Mistä mä voin hakea apua?
En pysty poistumaan kotoani edes viemään roskia.En yksin, mulla oltava joku aina mukana.Joskus voi olla monta viikkoa etten ole poistunut kotoa, en edes mieheni ja lasteni kanssa.Mieheni mielestä mulla ei ole ongelmaa...Hän on niin vähän kotona ja ei ole kummemmin tietoinen etten ole yksinäni missään.Eikä kummastele lainkaan etten tapaa koskaan ketään, tai käy missään yksin.
Yhteiusillä bussimatkoilla nolostuu kun voin huonosti ja hikoilen.Ilmoittaa vaan tylysti, mun hakevan huomita...Mistä saan tukea?
Mutta mun pää hajoaa, kun kait 26-vuotiaan kahden lapsen äidin pitäisi pystyä lähtemään kodistaan ulos ilman että alkaa hikoilu, ja vapina ja hillitön pahaolo.
Kaupassa en käy, julkisilla en liiku...Tämä on varmasti monen mielestä idioottimaisuutta ja naurettavaa.MUTTA MÄ TARVITSEN APUA.Mihin menen?Terveysdkeskuksessa ei ole kummemmin apuja saanut, kun ne juoksuttavat sitten kokeissa ympäri kaupunkia, joihin en mene, koska en pysty.
Olen ollut kotini vankina jo 5-vuotta.Tänä aikana olen myös lihonnut 40kg!!!APUA KILTIT!
En pysty poistumaan kotoani edes viemään roskia.En yksin, mulla oltava joku aina mukana.Joskus voi olla monta viikkoa etten ole poistunut kotoa, en edes mieheni ja lasteni kanssa.Mieheni mielestä mulla ei ole ongelmaa...Hän on niin vähän kotona ja ei ole kummemmin tietoinen etten ole yksinäni missään.Eikä kummastele lainkaan etten tapaa koskaan ketään, tai käy missään yksin.
Yhteiusillä bussimatkoilla nolostuu kun voin huonosti ja hikoilen.Ilmoittaa vaan tylysti, mun hakevan huomita...Mistä saan tukea?
Mutta mun pää hajoaa, kun kait 26-vuotiaan kahden lapsen äidin pitäisi pystyä lähtemään kodistaan ulos ilman että alkaa hikoilu, ja vapina ja hillitön pahaolo.
Kaupassa en käy, julkisilla en liiku...Tämä on varmasti monen mielestä idioottimaisuutta ja naurettavaa.MUTTA MÄ TARVITSEN APUA.Mihin menen?Terveysdkeskuksessa ei ole kummemmin apuja saanut, kun ne juoksuttavat sitten kokeissa ympäri kaupunkia, joihin en mene, koska en pysty.
Olen ollut kotini vankina jo 5-vuotta.Tänä aikana olen myös lihonnut 40kg!!!APUA KILTIT!
Vastaukset 14
Vanhimmat
yksityiseltä psykiatrilta.
Tsemppiä! Apua on olemassa!
Joo tottakai apua on tarjolla. Ainakin yksityiselle psykiatrille saa heti ajan. Toisaalta kaikilla ei ole sellaisiin varaa, tiedän. Oletko pyytänyt terveyskeskuksesta aikaa nimenomaan psykiatrille tai psykologille? Kerro ettet juuri nyt tarvitse mitään kokeita vaan ajan psykologille ja pian. Ja miten sitten selviät sinne, no sun on vaan pakko lähteä. Jos voit huonosti, niin mua ainakin helpotti aluksi kun otin yksinkertasesti muovisussin taskuun tai laukkuun, tiesin että jos tulee huono olo niin voin oksentaa siihen:) Ja pidä mielessä että ei haittaa vaikka saat kohtauksen sielä psykologilla, se osaa kyllä auttaa ja ymmärtää.
Sun on myös juteltava sun miehen kanssa, sen on pakko ymmärtää että sulla ON ongelma OIKEASTI ja että tarviit sen tukea. Kerro muillekkin läheisille, kyllä ne ymmärtää ja niiden kanssa saat jutella ja niiltä saat tukea. Kotoa lähtemisen voi aloittaa vaikka menemällä kylään sellaisille ystäville joille olet kertonut asiasta, niin että ne ymmärtää jos saat kohtauksen. Silloin ei tarvitse jännittää sitä mitä muut ajattelee ja on helpompi lähteä.
Tsemiä, kyllä sä selviät!!!
Soita ihmeessä kuntasi/kaupunkisi mielenterveystoimistoon. Kerro ettet voi poistua asunnostasi ja mahdollisuutta jos he voisivat vierailal sinun luona (en tosin tiedä onnistuuko tämä).
Lääkitystä tarjotaan ja ota se vastaan, SE AUTTAA! Myös sellainen kuin Propral voi sinulle auttaa kuvailemiisi oireisiin. Se on beetasalpaaja, joka ei ole rauhoittava ja ei jää koukkuun.
Tiedän ja olen varma että sinä saat apua ja pääset elämään taas normaalia elämää!! :)
Olen kàrsinyt vuosia sitten paniikkihàiriòistà ja ahdistuneisuudesta, elàen syvàssà masennustilassa.Minullakin oli kaikenlaisia pelkotiloja, joita silloinen mieheni ja hànen suku eivàt ymmàrtàneet.Kun vihdoin sain apua psykoloogilta alkoivat hàiriòt vàhentyà ja lopulta hàvisivàt kokonaan. Kahden lapsen hoitaminen voi joskus olla niin uuvuttavaa, ettei jaksa, se voi olla alkusyy, koska aina on joku syy (sekin on lòydettàvà) paniikkihàiriòòn. Toivottavasti miehesi ymmàrtàisi ettà tàmàkin on " sairaus" siinà missà muutkin ja hoidettava. Onne
siis voisiko joku kertoa beetasalpaajista?! miten ne toimii ja onko niillä jotain tekemistä sydämen ja hapen kanssa? mitä se tarkottaa se beetasalpaaja?
-epätietoinen-
Beetasalpaaja laskee verenpainetta ja hillitsee sydämensykettä. Ei aiheuta riippuvuutta, mutta aiheuttaa monelle hengenahdistusta ponnistellessa (liikkuessa) ja heikentää ääreisverenkiertoa (kylmät kädet ja jalat) - jotenkin vanhentaa ja hidastaa päivittäin käytettynä. Silloin tällöin otettuna jännitystilanteeseen tai paniikkiin voi lievittää kiihtymystilaa ja estää punastumista. Toisilla toimii, kaikilla ei. Jos on matala syke ja verenpaine, en suosittele.
Täsmälleen sama ongelma erolla että olen mies 35vuotta ja yksinäinen, en ole uskaltanu asunnostani ulos 4 vuoteen itseasiassa annoin jo aikaa sitten periksi.. vanhempieni tuoden viikoittaisen kauppa kassini etten kuole nälkään. :/
Mulla oli paniikkihäiriön kanssa vaihe etten uskaltanut poistua kotoa. Ite sain niin tarpeekseni siitä paniikista että päätin että vaikka kuolisin niin ulos menisin. Itellä pahin kammo oli mennä kauppaan. Aloitin sillä että lähdin pyöräilemään, sivuteille jossa kukaan ei näkisi paniikin iskiessä, kun olin tarpeeksi pyöräillyt siellä aloin pikkuhiljaa pyöräilemään lähemmäs keskustaan. Viikkoja meni kun ajelin lenkillä kaupan ohi. Sitten kävin jo kaupassa, enhän mä uskaltanut sieltä mitään ostaa ettei tarvi jonottaa mutta sisälle pääsin, hiljalleen aloin jo uskaltaa ostaakin jotain. Paniikki iski ja usein, tällöin vain keskitin kaikki ajatukset hengittämiseen, laskin vain hiljalleen kolmeen kun hengitin ulos ja sama kun sisään, se rauhoitti ja samalla ehdin rauhas ulos kaupasta. Seuraavana päivänä samaan tilanteeseen uusiks. Hengitystekniikasta tuli niin kätevä että sillä saan rauhoitettua itseni eikä paniikki aina edes iske, ja vaikka iskeekin niín aina se menee ohi. Nyt pystyn jo toimimaan lähes normaalisti, vuosia siihen meni, mutta periksi ei saa antaa. Lääkkeitä kannattaa koittaa jos niistä on apua, mulle ei ollu, mutta sinnikkäästä työstä oli, että ulos vain pienen pieniä askelia kerrallaan, vaikka se veis vuosia! Ilman työtä siitä ei selviä.
Vanhemmiltani sain erään hyvän kirjan, jossa kerrottiin peloista ja ahdistuksesta. Siinä olikin hyviä vinkkejä itsehoitoon. Erityisesti rentoutusta olisi hyvä joka päivä harrastaa, ja liikuntaa. En juuri nyt muista kirjan nimeä, mutta voin sen myöhemmin katsoa jos sille on tarvetta. Sain ainakin itse apua. :) Ja siinä kirjassa oli listauskin paniikkihäiriön oireista, josta sitten vasta tajusin että tuo taitaa minullakin olla.
Kiitos! Hyvä vinkki, olisi tosi kiva jos viitsisit sen nimen kaivaa jostain:)
Saattaapi olla sama kirja mistä puhuitte. Auttaa tosiaan ottamaan paniikin vähemmän vakavasti vastaan. Voi jopa alkaa naurattamaan...
Edmund J.Bourne
Vapaaksi ahdistuksesta
Anteeksi viive. Tässä se nimi nyt kuitenkin:
Edmund J. Bourne: Vapaaksi ahdistuksesta - työkirja paniikista ja peloista kärsiville
Voittanut jonkin palkinnonkin näköjään.
Tämän näköinen kirja:
http://www.ostokset.fi/pd/23b67c22/
Tämä kirjahan se minullakin on. :)
Mulla on mies ja ihana 1,9 vuotias poika... Roskien vienti on vaikeaa, yleensäkin ulos lähteminen aiheuttaa rytmihäiriöö, huimausta ja hikee monen muun oireen kera, joita löytyy iso lista... Kaupassa en käy, ku pakottamalla, mutta kaikki on siä utuista ja hämärää ja on kova kiire kassan läpi ulos, joten puolet jää ostamatta...
Mun mies on asfalttimies, joten joudun oleen lapseni ja olojeni kanssa yksin todella paljon! Viimeset 2 viikkoo mies on ollu yöt pois, kun työmaa on kaukana! Ja ketään ei kiinnosta auttaa, koska olenhan vain "hullu"... Siis aiheutan oloni itse... Ton kuuleminen tekee yhä mullekin kipeää... Ei kukaan voi tahallaan aiheuttaa tommosta oloa itse itselleen! Miks kukaan haluais voida noin pahoin?!? :(
Jaksamisia kuitenkin! :)