Apatiani on päässyt kroonistumaan. Tämä on kaventanut sananvarastoani ja tehnyt elämästä entistäkin harmaampaa. Minusta on tullut lähes tulkoon huonekasviin verrattava olento. Päivät vain olla öllötän, eikä pääni riitä enää mihinkään. Edes itkemiseen siitä, miksi Jumala minut tänne loi ilman tehtävää.
Olen ollut työtön kohta jo seitsemän vuotta putkeen. Tätä ennen olen kyennyt saamaan vain pätkätöitä. Olen silti jaksanut hakea töitä, kunnes minut lopulta asetettiin työkyvyttömyyseläkkeelle. Päiväni on vain olemista. En kykene mihinkään. Käyn silti seuroissa, mutta se kaikki puhe, mitä siellä saarnataan, tuntuu vain pelkältä hutulta, joka ei tunnu missään. Kavereille olen sanonut, että en välttämättä enää ole uskomassakaan, kun tuntuu, että mikään ei tunnu missään. Päivätkin vain viipottaa ohi kovaa vauhtia. He vain sanovat, että usko vain raakasti, usko ei ole tuntemisissa.
No miten tää vuodesta toiseen toimettomuus vaikuttaa? Tuntuuhan elämä turhalta, ku ei oo mitää sisältöä. Samalla ehtii ajatella kaikkea turhaa maan ja taivaan väliltä. Ja kuunneltua myös sellaista musiikkia, mitä uskoivaisen ei pitäisi kuunnella. Nyt se musiikkikaan ei tunnu missään. Eli ei kiinnosta sekään. Mikään ei tuota iloa. Päivät vain kuluu kulumistaan ja minä mietin, miksi Jumala tänne loi minunlaisia, jotka ovat vain kulueriä ja jotka eivät kykene nauttimaan omasta elämästä lainkaan. Edes alkoholi ei tuota mitään tuntemuksia, joten mokomaa litkuakaan en juo. Turhaa kuluu rahaa ja sillä saa vain sekavan olon, joka lähinnä tympii. En saa siis mitään irti siitä, että maailma ympärillä keinuu. Ehkä elimistöni on kuluttanut kaiken dopamiinin ja sitä ei enää erity, teki mitä teki.
En kykene ees enää pohtimaan ittensä poistamista. Ei aivoni siihen riitä. Olen jotenkin tottunu vain tähän, että päivät kuluu ohitseni. Mutta onhan tää hei tylsää!!!
Onko muita yhtä apaattisia kuin minä? Joita ei kiinnosta yhtää mikää. Eikä silti tiiä, pitäiskö kaikki lopettaa tähän pisteeseen..... Jos minussa olisi virtakatkaisin, josta sais virrat pois, niin olisin tehnyt sen jo aika päiviä sitten.
Olen ollut työtön kohta jo seitsemän vuotta putkeen. Tätä ennen olen kyennyt saamaan vain pätkätöitä. Olen silti jaksanut hakea töitä, kunnes minut lopulta asetettiin työkyvyttömyyseläkkeelle. Päiväni on vain olemista. En kykene mihinkään. Käyn silti seuroissa, mutta se kaikki puhe, mitä siellä saarnataan, tuntuu vain pelkältä hutulta, joka ei tunnu missään. Kavereille olen sanonut, että en välttämättä enää ole uskomassakaan, kun tuntuu, että mikään ei tunnu missään. Päivätkin vain viipottaa ohi kovaa vauhtia. He vain sanovat, että usko vain raakasti, usko ei ole tuntemisissa.
No miten tää vuodesta toiseen toimettomuus vaikuttaa? Tuntuuhan elämä turhalta, ku ei oo mitää sisältöä. Samalla ehtii ajatella kaikkea turhaa maan ja taivaan väliltä. Ja kuunneltua myös sellaista musiikkia, mitä uskoivaisen ei pitäisi kuunnella. Nyt se musiikkikaan ei tunnu missään. Eli ei kiinnosta sekään. Mikään ei tuota iloa. Päivät vain kuluu kulumistaan ja minä mietin, miksi Jumala tänne loi minunlaisia, jotka ovat vain kulueriä ja jotka eivät kykene nauttimaan omasta elämästä lainkaan. Edes alkoholi ei tuota mitään tuntemuksia, joten mokomaa litkuakaan en juo. Turhaa kuluu rahaa ja sillä saa vain sekavan olon, joka lähinnä tympii. En saa siis mitään irti siitä, että maailma ympärillä keinuu. Ehkä elimistöni on kuluttanut kaiken dopamiinin ja sitä ei enää erity, teki mitä teki.
En kykene ees enää pohtimaan ittensä poistamista. Ei aivoni siihen riitä. Olen jotenkin tottunu vain tähän, että päivät kuluu ohitseni. Mutta onhan tää hei tylsää!!!
Onko muita yhtä apaattisia kuin minä? Joita ei kiinnosta yhtää mikää. Eikä silti tiiä, pitäiskö kaikki lopettaa tähän pisteeseen..... Jos minussa olisi virtakatkaisin, josta sais virrat pois, niin olisin tehnyt sen jo aika päiviä sitten.
Vastaukset 17
Vanhimmat
älä huoli sinussa on virta katkasin sitä voi elää olematta olemassa ja sitten kun asiat muuttuu kääntää virta päälle
kun ei tunne uskon iloa=syntinen sääntö lista nilcuttaja valittaa jälleen
katso aamulla ikkunasta kun aurinko paistaa
Heti pitää tehdä parannus, tulla uskoon ja ryhtyä herjaamaan muita siitä miten eivät ymmärrä oikein Raamattua, ovat laittomuuden tekijöitä ja heissä ei ole mitään muuta kuin vikaa. Ja johan elämään tulee aivan uusi riemu ja tarkoitus.
Ainakin kannattaa kokeilla ja monille se tuntuu auttavan sekä antavan elämäntehtävän.
Ei siinä ainakaan mitään menetä että sillä tavalla kääntyy Herran puoleen.
Otin muuten eilen muutaman huikan ajatellen, josko nyt alkoholi toisi edes jotain värejä elämääni. Ostin kolme tölkkiä 5% kaljaa ja katoin, että jos niillä ei tule värejä hetkellisesti, niin ei suuremmallakaan määrällä. Tämä määrä sai kyllä maailman keinuu silleen snadisti. Mutta se kepeyttävä tunnelma puuttui. Ei irronnu dopamiinia eikä mitään muitakaan mielihyvähormooneita. Joten jätin litkimisen sitten siihen ja jatkoin näillä samoilla harmailla väreillä, joilla nytkin tässä pötkin.
Eräs ex-meikäläinen suositteli minulle psykedeelejä, jotka kuulemma olisi "oikein käytettyinä" turvallisia. Jotenkin vain en uskalla näihin mennä, koska niissä piireissä on niin paljon ollut erinäisiä psykoositapauksia. Jos pitäisi valita harmaiden päivien ja psykoosien välillä, niin totisesti mieluummin pidän nämä harmaat värit, vaikka tylsäähän tämä toki on.
Huolestuttaa tää nyky aika, kun moni mielenterveysongelmien kanssa painiva lähtee hakee tämän ajan huumeista lohtua ja huomaakin olevan syvemmällä suossa. Jopa omassa lähipiirissäni on näitä, jotka ovat kokeilleet psykedeelejä ja osa jopa tätä pahamaineista alfa-php:tä. Jälkimmäinen sekoittaa päänupin ihan sataprosenttisella varmuudella, sillä kaikki tuntemani, jotka ovat tähän sotkeutuneet, ovat nyt aivan sekaisin ja elämä ihan rempallaan. Ja tätä ainetta saa aivan liian helposti. Psykedeelejähän saa kesäkautena ilmaiseksi luonnosta. Mutta se ei tarkoita todellakaan sitä, että ne olisi turvallisia, vaikka kuinka olisivat luonnon antimia. Jo aikojen alussa paratiisissa oli puu, jonka hedelmää ei saanut syödä. Näitä erilaisia luonnon antimia, jotka eivät ole hyväksi ihmismielelle, kasvaa tämänkin aikakauden luonnossa.
Tänään kävin pitkästä aikaa lääkärin vastaanotolla ja toivoin siltä jotain lääkevalmistetta, joka voisi tuoda edes joitain värejä elämääni. Sain kokeiltavaksi erästä lääkettä, ja katotaan, lähteekö se minulla toimimaan. Aiemmat lääkekokeilut eivät ole auttaneet lainkaan.
Sinähän osaat kirjoittaa.
Kirjoita vastauksia toisille ja rohkaise heitä jollakin tavoin. Samalla itsekin tunnet että teet jotain mielekästä. Minäkin olen melko lailla työtön, mutta koetan kirjoittaa jotain silloin tällöin.
Sattuisikohan olemaan joku toinen yksinäinen läheisyydessä? Voisit pyytää kahville.
En tunne sua, ei minkäänlaista aavistustakaan kuka olisit.
Mut älä rakas ihminen turruta ittees niillä lääkkeillä jos et oo täysin 100% varma että tarviit niitä. Ei ne saa sulle iloa ja onnea aikaan. Ei ne paranna
sun elämää. Ne vaan saa sut robotiksi jolla ei ole tunteita enää. Jo ennenku tän kommentin luin tiesin et mun pitää kirjoittaa jotain sulle. Tunsin surua ja jotain muuta ennen tätä, mut nyt mä jo itken vaikken tiedä kenen takia.
Halusin sanoa että sille että sä oot tossa tilassa mitä kerroit, on joku syy.
Jokin tärkeä syy. Ehkä oot ns "säästöliekillä" koska sua varten on tarkoitettu jotain merkittävää ja sitä varten sun pitää nyt "levätä" ja "nollata" ittees.
Sua varten on jotain erityistä tarkoitettu!
Sä oot erityinen, ja tärkeä osa jotain sanomattoman mahtavaa ja tärkeää!
Sussa on jotain mitä ei monessa ole. En osaa selittää mitä tarkoitan.
Mutta usko tää, sä olet osa jotain suurta ja sulla on tärkeä tarkoitus jotain Jumalan suunnitelmissa. Löydä se jokin musiikki mistä oikeesti nautit, ei se ole syntiä vaikka joku sen synniksi ja pahuudeksi luokittelisikin.
Jumalan mielestä se ei ole pahasta ei syntiä, eikä Jumala tuomitse sua siitä.
Tai jotain muuta kun se musiikki, mut tärkeintä on se että sä nautit siitä,
ja se saa sulle hyvän mielen ja olon.
Sä tunnet itse sen sun sydämessäsi onko se pahasta tai väärin,
mistä saat iloa, ja voimaa, ja mielenrauhan.
Anteeks tää mun kommentti.
Rakkaudella joku joka ei kuulu mihinkään yhteisöön tai seurakuntaan, joku joka Jumalan mielestä ansaitsi puhtaan uskon ja Hänen rakkauden, Jumala valitsi mut,
ei niin että joku muu olisi päättänyt että Uskon ja Rakastan Jumalaa. Hän halusi mut tähän osaan missä nyt oonkin. Tähän että nyt kirjoitan sulle tässä. Just sulle!
Oot tärkeä, älä luovuta.
Ikinä!
L-tryptofaanista voi olla apua. Se lisää serotoniinin muodostusta. Matala serotoniinipitoisuus on yhteydessä masennukseen. Sitä saa luontaistuotekaupoista.
Mirtazapin-lääkkeestä voi myös olla apua. Vaatii lääkärin kirjoittaman reseptin.
Ennen lääkkeiden tuuppausta pitäs tutkia kunnolla.
Rauta-arvot, vitamiinit ja kilppari jutut jne........
Dopamiini yms juttuihin vaikuttaa rauta yms.
Olen ap. Ja vielä pyrin sinnittelemään, vaikka aika tunnottomana tässä mennään. Jospa joskus näkyisi jotain valoa tunnelin päässä. Tää tunneli vain vaikuttaa lohduttoman pitkältä ja loppumattomalta. Ennen koronapandemiaa oli jo jotain valoa näkyvissä, mutta eristystoimet sammuttivat nämä valot. Kuviot olivat siis juuri selkiytymässä ja mulle oltiin osoittamassa vihdoin työpaikkaa, johon olisin ollut ehkä kyvykäs. Tämän alan yritykset ovat vain kaatuneet yksi toisensa jälkeen ka ne, jotka on vielä pystyssä, on säästötoimien vuoksi jouduttu tekemään sopeutumistoimia, joka tarkoittaa siis toiminnan tehostamista entisestään. Käytännössä tekoälypohjaiset ratkaisut ovat vähentäneet reippaasti työvoiman tarvetta. Ja ne, joilla vielä töitä on, se on entistäkin haastavampaa ja kiireellisempää. Ainakin näin kertovat ne, jotka näissä töissä nyt ovat.
Kyllä ne puhvelien jorinat seuroisa lissää apatiaa ellei ossaa ottaa niitä porinoita camphuumorin kannalta. 🎪🤡📖
Mutta jos se ei auta että tulee herjaavaan uskoon, niin silloin tauti on jo lähes kuolemaksi. Mikään ei voi piristää enemmän kuin kunnon herjaaminen ja vaikka ei oikein alkuun edes keksi kovin hyviä herjoja, niin latelee samoja tilanteeseen kuin tilanteeseen niin se voitaa kaikki mahdolliset kemialliset sekä henkiset avut. Eihän mikään hivele ihmisen omanarvontuntoa niin paljon kuin se että voi herjaamalla tuntea olevansa muita parempi, yleveämpi, pyhempi ja vielä ainut, joka pääsee taivaaseen.
Ja jos ei tiedä miten aloittaa, niin esimerkkejä kyllä löytää ja pystyy tekemään vaikka tikusta asiaa kun ottaa onkin vain kohteekseen, niin ei sinällään ole mitään väliä onko herjassa edes siteeksi totta vaan kaikki tähtää vain oman mielenerveyden puolesta toimieksi ja sillä niin pelastaa itsensä. Eikä siten kenenkään pidä siitä hermostua jos vahingossa herja tietää paikkansa. Pitää vain kiittää Herraa että löytynyt niin mainio parannuskeino monille.
Kaikkea Hyvää aloittajalle!
Muista että vaikka on nyt vaikeaa, saat vielä paljon hyvää!
Oot erittäin tärkeä.
Jumalalla on sun kohdalla iso tarkoitus!
-t-
Ehkä meditoiminen auttaa. Siis oma mielen virkistäminen. Sitä meditaatio on.
Jos lapsuuteen vetoaa, kuten Jeesus Vuorisaarnassaan, niin meditaatiossa voi löytää saman "valon" ja kyvyn nähdä asiat uutena kuten jokainen muistamme tehneemme lapsina ja nuorina. Sama aurinko paistaa yhä, luonto tuoksuu ja bensanhajuisen mopon maali on yhtä kirkas. Me emme aikuisen paatumisemme vuoksi sitä vaan kykene tuntemaan. Oikeanlainen meditaatio voi aistimme ja mielemme kirkastaa. Eikähän omassa meditaatiossa tarvitse sotkeutua uskonnon riitoihin ja toisten velvollisuuksiin.
Ksikki muu paitsi herjaamimen on turhaa ja tuulten tavoittelua.
En itse tunne uskossani suuria tunteita. Tunnen rauhaa ja tyyneyttä, ehkä se on eräänlaista toiveikasta iloa.
Kaikki tunteet ovat uskossa kiellettyjä. Niitä voidaan pumpata ihmiseen kuin ilmaa renkaaseen ja siksi pitää olla kuollut sielu. Ei tuntea mitään, ei näyttää mitään ja siksi ahdistuksin on harhaoppia. Ei sitäkään saa tuntea jos ei saa tuntea iloa ja riemua.
Ahdistus vain täytyy kytkeä pois, sillä ei ihminen saa tuntea mitään eikä tunteet ole uskoa.
Ainut tunne mikä sallitaan on viha. Sitä tarvitaan polttoaineeksi herjaamiseen.