmas saalistajien yli. Tämä epävarma ensiaskel kahdella jalalla oli vallankumous, joka erotti meidät muista eläimistä ja asetti meidät polulle, jossa pystysuora asento muovasi koko kehokuvamme uusiksi.

Seuraava suuri harppaus tapahtui, kun opimme hallitsemaan luonnon pelottavinta voimaa: tulta. Tulen äärellä ruoka pehmeni ja ravintoarvot kasvoivat, mikä antoi polttoainetta aivojen ennennäkemättömälle kasvulle. Yö muuttui turvalliseksi ajaksi sosiaaliselle kanssakäymiselle, ja ensimmäiset työkalut kivestä ja luusta alkoivat syntyä. Emme olleet enää vain osa ympäristöämme, vaan aloimme muovata sitä omiin tarpeisiimme.

Ihmisyys ei kuitenkaan kehittynyt tyhjiössä tai suorana viivana, vaan se oli monien rinnakkaisten ihmislajien kohtaamista ja kilpailua. Matkasimme ulos Afrikasta ja kohtasimme Euroopan kylmyydessä neandertalilaiset ja Aasian aroilla denisovanihmiset. Me emme vain ohittaneet heitä, vaan osittain sulauduimme heihin; heidän perintönsä elää edelleen meidän DNA:ssamme muistona ajasta, jolloin maapallolla asteli useita erilaisia, tietoisia ihmislajeja.

Lopullinen voitto saavutettiin kielen ja mielikuvituksen kautta. Meistä tuli laji, joka ei elänyt vain tässä hetkessä, vaan kykeni suunnittelemaan tulevaa ja luomaan yhteisiä tarinoita. Taide, uskonto ja tiede syntyivät tarpeesta ymmärtää paikkamme maailmankaikkeudessa. Evoluutio teki meistä selviytyjiä, mutta uteliaisuus teki meistä ihmisiä, jotka osaavat nyt katsoa taaksepäin ja ihmetellä omaa uskomatonta matkaansa pölystä tähtiin.