Sitä vaan kysyisin, että miten te suhtaudutte omiin mokiinne ja nolauksiinne. Itselläni se tuntuisi olevan jotenkin sairaalloista. Olen omasta mielestäni mokannut niin monta kertaa, että joskus melkein "kuolen häpeästä", tulee semmoinen järjettömyyden ja toivottomuuden tunne, että tekisi melkein mieli lopettaa koko touhu (siis elämä), tuntuu että moni nauraa selkäni takana joistain vanhoista mokista ja että se on ikuista. Tuntuu, että vaikka muuttuisin erilaiseksi ihmiseksi ja vähän ryhdistäytyisin, niin silti nämä vanhat mokat on vähän niin kuin "rikosrekisteri toisten mielissä". Tarkoitan, että jos esim. kerran olen nolannut itseni herra X:n edessä, niin tämä herra X muistaa sen ikuisesti ja suhtautuu minuun sen jälkeen ennakkoluuloisesti, pitää minua jonain idioottina ja nauraa selkäni takana. Eli että olen vähän niin kuin menettänyt maineeni herra X:n edessä. Joskus jopa tekisi mieli muuttaa johonkin muualle tämän ns. huonon maineen takia.
Meneekö mulla ihan täysillä, onko tommoinen edellä mainittu "murehtiminen" ihan turhaa? Kertokaa jotain!
Meneekö mulla ihan täysillä, onko tommoinen edellä mainittu "murehtiminen" ihan turhaa? Kertokaa jotain!
Vastaukset 1
Vanhimmat
...muuta tehdä kuin miettiä niitä mokia ja nauraa päälle.
Asettele asiat oikeisiin mittasuhteisiin, niin auttaa kummasti. Itsekin murehdin muutaman vuoden aivan turhaan kaikkea mitä on tullut tehtyä ja teen päivittäin... Onneksi havahduin siitä kierteestä ja nykyään kykenen läpikäymään kaikki menneet "virheet" ja hymyilemään niille.
Mene vaikka keskelle luontoa ja mieti miten ihmeellinen paikka tämä oikeasti on, siinä pitäisi muutaman murheen hävitä samantien.
Jokaisella(!) on jotain enemmän tai vähemmän menneisyydessä. Ole vahva ja nauti elämästäsi:)
tsemppiä ja itseluottamusta!