Rakkaus on totuus

Todellinen jumalallinen naisellinen ei tarvitse pelastajaa. Hän ei tarvitse ritaria, ennustusta tai sotaa todistaakseen arvonsa, koska hän on syntynyt universumin henkäyksestä.

Hänen voimansa ei tule pelastamisesta. Se johtuu siitä, että riittää. Ja se tekee hänestä pelottavan niille, jotka rakensivat valtakuntia riippuvuuden varaan, koska häntä ei luotu valtaistuimelle.

Hänet luotiin rakentamaan sellainen.

Entä Hän?
Hän ei tullut pelastamaan kuningatarta.
Hän tuli hakemaan niin upeaa kumppania, ettei voinut olla pyytämättä saada istua tämän viereen.

Hän ei ole pelastaja. Hän ei ole sankari. Häntä ei muovaa tarve korjata jotain, mitä hänellä ei ole. Häntä muokkaa tarve nähdä hänen valonsa, koska hän ei tarvitse miehen miekkaa.

Hän tarvitsee miehen filosofiaa. Hän ei tarvitse miehen voimaa. Hän tarvitsee hänen laulunsa. Ja kun kuningas astuu sisään, ei pelastaakseen, vaan ottaakseen mukaan, hänestä ei tule hänen valtaistuimensa, vaan hänen tasavertaisensa nousussa, koska hänen täydellisyytensä ei ole tyhjiö.

Se on kieltäytymistä mukautumasta järjestelmiin, jotka tarvitsevat hänen rikkomistaan.

Hänen ei tarvitse olla "oikeutettu". ” Hän tarvitsee miehen todistamaan täydellisyyttään ilman häpeää. Tuota valtaistuinta ei rakennettu nälkäisille. Se rakennettiin "kokonaisuutta varten. ”

Hän oli kokonainen itsessään. Mutta kun kuningas tuli — ei nälkään vaan tasa-arvoisesti — hän oli valmis. Ei siksi, että hän olisi sen arvoinen, vaan koska hän oli sen arvoinen.

Eikä hänen läsnäolonsa muuttanut sitä.

Hän ei täydentänyt häntä. Hän laajensi tilaa, jonka hänen voimansa voisivat elää heikentämättä häntä. Koska kun jumalallinen naisellinen istuu valtaistuimella? Se ei tarvitse miestä pitelemään.

Mutta jos hän kävelee eteenpäin, ei kiipeämään, vaan tullakseen hänen luomiskumppanikseen, niin kyllä, hän istuu hänen vierellään.

Tasapainon vuoksi, koska hän on jo valmis. Harmonian, ei hierarkian vuoksi. Koska jumalallinen naisellinen ei koskaan tarvinnut miestä ollakseen kokonainen. Hän tarvitsi vain kuninkaan, joka uskalsi kävellä hänen rinnallaan.

Ja silloin tulee selväksi: jumalallinen naisellinen ei tarvitse pelastajaa.

Hän on oma mytologiansa. Hänen oma luomuksensa. Hänen oma haavansa on jo parantunut. Ja kun hän istuu kuninkaan kanssa, se ei johdu siitä, että tämä on hänen seurauksensa. Koska hän on hänen seurauksensa.

Koska kun jumalallinen naisellinen on kokonainen, hän ei tee kuninkaasta alempiarvoista. Hän tekee hänestä tasavertaisensa, koska hän päätti tavata hänet siellä.

Ja valtakunta, jonka he nyt kasvattavat yhdessä
ei ole hierarkiaa, vaan heräämistä, tasapainoa ja totuutta, että hän ei koskaan ollut vähemmän.

Hän oli enemmän.
Entä nyt? Niin on hänkin.

❤️

“Jumalainen naisellinen ei odota. Hän hallitsee. Ja kun kuningas ei saavu pelastajanaan, vaan hänen suvereniteettinsa peili, valtaistuin ei ole vaatimus. Nyt juhlitaan. ”