Tässä on meneillään 6 raskaus vko,ensimmäiseen neuvola aikaan vielä n.kuukausi.
Jotenkin huoli on kova että onko siellä vatsassa tosiaan joku ja onko hengissä,eihän ensimmäisellä neuvola käynnillä vissiin tehdä edes mitään ultraa.?
Oireita oli hyvin varhaisessa vaiheessa vatsan nipistely,välillä aika voimakastakin,rinnat tai tarkemmin vain nännit hieman aristaa...siinä kaikki.
Jos en kyllä aamulla syö,mitä en ennen raskautta oikein harrastanut niin saattaa olo olla hieman huono,se on opeteltava syömään aamusta.
Jos jollain on vaikeuksia saada aika kulumaan niin lukisin mielelläni teidän alkuraskauden kertomuksia,oliko oireita? oireettomuutta? pelkoja raskauden suhteen?
Sade päivää kaikille,täällä ainakin sataa aika rankasti.
Jotenkin huoli on kova että onko siellä vatsassa tosiaan joku ja onko hengissä,eihän ensimmäisellä neuvola käynnillä vissiin tehdä edes mitään ultraa.?
Oireita oli hyvin varhaisessa vaiheessa vatsan nipistely,välillä aika voimakastakin,rinnat tai tarkemmin vain nännit hieman aristaa...siinä kaikki.
Jos en kyllä aamulla syö,mitä en ennen raskautta oikein harrastanut niin saattaa olo olla hieman huono,se on opeteltava syömään aamusta.
Jos jollain on vaikeuksia saada aika kulumaan niin lukisin mielelläni teidän alkuraskauden kertomuksia,oliko oireita? oireettomuutta? pelkoja raskauden suhteen?
Sade päivää kaikille,täällä ainakin sataa aika rankasti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
koko raskauden ajaksi voin vannoa. Mä muistan hyvin kuinka mäkin mietiskelin että onko mahassa ketään ja jos menee kesken. Sit rupes jännää NP ultraa että onko kaikki kunnossa. Sen jälkeen rupee kuulostelemaan tuntuuko liikkeitä ja jos ei tunnut heti rv 18-19 niin pelkää että onko vauvalle jotain tapahtunut. Sen jälkeen tuleekin rakenneultra josta maalailee kauhukuvia seinälle...jne. En tiedä onko muilla sama mutta kyllä sitä mietiskelyä ja jänskäämistä riittää koko ajalle. Itse olen puolessa välissä ja nään sieluni silmin kuinka kohta rupeen laskemaan vauvan liikkeitä hysteerisesti ja panikoimaan jos niitä ei tunnu toisena päivänä yhtä paljon kuin toisena.
Alkuraskaus meni helposti. Ei pahoinvointeja yms. Ainoastaan ankara väsymys rasitti. Alaselkäkin reistaili siinä rv 10-rv115. Nyt on jalat kangistelleet ja menevät maitohapoille jo pienestä ponnistuksesta...johtuneekohan alaselästä jalkojen huono toiminta...ken tietää.
Onnea raskaudelle ja tsemppiä tulevalle.
Piti äsken vielä mainita että nuo sinun kertomat asiat kuulostaa kuin minun suusta,siis uskon olevani aivan samanlainen...noh kai sitä valmistaudutaan äitiyteen tällä huolehtimisella.
Olen muuten ajatellut että mitä sitten kun vauva syntyy...huoli senkun jatkuu.
Huh,hoitoon mun kai pitäisi mennä!!!!!
Odotin ensimmäistä lastani syksyllä 2001. Tein positiivisen raskaustestin viikolla 5. Soitin heti seuraavana päivänä neuvolaan ja mikä pettymys, kun neuvola aika annettiin vasta 3 viikon päähän. Ajattelin, että en saa aikaa millään kulumaan.
Silloin alkuraskauden oireet olivat minulla erittäin voimakkaita. Rintoja aristin, että ilman liivejä ei voinut kuvitellaakaan nukkuvansa. Lisäksi voin todella pahoin. Nyt jälkikäteen ajateltuna tuota pahoinvointia olisin voinut helpottaa muutamalla konstilla. (Nyt ollessa toisen kerrran raskaana, olen niin tehnytkin.)
Mainitsit, että aamulla sinulla on paha olo. Kannattaa heti herättyään laittaa jotain suuhun. Itse olen juonut lasillisen erittäin kylmää mehua / tuoremehua. Suosikkini on puolet appelsiinia, puolet omenaa ja liraus vettä. Teen yleensä tommosen satsin jo valmiiksi illalla jäkikseen. Hörpään herättyni sen ja sitten suihkuun ja laittautumaan. Aamupalan syön sitten joko työpaikkalla tai jos ehdin niin kotona. Silloinkin jotain raikasta/rasvatonta. (Rasva ällöttää.) Esim Weetabixiä kylmän maidon kanssa, tai vaniljajugurttia, hedelmiä, ruisleipää.
Joka tapauksessa, ei kannata ahmia, vaan syödä hitaasti ja tarkkaillaa olo tilaa. Monesti joudun syömään aamupalan erittäin hitaasti, välillä pitäen tauko, ettei oksennus vaan lentäisi. Ahmimalla ja vatsan liiallisella täyttämisellä joutuu varmasti "huutamaan pöntölle."
Sitä ensimmäistä neuvolakäyntiä odotellessa, voisit vaikka valmiiksi muistella seuraavat tiedot. Näitä kysytään ensimmäisellä neuvolakäynnillä.
- Kuukautisten alkamisikä
- Kierron pituus (Jos kiertosi on epäsäännöllinen, kannattaa laittaa paperille kierron pituudet siltä ajalta jollon on ollut ilman ehkäisyä)
- Käytetty ehkäisy, kauaun käytetty, millon lopetettu
- Plussattu raskaustesti päivämäärä
- Sairastetut sukupuolitaudit ja milloin sairastettu
- Paino, pituus
- Onko perussairauksia, allergioita
- Onko ollut joissain isoissa leikkauksissa
- Onko suvussa lähinnä omilla vanhemmilla kohonnut verenpaine, diabetes tai onko sisaret ollesseen raskaana saaneet raskausmyrkytyksen tai raskausajan diabeteksen
- Tupakoiko, alkoholin, huumeiden käyttö
- Altiistuuko työssään pasiiviselle tupakoinnille
Muuta ei nyt mulla tule mieleen, toiset voivat tota listaa täydentää.
Lisäksi kannattaa miettiä etukäteen mitä kysymyksiä haluaisi terkkarilta kysyä.
Tuosta oireista ja oireeettomuudesta. Ensimmäisessa raskaudessani oireet olivat tosiaan niin rajut, että en juurikaan epäillyt etteikö joku "otus" sisuksissa olisi. Nyt toisella kerralla, rinnat lakkasivat aristamsta ihan tosta vaan viikolla 7. Olo on tällä hetkellä melko normaali, paitsi nälkä melkein koko ajan joka aiheuttaa pienen pahan olon ja nukkua vois vaikka miten paljon.
Lainaa kirjastosta vauvalehtiä. Vanhoissakin lehdissä on hyviä artikkeleja, joiden tieto ei ole juurikaan muuttunut. esim raskauskolmanneksista ja sikiön kehityksestä. Niitä lukemalla saa ajan kulumaan. Ja ota ihmeessä unet aina kun siihen on tilaisuus.
Itsekkin tässä odotan malttamattona ensimmäistä neuvolaa. Ois ens viikon maanantaina. Itselläni tosin ei ole ajankäyttö ongelmia, esikoispoika ja puutarha pitävät siitä huolen.
Tsemmpiä odotukseen!
P.S Jokos työnimi on keksitty?
VIELÄKIN OTAN VASTAAN KERTOMUKSIA.
Mutta vastanneille suuri kiitos,en siis ole yksin tälläinen pelkääjä..huh "kiva" huomata.
Pitääkin ruveta laittamaan ylös noita juttuja mistä
Kata mainitsit.
Työ nimi muuten juuri eilen oli mielessä,ei vielä ole ihan varmaa keksitty,kai se se ensimmäinen mikä nyt jo mielessä tulee olemaan.
AH kun aika menisi nopeasti,tahtoo päästä neuvolaan ja kuulla että kyllä siellä pikku matkustaja kulkee mikana!!!!
mulla oli ekaks niin että yritettiin lasta vuosi ennen kuin selvis että mulla on pco enkä siis edes ovuloinut. Siitä alkoi pelko etten ikinä edes saa lapsia. Tuskaisen taipaleen jälkeen sain plussan raskaustestiin ja voi sitä onnea! :)
mutta siitä sitten tosiaan alkoi sitten se toisenlainen pelkääminen, keskenmenon ja sen että lapsi kuolisi vielä myöhemminkin kohtuun. Monesti olen ajatellut että kerron sukulaisille ja kavereille lapsesta vasta kun hän on 18 vuotias ja on ehkä muuttamassa omilleen.. Ettei vaan joudu kertomaan huonoja uutisia!
Mulla on menossa nyt rv10 ja oireita on ollut kaikenlaista. Väsymys kyllä häirinnyt eniten. Eka neuvola olis mulla huomenna...
Mullakin oli alussa kova huoli masuasukista ja ylipäänsä siitä, että onko siellä ketään. Kuulin ystävältäni alkuraskaudeln ultrasta, joita tehdään ainakin yksityisillä lääkäriasemilla. Siinä katsotaan, onko raskaus todella alkanut ja mahdollinen sydämen toiminta (joka näkyy muistaakseni vko 8 eteen päin). Se antoi meille mieheni kanssa rauhan totutella ajatukseen pikkuisesta. Suosittelen!
Eka neuvolasta vielä sen verran, että mikäli raskausviikkoja ei vielä ole kovin montaa kasassa, ei neuvolassa voida raskautta sen kummemmin todeta. Sydänäänetkin alkavat kuulua vasta yleensä vkon 10 tietämissä. Mutta ei kannata murehtia turhia, jos pikkuinen on päättänyt tulla maailmaan, se kasvaa masussasi ja sinnittelee:)
Onnea!
Itse kävin eka ultrassa jo viikolla 7 (7 0). Ultrassa näkyi jo jonkinlainen asukki ja sydämen lyönnit. Ja iso ruskuaispussi, joka on jotain, joka tarvitsee ruokaa, varten : ).
Ultra tehtiin yksityisellä, maksoi kai about 100€, mutta kyllä kannatti. Huomenna olisi sitten eka neuvola (viikkoja 10 1).
Hyviä vointeja kaikille!