Heips..
Kirjoitan tähän omaa tarinaani..
Aloitin laihduttamaan 4kk sitten.. lähtötilanne oli 167/65.. Tarkoitus oli pari kiloa karistaa, mutta toisin kävi. Nyt on 12 kiloa pois ja painoa jäljellä 54kg.. Tämähän ei ole vielä alipainoa .. En osaa lopettaa. Tuo vie kaikki ajatukset..mitä voin syödä tänään, jos olen syönyt jotain "liikaa" pakottaudun lenkille. Töissä en jaksa.. koska koko laihdutuksen olen mennyt 500kcal/vrk enkä osaa päästää siitä irti.
Paljon on ihmissuhde ongelmia takana, 2 vuotta kestänyt seurustelu loppui. En enää osaa arvostaa itseäni, kaikki tuntuu valjulta.Kuin tunteet olis hävinny johonki. Paha on olla, ruoka sanelee koko elämää nyt..tai ruoattomuus. Saan kamalia morkkiksia jos syön paremmin.. Ulostuslääkkeitä olen ottanut pahimmissa katumuspuuskissa.. Olo tuntuu lihavalta ja huonolta. Läheiset keskittyvät siihen, että miten selviän ihmissuhteen loppumisesta, tuntuu ettei kukaan näe todellista tuskaani. Ystäviä ei ole, muuttaneet kauas pois eikä puhelimessa tällaisia asioita osaa kertoa. Pahinta on, että olen itse terveysalan ihminen, ja tiedän.. paljon..
Ja itse tässä tilassa :/
Kirjoitan tähän omaa tarinaani..
Aloitin laihduttamaan 4kk sitten.. lähtötilanne oli 167/65.. Tarkoitus oli pari kiloa karistaa, mutta toisin kävi. Nyt on 12 kiloa pois ja painoa jäljellä 54kg.. Tämähän ei ole vielä alipainoa .. En osaa lopettaa. Tuo vie kaikki ajatukset..mitä voin syödä tänään, jos olen syönyt jotain "liikaa" pakottaudun lenkille. Töissä en jaksa.. koska koko laihdutuksen olen mennyt 500kcal/vrk enkä osaa päästää siitä irti.
Paljon on ihmissuhde ongelmia takana, 2 vuotta kestänyt seurustelu loppui. En enää osaa arvostaa itseäni, kaikki tuntuu valjulta.Kuin tunteet olis hävinny johonki. Paha on olla, ruoka sanelee koko elämää nyt..tai ruoattomuus. Saan kamalia morkkiksia jos syön paremmin.. Ulostuslääkkeitä olen ottanut pahimmissa katumuspuuskissa.. Olo tuntuu lihavalta ja huonolta. Läheiset keskittyvät siihen, että miten selviän ihmissuhteen loppumisesta, tuntuu ettei kukaan näe todellista tuskaani. Ystäviä ei ole, muuttaneet kauas pois eikä puhelimessa tällaisia asioita osaa kertoa. Pahinta on, että olen itse terveysalan ihminen, ja tiedän.. paljon..
Ja itse tässä tilassa :/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Päässä pyörii pelkästään nuo asiat. Katson kauhulla muiden syömistä ja mietin kuinka paljon kaloreita vetävät naamaansa.. Mietin myös sitä, kuinka helppoa minun oma elämäni oli ennenkun jouduin tähän ruokahelvettiin. Minusta välitettiin sellaisena ku olin..tai niin luulin. Nyt on kilot pois eikä olo ole parempi. Elämästä ei saa mitään irti. Kuvittelin, että laihempana elämä alkaa kukoistamaan, löydän ehkä uuden miehen ja olen tyytyväisempi itseeni. Todellisuudessa kävi niin että olen eristäytynyt kotiin, käyn töissä ja muun ajan nukun. Ulkona käyn ne pakolliset lenkit. Sosiaalinen elämä on mitätön, lähes olematon. En tunne itseäni hehkeän kevyeksi, jotenki tuntuu että sisällä oleva paska näkyy sadan kilometrin päähän. Ei tästä tule mitään.. Keskittynyt olen ihan vääriin asioihin..
Hei sinä siellä:)on positiivista huomata, kuinka olet itsestäsi huolissasi päivastoin, että ylpeilisit ongelmallasi. ei mikään ihme, jos pitkäaikaisen suhteen lopuksi iskee masennus. yritä kerätä voimia löytääksesi ihminen, joka kuuntelee. itse, kun kerran halusin jutella aikoinaan koulupsykologin kanssa, minusta tuntui kuin häntä ei olisi kiinnostanut lainkaan. hän vain nyökytteli ja yritti olla niin ymmärtäväisen ja välittävän näköinen. en mennyt sinne enää. on varmasti olemassa parempia kuuntelijoitakin... toivottavasti et itse törmää sellaiseen, kuin mihin minä törmäsin! tarvitsisit sosiaalista kanssakäymistä. voi olla että kaverisit unohtuivat , kun seurustelit ja nyt olet huomannut kuinka he ovat poissa.. se on tuttua. lopeta lenkkeily. aloita jokin uusi mielenkiintoinen ja liikunnallinem harrastus! Esim
tanssi tai jumppa, jossa kävisivät aina samat naamat!! Sen luulisi auttavan ainakin aluksi..:) pääsisit hieman ulos kodistasi seiniä tuijottelemasta..
Hei.Hoitoalan ihmisenä tiedät itsekin mitä sinun tulee tehdä.Eli kiireesti kipin kapin apua hakemaan.Ensiks lääkärille joka tod.näk.ohjaa sinut lähimpään mielenterveystoimistoon.Mene heti huomenna äläkä lykkää enää yhtään päivää sitä menemistä.Ensinnäkin 500 kaloria on aivan liian vähän ja tuota menoa saat vielä jotain pysyviä vaurioita.Eihän tuolla energiamäärällä kroppa pysty hoitamaan edes perustoimintoja.Ihme on jos olet pystynyt hoitamaan työsi.eivätkö ole työpaikalla huomanneet mitään tai alkaneet huomauteella laihtumisestasi mitään.Suotta sinä kärsit enää vaan mene hakemaan apua.Nykyisin syömishäiriöt ovat niin yleisiä että kynnys siitä puhumaan menemisestä ei pitäisi olla kovin suuri.